Viime vuosisadalla Kiinan kirkossa koettiin sekä intensiivisen vainon että rauhan aikoja. Kuluneen vuosikymmenen suvantovaiheissa monet näkivät vapauden rinnalla piilevän vaaran: kirkon laitostumisen ja näyn jäämisen taka-alalle. Voisiko jälleen yltyvä vaino johtaa herätykseen?
1970- ja 1980-luvuilla Kiinan kirkot kohtasivat ankaraa vainoa: Kokouksiin tehtiin ratsioita. Pastoreita ja seurakuntalaisia pidätettiin ja heitettiin vankilaan. Raamattuja ja kokoontumistiloja ei ollut, eivätkä kirkon työntekijät saaneet palkkaa. Monet uskovat joutuivat jatkuvasti pakenemaan poliisia voimatta kutsua mitään paikkaa kodikseen.
Vuosituhannen vaihteessa alkoivat puhaltaa toivon ja vapauden tuulet. Rajoituksia helpotettiin, ja vuosikymmenen ajan Kiinan kirkko sai nauttia suhteellisesta vapaudesta. Kristittyjä häirittiin vain satunnaisesti, ja niin Raamattuja kuin muutakin hengellistä materiaalia oli helposti saatavilla.
Vuonna 2014 Kiina kuitenkin suistui taas kerran epävarmuuden ja kontrollin aikaan. Nykyisen hallinnon aikana uskonnonvapaustilanne on heikentynyt radikaalisti, ja vaino on viime vuosina ollut tasoltaan erittäin vakavaa. Kirkkoihin on kohdistettu ”kurinpalautustoimia”, jollaisia ei ole koettu vuosikymmeniin. Erityisesti nuoret uskovat ovat olleet tilanteesta järkyttyneitä.
Työnantajien dramaattisia toimia
Ruth Zhaolla* oli vuosien ajan pesti esiintyvänä laulajana Kiinan armeijan kulttuuriosastolla. Hän menestyi urallaan keräten palkintoja ja niittäen mainetta osastolleen. Vähän aikaa sitten kaikki muuttui: Ruthin esimies käski häntä jättämään kirkon tilaisuudet ja luopumaan uskostaan. Määräys oli osa laajempaa aloitetta puhdistaa armeija ei-toivotusta aineksesta. Koska Ruth ei voinut kieltää Jeesusta, hän jätti armeijan. Raivostunut esimies riisti entiseltä tähtityöntekijältään hänen saamansa palkinnot ja pienensi radikaalisti hänen vuosien varrella kertyneitä eläke-etuuksiaan. Niin Ruth menetti työnsä, maineensa ja taloudellisen turvansa. Hän oli kuitenkin valmis maksamaan tämän hinnan uskostaan.
Ruth on vain yksi Kiinan uskovista, joiden elämän viime vuodet ovat mullistaneet. Ruthin tavoin myös Grace* on kokenut vainon kiihtymisen juuri työpaikallaan. Grace on lempeä, noin 40-vuotias nainen, joka työskentelee suuressa sairaalassa. Hän on palava kristitty, joka on evankelioinut monia työtovereitaan. Kahden vuosikymmenen aikana Grace oli edennyt urallaan jo vastaavan hoitajan sijaiseksi. Asemansa puolesta hänellä oli hyvät mahdollisuudet tulla valituksi vastaavaksi hoitajaksi, mutta uskonsa vuoksi hänet syrjäytettiin. Tästä takaiskusta huolimatta Grace jatkoi uskollisesti työtään sairaalassa.
Kolmen vuoden kuluttua asiat kääntyivät huonompaan suuntaan. Eräänä päivänä sairaalan virkamiehet marssivat ilman ennakkovaroitusta Gracen toimistoon ja kuulustelivat häntä tauotta päivän ajan. Myöhemmin Grace sai tietää, että myös hänen kollegoitaan oli kuulusteltu ja painostettu antamaan tietoja hänen uskonnollisesta toiminnastaan. ”Tämä sairaalan hallinnon äkillinen, dramaattinen toimenpide sai minut näyttämään rikolliselta”, Grace kertoo.
Eräänä päivänä sairaalan virkamiehet marssivat ilman ennakkovaroitusta Gracen toimistoon ja kuulustelivat häntä tauotta päivän ajan.
Kuulustelun jälkeen Gracen työtoverit katsoivat turvallisimmaksi pitää häneen välimatkaa. Grace alennettiin toisarvoisempiin tehtäviin, ja hänen tulonsa putosivat murto-osaan entisestä. Gracen ammattiura oli riekaleina, ja hän tunsi itsensä yksinäiseksi ja petetyksi. Hän purki tuntojaan Jumalalle kysellen, miksi tämä tapahtui hänelle.
