Tervetuloa Qaraqoshiin

Ohitamme viimeisen tarkastuspisteen, jossa ainakin neljä metriä korkea risti seisoo Qaraqoshin kaupungin edustalla Niniven tasangolla. Qaraqosh on valtaosin kristitty kaupunki Irakissa. Isisiä vastaan käydyn sodan aikana se oli vähällä joutua täysin hävitetyksi.

Kaupunki on paradoksaalinen. Kadut vilisevät autoista ja mopoista, talot ovat vastamaalattuja ja lapset leikkivät kaduilla. Kuitenkin vain muutaman metrin päässä on tuhoutuneita rakennuksia ja kotien raunioita. Kaupunki on yhtä aikaa sekä valtava rakennustyömaa että kukoistava yhteisö.

Kesän 2014 lopussa Isis hyökkäsi Irakiin ja valloitti monia kaupunkeja mukaan lukien Qaraqoshin, ja tuhannet pakenivat pohjoiseen. Nyt monet perheet ovat palanneet ja jälleenrakentaminen on työn alla.

Ajamme seminaariin, jossa vietämme viikon yhdessä paikallisen yhteistyökumppanin ja Qaraqoshin seurakuntien kanssa. Parkkeeraamme, ja aseistautunut vartija siirtää kiväärinsä selkäänsä, nyökkää ja avaa portin. Alueella on kaunis aidattu jalkapallokenttä, jolla nuoret pojat pelaavat ja nauravat. Yhdellä heistä on Messi-paita päällä. Tekonurmi on vihrein asia, jonka Qaraqoshista voi löytää.

Asuntolassa näkyy Isisin aiheuttama hävitys. Sisäpihan suuri risti on pommitettu säpäleiksi niin, että vain teräksinen kehikko on jäljellä maata kohti nuokkuen. Suihkulähde pihan keskellä on kaatunut ja palasina, ja sirpaleita lojuu pitkin jäljellä olevia nurmikkotilkkuja. Rakennuksen syrjällä on iso kasa raunioromua ja ikkunat ovat rikki.

Huoneeni on kolkko: siellä on vain sänky, pöytä ja pieni pesuhuone. Alan miettiä opiskelijoita, jotka opiskelivat täällä ennen Isisin tuloa. Aavistivatko he, mitä oli tulossa, kun he lähtivät koulusta sinä keväänä? Missä he pystyivät suorittamaan tutkintonsa loppuun?

Isä Ammar

Aamulla yksi Qaraqoshin tärkeimmistä kirkon johtajista, isä Ammar, vie meidät aamupalalle. Hän oli ensimmäisten Qaraqoshiin palanneiden joukossa, kun liittoutuneet joukot kukistivat Isisin. Seurakuntaan liittyvien velvollisuuksiensa lisäksi hän koordinoi avustustyötä ympäri kaupunkia ja hänellä on päävastuu koulutuksen järjestämisestä lapsille. Kaikkialla, minne menemme, ihmiset huutelevat “Isä Ammar!” ja heiluttavat hänelle.

Menemme pacharavintolaan. Irakissa pacha on suosittu aamiainen, johon kuuluu lampaanaivoja käristettynä sisälmysten ja muiden epätyypillisten ruhonosien kanssa. Nirsolle länsimaalaiselle se ei siis ole houkuttelevaa, joten onneksi ravintolasta saa myös leipää ja vihanneksia. Aamiaispöydässä puhumme jälleenrakentamisesta, kirkon avaamasta uudesta peruskoulusta ja radioasemasta, joka aloittaa juhlaohjelmistolla muutaman päivän kuluessa. Radioasema lähettää kristillistä ohjelmaa kaikkialle Qaraqoshiin sekä lähistöllä oleviin muslimienemmistöisiin kaupunkeihin, kuten Mosuliin.

“Levitämme valoa”, isä Ammar sanoo. “Monet tulevat kuuntelemaan meitä työmatkallaan.”

Yousif: Seurakunnan voima

Myöhemmin samana aamuna menemme tapaamaan Yousifia, joka tulee meitä vastaan ovelle. Hän on kouluaan lopetteleva qaraqoshilainen nuori. Irakissa ei juuri näe punaisia hiuksia tai pisamia, mutta hänellä on. Riisumme kengät ovella ja saamme tossut tilalle. Yousifin isä tarjoaa meille teetä, ja istumme sohvalle juttelemaan elämästä Irakissa nykyään. Kysymme Yousifilta, mitä hän pakkasi mukaansa paetessaan kotoa.

“En mitään”, hän sanoo, katsoo meihin ja jatkaa vasta hetken päästä puhumista.

“Ainoa toiveeni oli pysyä hengissä. Kun ajoimme autolla pois kaupungista, kaikki sanoivat, että Isis on kannoillamme. Piti olla nopea, vaikka en tiedä, jahdattiinko meitä autoilla. Selviytyminen oli pääasia”, Yousif toteaa. 

Hän kaipaa monia asioita, jotka sota vei. Eniten hän kaipaa taideteoksiaan ja vuosien varrella tekemiään monia malleja, jotka Isis tuhosi.

Joskus pienet menetykset jättävät suurimman jäljen. “Menetin ne, ihan kaikki”, Yousif sanoo. “He tulivat ja tuhosivat kaiken. Se vei minulta pois ripauksen toivoa, ja olin hyvin surullinen.”

