Pohjoisafrikkalaisessa muslimimaassa kotiseurakunnan sunnuntaitapaamisista on tullut kristittyjen salainen keidas. Niissä kristityt lapset ja aikuiset elävät ja kasvavat yhdessä. Kristitty leski kertoo toivosta islamilaisen kulttuurin puristuksessa.
Sofia on rohkea kolmen pienen lapsen äiti. Hänen aviomiehensä kuoli syöpään noin puoli vuotta sitten. Kristittynä ja leskenä hänen tilanteensa muslimimaassa on erityisen haavoittuva. Edes hänen kotimaansa nimeä ei siksi voi julkaista.Sofian vanhin lapsi, 5-vuotias Ajub, opiskelee Koraania koulussa ja Raamattua kotiseurakunnassa. Sofia ei ole kuitenkaan tästä huolissaan. ”Se, että ihminen lukee Koraania, ei välttämättä tarkoita, että hän myös uskoisi lukemaansa.Minäkin luin Koraania ja siksi minusta tuli kristitty.” Sofian paikkakunnalla ei ole kristillisiä kouluja. Vanhempana hänen pitää suhtautua hyvin varovaisesti lasten koulunkäyntiin. Muut lapset tai jopa opettajat saattaisivat häiritä tai kiusata lapsia heidän uskonsa vuoksi.
Sofia on hyvin ylpeä lapsistaan. ”Kristittynä oleminen antaa heille aivan erityisen sisäisen loisteen.”
Lapsen todistus
Ajubin, Sylvian (3 v.) ja Marc-vauvan kristillinen kasvatus tapahtuu kotona ja kotikirkossa. Seurakunnan kokouksissa rukoillaan, ylistetään ja kuunnellaan raamattuopetusta. ”Vanhempi poikani Ajub on laulanut muille lapsille ylistyslauluja jopa koulussa. Yksi opettajistakin piti laulusta, jossa ei puhuttu Jeesuksesta. Ajub lukee meillä myös ruokarukouksen, mikä ihmetyttää muslimiystäviämme.” Sofian lapset aivan hehkuvat, enemmän kuin muut lapset. Kun tuttavat moittivat edesmennyttä miestäni lasten edessä, se aiheuttaa ongelman:’Huono ihminen, jätti islamin’.Pojan on vaikea ymmärtää sitä. Tässä maassa kristittyjä kohdellaan kuin Aids-potilaita.”
Kotiseurakunnasta elämän lähde
Mustafa, Sofian aviomies, oli kylän ensimmäinen kristitty. Pian kääntymisensä jälkeen hän avasi heidän kotinsa kirkoksi. Vähitellen kotiseurakunnan sunnuntaitapaamisista on tullut kristittyjen salainen keidas. Ennen kuin Mustafa kertoi asiasta avoimesti, naapurit kyllä ihmettelivät ystävien suurta määrää. ”Sofia on vähän hullu, hän viettää kotonaan syntymäpäiviä joka viikko.”
Yhteisen palveluksen ja opetuksen jälkeen Sofian kodissa syödään aina yhdessä ja keskustellaan. Kenelläkään ei ole kiire pois. Kristityt nauttivat suuresti yhteisistä keskusteluista. He eivät useinkaan voi edes tervehtiä toisiaan kadulla. Nuoren, vanhemmistaan vielä riippuvaisen opiskelijan olisi hankalaa vastata kysymykseen, mistä hän tuntee tervehtimänsä henkilön. Jos vanhempien koti sulkeutuisi häneltä, opiskelumahdollisuus ja tulevaisuus saattaisivat olla mennyttä. Mutta sunnuntaisin kylän kristityt lapset ja aikuiset elävät ja kasvavat keitaalla yhdessä.
Tulevaisuus Jumalan kanssa
Kirkko on nuori ja sen kasvamiseen on Sofian mukaan annettava aikaa. Vanhemmat kristityt pyrkivät suureen lempeyteen ja valinnanvapauteen erityisesti lasten ja nuorten kasvatuksessa ja opettamisessa. Sofia sanookin: ”Kristityksi kääntyminen tekee ihmisen aivan erityiseksi. Muutut kokonaan! Minäkin olin itsekäs ja ylpeä, energinen ihminen. Olen yhä energinen, mutta kristittynä oppii antamaan, jopa uuvuksiin asti. Aina saa uutta voimaa ja uutta annettavaa.”
Sofia uskoo, että tilanne seurakunnassa ja perheessäkin on hyvä silloin, kun ei luoteta ihmisiin, vaan ainoastaan Jumalaan: ”Hän ei koskaan sairastu, ei kuole, hän on aina elossa, auttamassa ja tukemassa sinua, eikö ole ihanaa!”
Kootusti
- Pohjoisafrikkalaisen muslimimaan kotikirkko kasvaa piilossa
- Kristitty leski toimii rohkeasti kotiseurakunnan emäntänä
- Lasten on käytävä myös Koraanikoulua, koska kristillisiä kouluja ei ole
- Rukouspyynnöt: Sofian perheelle voimaa surun voittamiseen sekä suojelua ja kasvua kirkolle
