Allekirjoittajia oli kaikkialta maailmasta, yhteensä 143 maasta. He olivat lähteneet mukaan Open Doors -järjestön Toivoa Lähi-itään -vetoomukseen. Vetoomuksen tarkoituksena oli parantaa kristittyjen ja samalla myös muiden uskonnollisten ja etnisten ryhmien asemaa Irakissa ja Syyriassa.
Noeh, Noehin isä ja isä Behnam, joka edusti Irakin kirkon johtoa, tapasivat korkeassa asemassa olevia YK:n edustajia useana peräkkäisenä päivänä. Noehilla oli mukanaan lahja YK:n virkamiehille: pussillinen marmorikuulia palaneen kotinsa raunioilta. Kuulat olivat menettäneet alkuperäisen muotonsa tulessa, ja ne olivat tuhkan peitossa. Jokainen liikuttuneista virkamiehistä sai oman marmorikuulan. Heistä yksi, Kyoko Shiotani, sanoi kuulan olevan paras hänen saamansa joululahja, koska se oli omasta kodista tuotu, sydämestä annettu lahja.
Kokousten välissä Noeh käytti kaikki tilaisuudet hyväkseen haastaakseen toiset lumisotaan. Kun häneltä kysyttiin, mikä matkassa oli parasta, vastaus oli selvä: lumi. Noehilta kysyttiin myös, haluaisiko hän asua Yhdysvalloissa. Hän vastasi: ”En. Miten kukaan voisi lähteä äitinsä luota? Kotikyläni Karamles on minulle kuin äiti.”
Vaikuttaako vetoomus?
Voidaan kysyä, oliko Noehin vierailulla New Yorkiin jotakin vaikutusta Irakin ja Syyrian tilanteeseen. Vaikka vierailusta on kulunut vasta melko vähän aikaa, joitakin mielenkiintoisia asioita on jo tapahtunut. Tämän vuoden tammikuussa YK lupasi 55 miljoonaa dollaria Irakin kristittyjen avustamiseen, jotta nämä voivat rakentaa ISISin tuhoaman elämänsä uudelleen. Tämä on vastaus vetoomuksen kohtaan, jonka mukaan kristityille pitäisi taata ihmisarvoinen elämä. Open Doors oli aikaisemmin saanut selville, etteivät Irakin kristityt olleet saaneet oikeudenmukaista osaa kansainvälisestä avusta.
Open Doors on esittänyt toivomuksen, että kristityille annettaisiin avustusta mahdollisimman joustavin ehdoin. Olisi hyvä, jos apu voitaisiin toimittaa perille kirkkojen ja kristillisten järjestöjen kautta, koska ne ovat lähellä kärsiviä ja nauttivat näiden luottamusta. Sen lisäksi niillä on mahdollisuus toimia välittäjinä eri osapuolten välillä.
Kirkko ei halua tarjota jäsenilleen ainoastaan välitöntä hätäapua, vaan myös varmistaa heidän tulevaisuutensa. Irakin kristittyjen tulisi voida luottaa siihen, että he saavat olla turvassa omassa maassaan.
Isä Behnam on pukenut asian kysymyksen muotoon: “Mitä hyötyä on rakentaa koteja uudelleen, ellemme tiedä olevamme turvassa niissä?”
Rohkaiseva viesti
Vetoomuksen avulla Open Doors on saanut hyviä kontakteja sekä YK:sta että myös sen eri jäsenmaista. Tämä on vasta alkua, eikä kristittyjen yhteinen ääni ole tehnyt vaikutusta ainoastaan YK:n ja eri hallitusten virkamiehiin. Myös Noeh ja Isä Behnam liikuttuivat, kun niin monet ihmiset olivat allekirjoittaneet vetoomuksen. Se rohkaisi heitä.
Isä Behnam sanoi: “Veljemme ja sisaremme kaikkialta maailmasta yllättävät meidät kerta toisensa jälkeen aloitteillaan auttaa kristittyjä Irakissa ja Syyriassa. Me Irakin kristityt kiitämme kaikkia veljiämme ja sisariamme, jotka ajattelevat meitä, ajavat meidän asiaamme ja auttavat meitä aineellisesti, niin että voimme edelleen asua Irakissa. Viimeiset kolme ja puoli vuotta olemme eläneet ihmeessä havaittuamme, että kirkot kaikkialta maailmasta seisovat rinnallamme.”
Vieraillessaan Yhdysvalloissa Noeh kertoi tapaamilleen ihmisille Niniven tasangon kristittyjen kylistä ja kodeista. Noeh pyysi apua paitsi muiden myös oman kotinsa jälleenrakentamiseen. Hän oli erityisen iloinen mahdollisuudesta vierailla Valkoisessa talossa, jossa hänelle kerrottiin, että hänen pyyntöönsä vastattaisiin. Tämä sai Noehin kiittämään Jumalaa tulevista uusista kodeista. Varapresidentti Pencelle hän antoi kolme marmorikuulaa. Pence lupasi tuolloin vierailla Noehin uudessa kodissa sen valmistuttua ja antaa kuulat takaisin. Noeh ja hänen matkakumppaninsa palasivat koteihinsa rohkaistuneina, ja heillä oli paljon kerrottavaa.