Myöhemmin päivän aikana Yousif vie meidät Al Tahira (suom. tahrattomat) -seurakuntaan, joka on yksi Lähi-Idän vanhimmista. Ulkopuolelta kirkkorakennus on täynnä luodinreikiä. Miehityksen aikana Isis käytti kirkon pihaa ampumaratana. Yousif liu’uttaa sormiaan seinää pitkin, osuu reikään ja kaivaa sieltä esiin luodin.

“Kirkko ei ole rakennus, vaan sen muodostavat ihmiset”, Yousif pohtii. “Isis voi tuhota kirkkorakennukset, mutta seurakuntaa he eivät voi tuhota.”

JOUMANA & JANDARK: Ristin voima

Seuraavaksi vierailemme erään äidin ja tyttären luona kaupungin toisella laidalla. Joumana on kemistinä Mosulissa työskentelevä nuori nainen. Hänen äitinsä, Jandark, on kietoutunut mustaan saaliin. Hän halaa meitä yllättäen avatessaan oven ja tarjoaa sitten teetä. Molemmilla naisilla on leveä hymy ja meitä kohdellaan kuin kauempaa tulleita sukulaisia. Jokunen vuosi sitten Joumana selviytyi bussipommituksesta, joka kohdistui kahteen kristittyjä opiskelijoita kuljettavaan bussiin. Hän nukkui, kun pommi räjähti, ja heräsi savuun ja kaaokseen. Hän osoittaa päätään ja rintaansa, joiden kohdalta hän loukkaantui pahiten. Kysymme, mitä hän sanoisi bussipommittajille.

“Miksi? Miksi ihmeessä?” hän vastaa. “Mitä me tai muut kristityt olemme tehneet teille?”

Vuonna 2014 myös Joumana äiteineen pakeni Isisiä. Jandark muistaa lähtöpäivän. Hän ei olettanut olevansa poissa kuin viikon, pakkasi kevyesti ja jätti jopa oven lukitsematta. Jandark nauraa: “Pelkäsin, että Isis murtaisi oven ja sitten se pitäisi korjata.” Hän asetti krusifiksin sängylleen ja rukoili, että Jumala suojelisi hänen perhettään ja kotiaan. Kahden vuoden päästä, Isisin lähdettyä, Jandark palasi kotiin ja tajusi, että he olivat menettäneet kaiken. Koko omaisuus oli viety ja koti osittain palanut, mutta krusifiksi oli yhä yläkerrassa, neljään osaan rikottuna.

Jandark katsoo meitä hymyillen ja sanoo: “Kuka rakensi seurakunnan? Jeesus! Kukaan ei voi pysäyttää tai satuttaa sitä.” Hän ottaa esille särkyneen ristin palaset.

Entisestä Isis-tukikohdasta kouluksi

Isä Ammar vie meidät Pyhän Joosefin ala-asteelle Qaraqoshin laidalle. Sinä kesänä kun Isis hyökkäsi, koulu oli avaamassa ovensa ensimmäistä kertaa. Miehittäessään kaupungin Isis teki rakennuksista paikallisen tukikohtansa. Seisomme paikassa, jonka Isis-johtajat hajottivat ja rosvosivat. Täällä he juonivat hyökkäyksiään ja todennäköisesti pitivät orjiaan. Lähistöllä on monimutkainen tunneliverkosto, jonka sotilaat kaivoivat voidakseen kuljettaa ihmisiä ja aseita kaupungista toiseen joutumatta lentokoneiden huomaamaksi. Ne ajat ovat kuitenkin ohi. Viime syksynä koulu aloitti toimintansa ensimmäistä kertaa. Tänään leikkivien lasten äänet kaikuvat vastamaalatuista seinistä. Ne ovat elämän, ilon ja tulevaisuuden toivon ääniä.

Qaraqoshin lasten kouluttaminen on ensiarvoisen tärkeää koko kaupungin selviytymisen kannalta. “Jos lapset saavat hyvän koulutuksen, heistä tulee johtajia, lääkäreitä ja insinöörejä moneen paikkaan Irakissa – ei pelkästään tähän kaupunkiin”, isä Ammar sanoo. Nyt on lounasaika ja lapset asettuvat jonoon. Isä Ammar katselee heitä ja sanoo: “Kun näkee heidät, voi todeta, että tällä tavoin voimme jatkaa eteenpäin. Meillä on hyvä tulevaisuus, meillä on toivo.”

Uudestisyntynyt kaupunki

Vierailumme lopuksi seisomme kaupungin portilla, katsellen taas suurta ristiä. Aurinko laskee horisontin taa oranssien sävyjen saattelemana. Ristin siluetti seisoo uskollisena kaupungin yllä. Qaraqosh on vain yksi monista Irakin ja Syyrian kaupungeista, jotka yrittävät toipua terrorin tuhoavista vaikutuksista. Ja vaikka suuri osa maailmaa epäili,ettei Lähi-Idän kirkko selviäisi, näillä alueilla on nähtävissä eräänlainen ylösnousemustarina, joka avautuu hiljalleen tässä ikiaikaisessa maisemassa.

Kaupunki alkaa hiljentyä yötä vasten, mikä muistuttaa meitä siitä, että joka päivä Irakissa lapset menevät kouluun; muistuttaa jokaisesta hetkestä, kun  kirkon johtajat istuutuvat väkensä kanssa rukoilemaan. Joka kerrasta, kun talo kunnostetaan ja perhe täyttää sen äänillään ja rukouksillaan. Joka kerta, kun kirkonkellot soivat, kaupunki on entistä enemmän elossa. Täynnä ihmisiä ja ääntä. Täynnä elävää Kristuksen ruumista. Ja miten kaunista onkaan nähdä maan suolan palanneen Niniven tasangolle. 

Lähde