”Jumalan armosta turhautuminen ja suru haihtuivat vähitellen”, Grace kertoo. ”Lopulta löysin rauhan, kun hyväksyin sen, mihin olin aina uskonut: vain Jumalan työllä on ikuinen arvo, kaikki muu on väliaikaista ja katoavaa.”
Ovelalla jäniksellä on kolme koloa
Kirkkojen kokema paine on kasvanut sen jälkeen, kun uskontoa sääteleviä lakeja alettiin vuonna 2018 soveltaa aiempaa tiukemmin. Hallitus on aktiivisesti yhteydessä rekisteröimättömiin kirkkoihin ja ”kutsuu” niitä rekisteröitymään. Muussa tapauksessa kirkot ovat laittomia. Pastorit ja muut kirkon työntekijät käyvät hallituksen kanssa jatkuvasti keskustelua kirkon rekisteröimisen eduista ja haitoista sekä seurauksista, joita koituu rekisteröinnistä kieltäytyville kirkoille.
Joskus rekisteröinti voi olla ansa. Eräs nuori pastori kertoo, kuinka hänen isänsä johtama kirkko määrättiin joko rekisteröitymään tai sulkemaan ovensa. Rekisteröitymisen luvattiin antavan kirkolle luvan jatkaa kokoontumisiaan, ja siihen tarvittiin vain nimilista seurakuntalaisista. Kun vanhimmisto lopulta suostui siihen, viranomaiset alkoivatkin nimilistan perusteella ahdistella seurakunnan iäkkäämpiä jäseniä. Heitä uhattiin muun muassa sillä, että jos he jatkaisivat kirkossa käymistä, heidän lastensa ja lastenlastensa koulutus- ja työllistymismahdollisuudet evättäisiin.
Caleb*, Open Doorsin työntekijä, kertoo, että kirkkoihin tehdään yllätysratsioita, ja joitakin kirkkoja on suljettu. Hän mainitsee esimerkkinä erään pikkukaupungin kerrostalossa sijainneet seurakunnan tilat. Ne olivat kahdessa kerroksessa, ja istumapaikkoja oli 200 uskovalle. Tähän kirkkotilaan tehdyssä ratsiassa viranomaiset marssivat sisään ja tuhosivat koko kaluston. Kirkko suljettiin ja lukittiin ulkoapäin.
Ei pelkästään vaino, vaan jo sen pelko voi vahingoittaa kirkkoa. Caleb kertoo satajäsenisestä seurakunnasta, jonka pastori ei ollut valmistautunut vainoihin. Hän joutui paniikkiin kuullessaan, että alueen muut kirkot oli suljettu. Kun pastori kertoi tapahtuneesta seurakuntalaisilleen, hän tuli siirtäneeksi pelkonsa heihin. Muutaman kuukauden kuluttua kaksi kolmasosaa seurakuntalaisista oli jättänyt kirkon.
Viranomaisten kannalta kirkkojen väheneminen on etu, koska se merkitsee heille vähemmän työtä. Hallituksen päämääränä on alusta asti ollut rampauttaa kirkko heikoksi ja julkisuudessa näkymättömäksi. Tämän vuoksi kristityt ovat alkaneet siirtyä kokoontumispaikasta toiseen välttääkseen seurakuntansa löytymisen ja tilojensa sulkemisen. Usein kokoonnutaan myös kodeissa. Kristityt elävät todeksi kiinalaista sanontaa ”Ovelalla jäniksellä on kolme koloa”. Se tarkoittaa sitä, että onnistumiseen tarvitaan vaihtoehtoja, erityisesti vaaraa paetessa. Jälleen kerran Kiinan kirkko opettelee vähentämään työntekijöitään, tapaamaan maan alla ja laatimaan pakosuunnitelmia ratsioiden varalta.
Caleb vertaa kotiseurakuntia joen veteen, joka kohdatessaan esteen kiertää sen, mutta jatkaa silti matkaansa kohti valtamerta. ”Lopullinen päämäärä ei koskaan muutu. Ainoastaan kirkon toimintatapaa mukautetaan niin, että Jumalan valtakunta voisi kaikissa olosuhteissa mennä eteenpäin”, Caleb selittää. Hänen mukaansa useimmat kirkot ovat selvinneet vaikeista tilanteista ryhtymättä suoraan vastustamaan viranomaisia. Esimerkiksi isojen kokousten ollessa kiellettyjä kokoonnutaan pienissä ryhmissä.
Calebin mukaan vanhemmat, vainoja jo kokeneet kristityt ovat sopeutuneet uuteen tilanteeseen nopeasti ja pysyneet lujina uskossaan. Nuoremmilla on vaikeampaa. ”Heiltä vie luultavasti pitempään tottua ympäristön kovuuteen ja hyväksyä se tulevien vuosien uutena normaalina”, Caleb toteaa.
