Rauhanprosessin eteneminen Kolumbiassa
Vuosi 2016 oli historiallinen Kolumbiassa. Vasemmistolaiset FARC-sissit, jotka olivat kylväneet kuolemaa, vihaa ja kostoa yli viisi vuosikymmentä, allekirjoittivat rauhansopimuksen hallituksen kanssa. Vähintään yhtä ihmeellinen on rauhanprosessin tausta: Kaikki alkoi yhden panttivankina olleen kristityn vangitsijoilleen jakamasta evankeliumista. Kestävä rauha tarvitsee vielä paljon anteeksiantoa.
FARC on ollut suurin syy kristittyjen vainoon maassa
Yli puolen vuosisadan verisen konfliktin ja yli neljän vuoden neuvottelujen jälkeen Kolumbian hallituksen onnistui vihdoin solmia historiallinen rauhansopimus maan suurimman kapinallisryhmän, Vallankumouksellisen Kolumbian aseistettujen joukkojen eli FARC:in kanssa.
Lokakuun toisena päivänä 2016 pidetty kansanäänestys muodostui kuitenkin kompastuskiveksi rauhansopimuksen voimaantulolle. Kansanäänestyksessä niukka enemmistö eli 50,2 % kolumbialaisista hylkäsi rauhansopimuksen kun 49,8 % äänesti sen puolesta. Muun muassa sopimuksen lupaukset siitä, että FARC selviäisi ilman rangaistusta, näyttivät saaneen vastustajien keskuudessa painoarvoa. Monilla on vaikeuksia antaa anteeksi FARC:ille, ja vielä harvempi kykenee luottamaan sen lupauksiin.
Suhtautuminen rauhansopimukseen jakaa myös kirkkoa. Samalla kun kirkko on suhtautunut myönteisesti sopimukseen kaupunkialueilla, kristityt maaseudulla ovat vuosikymmenten väkivaltaisuuksien kärsijöinä olleet epäileviä sissiliikkeen lupauksiin rauhasta ja sovinnosta: Juuri FARC-sissien rikollisuuteen liittyvä väkivalta on ollut suurin syy kristittyjen vainoon Kolumbian maaseudulla.
Perustamisvuodestaan 1964 lähtien FARC on murhannut pastoreita, tuhonnut kirkkoja, kiristänyt seurakuntia, kidnapannut lähetystyöntekijöitä ja kirkon johtajia sekä pakkovärvännyt seurakuntanuorista lapsisotilaita.
Vaikka sitovaan rauhaan on vielä pitkä matka, muutos kohti rauhaa jatkuu: Viime vuosina FARC on osoittanut kasvavaa avoimuutta Kolumbian kirkkoa kohtaan. Arviolta jo puolella FARC:in rintamista sissit voivat olla avoimesti kristittyjä, eikä heitä tapeta uskonsa tähden.
FARC:in johto antaa sotilaiden kuunnella kristillisiä radiokanavia, joita Bogotassa toimiva Kolumbia Kristukselle -järjestö lähettää. Tällä tavoin he kuulevat sanoman Jeesuksesta ja “rauhan evankeliumin”.
FARC:in johto antaa sotilaiden kuunnella kristillisiä radiokanavia.
Sanoma läpi ylätasolla
29 FARCin sotilaskomentajaa tapasi Kolumbian hallituksen edustajia rauhanneuvotteluissa Kuuban Havannassa. Sissien päärauhanneuvottelija, FARC sihteeristön jäsen Ivan Marquezin mukaan kolme sissien neuvottelijoista on kristittyjä. Hänen mukaansa FARC:issa vallitsee nykyisin uskonnonvapaus.
FARC-komentajilla on epätavallinen yhteinen ystävä, jonka nimi on Russell Martin Stendal. Hän on lähetystyöntekijä, jonka ryhmä kidnappasi yli 30 vuotta sitten. Myöhemmin Stendal perusti Kolumbia Kristukselle -järjestön mielessään aiemmat sieppaajansa. Hänen uskalias visionsa oli, että kaikki FARC:ilaiset voisivat oppia kristinuskosta ja jos he ottaisivat sen vastaan, sanoma muuttaisi sissien sydämen ja mielen. Vain se voi päättää väkivaltaisuudet.
Kristillinen sanoma on Stendalin mukaan pääsemässä läpi ainakin FARCin johtotasolla. Pääseekö se kyliin saakka, joissa sissit edelleen häiritsevät kristittyjä, on toinen asia.
“En ole niin optimistinen rauhanprosessin suhteen itsessään…. Olen kuitenkin optimistinen, koska näen Jumalan muuttavan monia sydämiä kaikilla konfliktin puolilla.”
