Syyrian maanjäristysalueella työskentelevä pastori Ibrahim näkee seurakunnassaan valtavien tarpeiden keskellä myös toivon merkkejä. Joka sunnuntai noin 300 paikallista asukasta tulee kuulemaan ikuisen toivon ja rohkaisun sanoja seurakuntaan.
Tämä artikkeli on pastori Ibrahim Nsierin haastattelu, joka tehtiin 6. maaliskuuta tasan kuukausi Syyrian ja Turkin tuhoisan maanjäristyksen jälkeen.
Pastori Ibrahim vastaa puhelimeen yhtä kiireisenä kuin ensimmäisinä päivinä maanjäristyksen jälkeen. Hän ottaa vastaan yhteistyökumppaneita kirkon toimistollaan ja varmistaa, että kirkon ovella jonottavat ihmiset saavat lämpimän aterian.
Pastori Ibrahimin päivät muistuttavat kuhisevaa mehiläispesää, mutta hänellä on jo mielessä suunnitelma seurakuntansa eheytymiseksi.
“Jokainen päivä on meille kuin maanjäristys. Mutta kun siirryimme reaktiivisesta tilasta uuteen todellisuuteen, maapallon maanjäristyksestä sosiaaliseen maanjäristykseen, ratkaisu ei ole se, että pidämme väestönsuojaamme auki jatkuvasti. On aika siirtyä vaiheeseen kaksi.”
Ihmiset ovat päivä päivältä haavoittuvaisempia.
Pastori Ibrahim
Pastori Ibrahim toteaa, että ihmisten täytyy päästä palaamaan korjattuihin koteihinsa. Siihen asti hänen seurakuntansa pyrkii Open Doorsin kumppaneiden avulla maksamaan tuhoutuneiden ja vahingoittuneiden talojen vuokria. Kun ihmiset menettivät kotinsa, paikan, jonka kokivat turvallisimmaksi, he menettivät uskon tulevaisuuteensa.
“Ihmiset ovat päivä päivältä haavoittuvaisempia.”
Sekä ihmiset että kodit tarvitsevat korjaamista. “Jos ihmiset tuntevat olonsa hylätyiksi, luottamus vähenee entisestään.”
Pastori Ibrahimin mukaan ihmisten tarpeisiin on vastattava niin psyykkisellä, hengellisellä kuin taloudellisella tasolla.
“Ne, jotka pelkäävät kuolemaa, kuolevat tuhat kertaa yhden päivän aikana, mutta ne, jotka eivät pelkää, kuolevat vain kerran. Tilanne on toinen niiden kohdalla, joilla on Jeesus elämässään. ‘Vaikka minä kulkisin pimeässä laaksossa, en pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani’”, pastori sanoo viitaten Psalmiin 23.
Pastori Ibrahimin energia on tarttuvaa. Hän kävelee ympäri kirkon tiloja osoitellen pieniä toivon merkkejä: kukoistavaa kukkaa, vahingoittumatonta ristiä ja sitä tosiasiaa, että 300 ihmistä yhä tulee joka sunnuntai kuulemaan Herran sanaa.