Lopullinen päämäärä ei koskaan muutu. Ainoastaan kirkon toimintatapaa mukautetaan niin, että Jumalan valtakunta voisi kaikissa olosuhteissa mennä eteenpäin.
Vaino johtaa hengelliseen herätykseen
Suhteellisen vapauden vuosina Kiinan kirkko koki muodonmuutoksen ”moderniin” suuntaan, läntisten kirkkojen kopioksi. Aiempi intohimo Jumalan voiman ja läsnäolon kokemiseen hiipui ja korvautui muilla tavoitteilla. Tärkeiksi tulivat modernit johtamismallit, uudet kirkkorakennukset ja teologian älyllinen harjoittaminen.
Caleb toteaa, että vaikka kirkkoon tulee vuosi vuodelta lisää ihmisiä, vähentynyt vaino ja pinnallistunut hengellisyys ovat johtaneet Kristuksen ruumiin heikkenemiseen. Uusien uskovien hengellisyydestä puuttuu sisua ja kestävyyttä, joita nyt tarvittaisiin. ”Tehtävämme on auttaa kirkkoja löytämään uudelleen arvokas hengellinen perintönsä. Haluamme nähdä Kiinan kristittyjen pysyvän vainoissa vahvoina Jumalan armon ja voiman turvin. Haluamme nähdä elämää sykkivän, kestävän kirkon, joka ei taivu vihollisen suunnitelmiin”, Caleb sanoo.
Vainon aalto koetaan vaikeaksi paitsi ohentuneen hengellisyyden vuoksi myös siksi, etteivät kirkot ole valmistautuneet siihen eivätkä tiedä, kuinka reagoida siihen. Kun kirkot vähentävät työntekijöitään tullakseen huomaamattomiksi, ne joutuvat kohtaamaan uudenlaisia ongelmia. Esimerkiksi uusien kotiseurakuntien ja pienryhmien johtajista on puutetta, ja opetuslapseuskoulutusta ja nuorisotyötä on vaikea toteuttaa. Tässä tilanteessa Open Doors on ojentanut auttavan kätensä: Kiinan kirkkoa pyritään vahvistamaan muun muassa vainoihin valmistavan koulutuksen ja johtajuuskoulutuksen avulla.
”Tämä on herätys! Todella paljon kiitoksia tästä suurenmoisesta mahdollisuudesta oppia”, sanoi muuan Open Doorsin järjestämään koulutukseen osallistunut nainen. Hänen puolisonsa oli vangittu Raamattujen levittämisen vuoksi, ja hän oli itsekin kokenut vainoa. ”Kun elämäni oli tasaista, henkeni ei enää ollut niin valpas”, nainen kertoi. ”Tämä koulutus tuli juuri oikeaan aikaan. Meidän on aika valmistautua, sillä vaino on voimistumassa eri puolilla Kiinaa.”
Vuonna 2021 tulee kuluneeksi sata vuotta Kiinan kommunistisen puolueen perustamisesta. Caleb kertoo: ”Valmistaudumme siihen, että hallitus tulee vakauden nimissä kontrolloimaan vielä voimakkaammin kaikkia yhteiskunnan sektoreita.” Paikallisten kirkkojen on sen vuoksi pidettävä erityisen matalaa profiilia ja osoitettava sopeutumiskykyä ja luovuutta toimintansa järjestämisessä. Esimerkiksi opetuslapseuskoulutuksen on tapahduttava pienissä ryhmissä. ”Siihen saattaa hyvinkin kätkeytyä siunaus, kun Kiinan kirkko alkaa jälleen kohdistaa huomionsa ihmisiin eikä ohjelmiin”, Caleb uskoo.
”Tämä koulutus tuli juuri oikeaan aikaan. Meidän on aika valmistautua, sillä vaino on voimistumassa eri puolilla Kiinaa.”
*Nimet muutettu turvallisuussyistä
Peony*, Open Doorsin Kiinan-työn johtaja, sanoo: ”On elintärkeää, että tänä vaikeana aikana pysymme Kiinan kristittyjen rinnalla rohkaisten heitä ja vahvistaen heidän uskoaan.” Teidän tukenne avulla Open Doors voi edelleen järjestää vainoihin valmistavaa koulutusta. Peony kannustaa myös jatkamaan rukousta: ”Olen kiitollinen, että ihmiset haluavat kaikkialla rukoilla Kiinan kirkon puolesta. Pyydän esirukousta, että kristityt pysyisivät vahvoina uskossaan eivätkä luovuttaisi, olipa vaino kuinka kovaa tahansa. Rukoilkaa, että Kiinan kristityt eläisivät kutsumuksensa arvon mukaisesti ja antaisivat hienon esimerkin nuorille uskoville. Rukoilkaa myös, ettei Kiinan kirkko vastaisi vainoon vihalla vaan Kristuksen rakkaudella ja voisi näin kääntää vainoajien sydämet Isän puoleen.”