Stendal on asunut Kolumbiassa lapsuudestaan lähtien, ja hänen vuosia kestänyt evankelioimistyönsä on aiheuttanut hänelle ongelmia kaikkien kanssa: hallituksen, sen oikeistolaisten, puolisotilaallisten ryhmittymien sekä vasemmiston kapinallisten. Hän on viettänyt aikaa kunkin ryhmän pidättämänä sekä ollut viisi kuukautta panttivankina vuonna 1983.
Rohkaisua matkalla
FARC-neuvottelijoiden keskuudessa Stendalia kehutaan nyt hänen rohkaisevasta roolistaan rauhanprosessissa:
”Martin on rauhan apostoli, jonka sanat luovat otollisen ympäristön edetä kohti rauhaa. Hän rohkaisee meitä löytämään poliittisen ratkaisun Kolumbian konfliktiin,” Marquez sanoo Stendaliin viitaten.
Marquezin oikea käsi, Jesús Santrich, vahvistaa tämän: “Martin on mies, joka on hyvin ystävällinen. Hänellä on syvä sosiaalinen omatunto, hän on läpinäkyvä ja vapaa ennakkoluuloista. Hänessä on sovinnon henkeä, joka antaa ja luo luottamusta ei ainoastaan sanoin, vaan myös teoin.”
Santrich viittaa Stendalin pitkäaikaiseen sitoutumisen yhteisöissä, joiden tehtävänä on tavoittaa kaikkein köyhimmät ihmiset.
Vielä kirkolle vihamielinen
Huolimatta kasvavasta avoimuudesta kirkkoa kohtaan, kristityt kokevat edelleen väkivaltaa FARC:in taholta ja ovat sissisodan puristuksissa sissien ja hallituksen välillä. Koska FARC on mukana järjestäytyneessä rikollisuudessa, kristityt joutuvat usein ristituleen erilaisissa kahakoissa puolisotilaallisten ryhmien ja rikollisjengien välillä.
FARC sietää huonosti erimielisyyttä joukkojensa sisällä ja niiden ulkopuolella. Jäsenet ovat varuillaan, etteivät sanoisi mitään kommunistisia johtajiaan loukkaavaa. Eikä marxilainen ideologiakaan ole kuollut. Tästä syystä monet Kolumbian kristityt kieltävät lapsiaan osallistumasta FARC:in ”yhteisötyöpäiville”. Usein lapset palaavat sieltä kieltäen seurakuntansa opetukset, ja monet heistä liittyvät sissijoukkoihin.
”Jumalalla on jalkansa oven välissä.”
Stendal kertoo, että FARC:in kasvatuskäytännöt lasten uudelleenkouluttamisessa ovat todella tehokkaita.
Open Doorsin tietoon ei ole tullut FARCin tekemiä uskonnollisesti motivoituja pastorien murhia sitten vuoden 2009, mutta muunlaista vainoa ilmenee edelleen — uhkailua, kiristämistä, kirkkojen pakkosulkemisia ja evankeliumin julistamisen estämistä.
Jumalalla on jalkansa oven välissä
Stendal arvioi, että tällä hetkellä vähintään 10 % FARC:in sisseistä on jo kristittyjä. Hän muistuttaa, että kun sissistä tulee kristitty — ja hän on todistanut satoja tällaisia tapauksia — viimeinen muuttuva asia on mielen tasolla tapahtuva muutos.
Yleensä ensin muuttuvat teot. Kristityksi kääntyneet saattavat kyseenalaistaa määräykset tai kieltäytyä toteuttamasta väkivaltaa ja jopa paeta sissiryhmästä, vaikka nämä kaikki ovat liikkeessä peruste rangaistukselle tai jopa teloitukselle.
”Kun Rooman valtakunnasta tuli virallisesti kristitty, ainakin puolet roomalaisista oli jo salaa kristittyjä. Samalla tavalla uskoon tulleista sisseistä tulee vahvoja evankeliumin puolustajia”, Stendal peilaa historiaa.
Taistelua ei koskaan lopulta käydä yksilöitä, hallituksia tai edes kapinallisjoukkoja vastaan, Stendal sanoo. Taistelu käydään pahuutta vastaan, ja se siksi vaatii rukousta.
“En ole kovin optimistinen rauhanprosessin itsensä suhteen. Mukana olevat poliitikot ovat suurimmaksi osaksi erittäin korruptoituneita ja epäluotettavia,” hän toteaa ja jatkaa: “Olen kuitenkin optimistinen, koska näen Jumalan muuttavan ihmisten sydämiä kaikilla konfliktin puolilla… Jumalalla on jalkansa oven välissä.”
“Jumala todella tekee jotain Kolumbiassa, mikä vaikuttaa koko maailmaan, ja jotkut sisseistä ovat osa sitä,” Stendal sanoo. Kapinallisen johdon muuttuneet asenteet vaikuttavat lopulta tavallisiin kolumbialaisiin. “Se tarkoittaa, että saamme vapauden avoimesti palvella Jumalaa.”
