Pohjoiskorealaisia naisia myydään kiinalaismiesten vaimoiksi. Open Doors tekee työtä tämän erittäin haavoittuvassa asemassa olevan ryhmän parissa. Vierailimme Kiinaan salakuljetettujen pohjoiskorealaisten naisten kokouksessa, jossa he opiskelevat Raamattua ja ylistävät yhdessä.
”Älä puhu autossa”, Open Doorsin kenttätyöntekijä Soo-Ah* varoittaa Ha-Joonia*, kun hän viittoilee taksille. ”Tapasi ääntää sanat paljastaa sinut. Kuljettaja tietää heti, että et ole paikallinen.”
Ha-Joon on ollut todella hermostunut lähetysmatkasta Kiinaan. Hän on vaiti koko matkan ajan. Jos hän lausuisi vaikka vain muutaman sanan, kenttätyöntekijän tekemä työ vaarantuisi välittömästi. Salaisella poliisilla on silmät ja korvat kaikkialla. Ihmiset puhuvat.
Soo-Ah käskee kuljettajaa pysäyttämään autonsa. Kokoontumispaikka on vielä jonkin matkan päässä, mutta hän ei halua taksinkuljettajan saavan tietää, minne he tarkalleen ovat menossa.
Ha-Joonin ja Soo-Ahin täytyy siis kävellä loppumatka. He saapuvat paikalle ennen naisia, joista jokainen on myyty aviovaimoksi kiinalaiselle miehelle.
Pohjoiskorealaisia vaimoja myytävänä
Kiinan yhden lapsen politiikka on tehnyt yhteiskunnasta hyvin epätasapainoisen. Usein vanhemmat hylkäävät vastasyntyneet tytöt, mikä johtaa siihen, että naisista on pulaa.
Kiinalaiset naiset puolestaan haluavat yleensä mennä naimisiin älykkään miehen kanssa, jolla on vähintäänkin vakaa tulevaisuus edessään. Köyhillä ja kouluttamattomilla miehillä, jotka ovat maanviljelijöitä tai tekevät tehdastyötä maaseudulla, on heikoimmat mahdollisuudet löytää itselleen puoliso.
Monet kiinalaiset miehet säästävät rahaa ja ostavat itselleen pohjoiskorealaisen vaimon ihmissalakuljettajilta. Naiset toivovat pääsevänsä pakoon Pohjois-Korean hirveitä oloja, ja salakuljettajat valehtelevat heille. Ylitettyään rajan naiset ovat salakuljettajien armoilla.
Jotkut salakuljetetut pohjoiskorealaiset naiset elävät suhteellisen hyvää elämää Kiinassa; heillä on riittävästi ruokaa ja vähän rahaakin, toisin kuin Pohjois-Koreassa. Toiset joutuvat kuitenkin hyväksikäytetyiksi.
Valtaosa naisista on traumatisoitunut jo Pohjois-Korean alkeellisista elinoloista, joiden takia he ovat paenneet. Mutta he traumatisoituvat myös siitä, miten salakuljettajat ja kiinalaiset ”perheet” heitä kohtelevat.
Jos heidät pidätetään ja lähetetään takaisin Pohjois-Koreaan, heitä kuulustellaan ja pahoinpidellään.
Kiinaan saapuvat pohjoiskorealaiset naiset kohtaavat kolminkertaista vainoa: He ovat kiinalaisille viranomaisille laittomia maahanmuuttajia, ja salakuljettajat jahtaavat heitä heidän sukupuolensa takia.
Jos heidät pidätetään ja lähetetään takaisin Pohjois-Koreaan, heitä kuulustellaan ja pahoinpidellään. Heiltä kysytään: ”Oletko ollut yhdynnässä kiinalaisen miehen kanssa? Oletko synnyttänyt lapsen? Oletko osallistunut Raamattuopetukseen? Tapasitko kristittyjä? Oletko käynyt kirkossa?”
Nämä ovat peruskysymyksiä, joita kysytään kaikilta. Jos paljastuu, että nainen on kristitty, häntä rangaistaan pahemmin kuin muita.
Open Doors pyrkii auttamaan näitä naisia. Apu voi olla hyvin käytännöllistä tai sielunhoidollista. Se voi myös toteutua uskovien yhteyden ja raamattuopetuksen kautta.
Tavoitteena ja toiveena on, että jotkut näistä naisista kasvavat opetuslapsiksi ja haluavat jossain vaiheessa palata omaan kotimaahansa. Olisi hienoa, jos heistä tulisi tulevaisuuden naisjohtajia Pohjois-Korean seurakuntiin.
”Me tulimme syömään ruokaa”
Ha-Joon tuntee paperilla joitakin naisista, joita hän on nyt tapaamassa. Hän on lukenut kenttätyöntekijän kirjoittamat rukousaiheet: Henkilöllä X on sairas poika. Henkilö Y kasvaa uskossa. Henkilö Z tarvitsee vielä vähän valmennusta, ennen kuin hän voi itse johtaa ryhmää.
Vaikka Ha-Joon on rukoillut näiden naisten puolesta monta kertaa, naiset eivät ole nähneet häntä aiemmin. He eivät edes tienneet, että hän on tulossa.
”Aluksi he olivat hyvin hämmästyneitä”, Ha-Joon kertoo myöhemmin. ”Soo-Ah oli kertonut, että kuulun hänen kotiseurakuntaansa ja että minä olen uskollinen rukoussoturi. Toiset heistä avautuivat minulle nopeasti, mutta toiset olivat vielä varautuneita. He eivät aluksi luottaneet minuun. Minua ei ollut odotettu.”
