Kuuntele Podcast
Sota on raivonnut Syyriassa jo kymmenen vuotta. Kaikki Irbinin, Damaskoksen esikaupungin, asukkaat joutuivat pakenemaan heinäkuussa 2012, jolloin miliisi otti alueen hallintaansa. Hallituksen saatua alueen valtaansa vuonna 2018 ihmiset ovat vähitellen palanneet takaisin.
Tapaamme Josephin meidän tuellamme avatussa ravintolassaan. Joseph on pukeutunut tavallisiin farkkuihin ja siniseen pusakkaan pysyäkseen lämpimänä. Hän on naimisissa ja kolmen lapsen isä. Vuoden 2012 hyökkäyksessä hän joutui pakenemaan kotoaan Irbinistä.
”Se vaihe oli todella raskas. Emme tienneet, mitä tehdä tai minne mennä. Minulla oli perhe huolehdittavanani. Opiskelin sähköinfrastruktuuria, mutten löytänyt hyvää työpaikkaa. Kävimme läpi rankkoja aikoja. Heti, kun tie Irbiniin avattiin jälleen, lähdin sinne.”
Joseph riensi kotiin täynnä ikävää rakastamaansa paikkaa kohtaan. Hän joutui kuitenkin näkemään sen täysin tuhottuna. ”Sydämeni itki. Päätin kuitenkin olla luovuttamatta ja lupasin itselleni, että palaan.”
”Kun tulin Irbiniin ensimmäisen kerran, mieleeni tuli ajatus ravintolan avaamisesta täällä. Sellaista ei ollut koko alueella. Puhuin asiasta isä Danialille, ja hän oli yhteydessä teihin. Vuoden 2021 alussa ravintola oli valmis avattavaksi”, Joseph kertoo. Hän ei muuttanut vielä takaisin esikaupunkiin. Monet kapinallisten hallitsemilta alueilta paenneet kristityt kokevat vaikeaksi palata tai eivät pysty palaamaan menetettyään kotinsa.
’Al Yousef’ on ensimmäinen ja ainoa kahvilaravintola Irbinissä. ”Se on paikka, jossa nuoriso voi kokoontua, pelata pelejä ja seurata jalkapalloa. Perheet voivat nauttia päivällistä yhdessä. Tiloissamme järjestetään myös koulutustapahtumia; eräs lääkäri piti jo täällä tilaisuuden naisille. Tämä on kaupungin ainut tilava sali,” Joseph selittää.
”Unelmani on, että Irbin voitaisiin jälleenrakentaa sellaiseksi kuin se oli ennen sotaa. Minä, vaimoni ja kolme lastamme olemme kaikki syntyneet täällä. Haluan tuoda perheeni takaisin ja asettua tänne. Irbin on erittäin ystävällinen ympäristö perheille. Kirkko opetti meille uskollisuutta, huolenpitoa ja kuulumista yhteen perheeseen. Minut kasvatettiin niin ja haluan lasteni kokevan samaa”, Joseph sanoo.
Vakuuttavalla ja lujalla äänellä hän jatkaa: ”Olen tulevaisuuden suhteen hyvin toiveikas; lapseni ovat toivoni lähde.”
Joseph tietää liiketoiminnan aloittamista varten saamansa rahan koostuvan lahjoituksista. ”Lahjoittamanne rahat todella auttavat perheitä nousemaan tuhkasta. Annatte toivoa ja optimismia särkyneille ja uupuneille ihmisille”, hän sanoo, ”Vahvistakoon ja siunatkoon Jumala teitä. Olette ilon lähde niin minulle kuin monille muille, joita autatte.”
Josephin tuloja tuottava projekti on yksi Open Doorsin tukemista. Paikallisten yhteistyökumppaniemme, usein Toivon keskusten kautta, sijoitimme rahaa yhteensä 1 734 projektiin. Siten autoimme Josephin kaltaisia ihmisiä avaamaan ravintolan, kaupan, pienen tehtaan tai työpajan. Tuimme heitä myös maatalouden harjoittamisessa.
”Näin he saavat mahdollisuuden elättää perheensä ja rakentaa uudelleen tulevaisuuttaan maassaan. Nähdessään heidän onnistuvan myös ympärillä olevat veljet ja sisaret rohkaistuvat. Siten tuotte toivoa monille syyrialaisille. Apua saaneet ovat tuhon keskellä loistavia toivon kynttilöitä. Ne osoittavat, että maan tilanne ei ole ainoastaan surullinen ja epätoivoinen. Sodalla ei ole viimeistä sanaa”, sanoo yksi Open Doorsin työntekijä.