Ha-Joonia koskettaa eniten se, kuinka paljon nämä ihmiset muistuttavat häntä. ”He ovat eläneet hyvin erilaisissa olosuhteissa kuin minä, mutta me puhumme samaa kieltä”, hän sanoo. ”Me näytämme samanlaisilta. Naiset eivät olleet minulle vieraita. Minusta tuntui, että kuulumme samaan perheeseen – erityisesti, koska me palvomme ja ylistämme samaa Jumalaa.”
Ha-Joon huomasi, että naiset söivät hyvin nopeasti ja hyvin paljon. ”Me tulimme tänne syömään ruokaa”, yksi heistä vitsaili. ”Meidän täytyy syödä!”
Toinen kertoi, että hän oli menettänyt sisarensa. Hänen laillaan sisar oli paennut Pohjois-Koreasta. Mutta kukaan ei ollut kuullut sisaresta sen jälkeen. Oliko hänet pidätetty? Salakuljetettu? Vai tapettu? Kukaan ei tiennyt.
Sen kaltaisessa epätietoisuudessa monet pohjoiskorealaiset pakolaiset joutuvat elämään. Jokainen on menettänyt jonkun – kuka vanhemman, kuka sisaruksen, kuka ystävän, kuka lapsen.
Kasvot ikkunassa
Ha-Joon ja naiset viettivät suurimman osan päivästä laulaen ylistystä Jeesukselle, jakaen elämästään, rukoillen ja lukien Raamattua. ”Me ylistimme yhdessä, mikä oli todella erityistä”, Ha-Joon kertoo.
”Soo-Ah piti myös tietokilpailun naisille saadakseen tietää, miten paljon he muistaisivat edellisestä raamattuopetuksesta. Kaksi naisista oli todella taitavia vastaamaan, ja minusta näytti, että he kilpailivat keskenään opettajan huomiosta ja kehuista.”
Yksi päivän kohokohdista oli yhdessä laulaminen ja tanssiminen ryhmän kanssa. ”Siitä oli ryhmälle paljon iloa, ja he olivat siinä hetkessä onnellisia”, Ha-Joon sanoo. ”He nauroivat paljon, kun he imitoivat Soo-Ahin liikkeitä.”
Ha-Joon vaikuttui myös siitä, miten naiset osasivat luetella asioita ulkomuistista. ”Erityisesti mieleeni jäi eräs nainen, joka osasi lausua ulkoa 50 Raamatun jaetta ilman epäröintiä!” hän muistelee.
Kiinan viranomaiset ovat hyvin tarkkoja kaikista tapaamisista, joista ei ole ilmoitettu etukäteen ja joita ei ole etukäteen hyväksytty.
Sitten yksi nainen yhtäkkiä vaikeni, ja kaikki katsoivat ikkunaan. ”Me näimme naisen kasvot katselemassa sisälle”, Ha-Joon sanoo.
Kuka se oli? Raportoisiko hän jotakin poliisille? Kiinan viranomaiset ovat hyvin tarkkoja kaikista tapaamisista, joista ei ole ilmoitettu etukäteen ja joita ei ole etukäteen hyväksytty. Se, että kokouksessa oli pohjoiskorealaisia naisia osallistumassa raamattutunnille, ei helpottaisi asiaa.
Paikan omistaja meni ulos puhumaan naisen kanssa. Kun hän palasi sisään, hän sanoi kaiken olevan hyvin.
”Olimmeko kuitenkin olleet vaarassa? Sitä ei koskaan tiedä. Tämä kuitenkin osoitti, kuinka erilaiset olosuhteet ovat täällä. Minun kaupungissani me voimme pitää niin monia kokoontumisia kuin haluamme, eikä kukaan raportoi niistä poliisille. Mutta täällä kaikki on toisin”, Ha-Joon sanoo.
Läsnäolon palvelutyötä
Tavatessaan pohjoiskorealaisia naisia Ha-Joon edusti Open Doorsin tukijoita maailmanlaajuisesti.
”Kun meidän perustajamme Veli Andreas matkusti vainottuihin seurakuntiin ympäri maailman, hänen päätavoitteensa oli yksinkertaisesti olla läsnä”, Ha-Joon kertoo. ”Hän kutsui tätä läsnäolon palvelutyöksi. Minä olen todella kiitollinen, että pystyin tekemään läsnäolon palvelutyötä näin eristyksissä olevan kristittyjen ryhmän luona.”
”Siitä voin kiittää vain rukouksia ja lahjoittajiemme runsasta tukea. Voin puhua sekä pohjoiskorealaisten naisten että meidän kenttätyöntekijöidemme puolesta: me kaikki kiitämme teitä rakkaudestanne, huolenpidostanne ja tuestanne.”
Rukoile:
- Rukoile kenttätyöntekijöiden, kuten Soo-Ahin, puolesta. He laittavat henkensä likoon tukeakseen pohjoiskorealaisia naisia ja pitääkseen heistä huolta. Rukoile kenttätyöntekijöille suojaa ja viisautta, kun he jatkavat palvelutyötään.
- Rukoile, että yhä useammat ihmiset ymmärtäisivät salakuljetettujen pohjoiskorealaisten naisten hädän ja vetoaisivat vallanpitäjiin heidän oikeuksiensa ja suojelunsa puolesta.
- Rukoile, että pohjoiskorealaiset naiset kasvaisivat luottamaan niihin, jotka tulevat auttamaan heitä heidän yhteisöissään ja että he kokisivat kuuluvansa yhteisöihin ja saavansa niistä tukea.
- Rukoile, että naiset kasvavat ja kypsyvät uskossaan. Rukoile, että he etsivät Herraa kokosydämisesti ja kasvavat viisaudessa ja ymmärryksessä. Pyydä, että he kulkevat kuuliaisena Herralle ja luottavat Hänen johdatukseensa joka päivä.
*Nimet muutettu turvallisuussyistä.
