Jemenissä toteutettiin kevättalvella ennennäkemätön hyökkäys kristittyjä kohtaan, ja yli 50 ihmistä vangittiin. Sittemmin joidenkin on sallittu käydä tervehtimässä vangittuja omaisiaan. Monet heistä ovat havainneet, kuinka vangitut läheiset näyttävät alakuloisilta ja väsyneiltä.

”Saanko koskettaa häntä? Saanko halata häntä? Miten hän katsoo minua? Vahvistaako hänen näkemisensä minua, vai murskaako se kokonaan viimeisenkin osan minusta, joka vielä pysyy kasassa?”

Nämä kysymykset pyörivät jemeniläisen Sanadin ajatuksissa, kun hän lähestyy vankilaa, jossa hänen isänsä on ollut vangittuna tammikuun alusta lähtien. Sanadin isä vietiin väkisin pois kotoaan Jemenin kristittyihin kohdistuneiden hyökkäysten seurauksena.

Saavuttuaan vankilan sisäänkäynnille Sanadin keho jännittyy ja mieli laukkaa. Useiden minuuttien ajan hän odottaa vartijan lupaa, että hän saa tulla sisään. Astuessaan vankilarakennukseen Sanad tuntee omat sydämenlyöntinsä. Hän puristaa paperipinoa käsissään; kaikki on valmista tarvittavia allekirjoituksia varten, jotta tapaaminen onnistuisi.

Mutta asiat eivät sujukaan niin helposti.

Kohtaaminen lasi-ikkunan läpi

Vankilassa Sanad joutuu taas odottamaan. Hän tarvitsee allekirjoituksia korkeilta virkamiehiltä ja heidän virallisen hyväksyntänsä vierailulle – kyseessä on tyypillinen byrokraattinen viivytys.

Hänen kämmenensä alkavat hikoilla, ja uusia kysymyksiä pyörii mielessä: ”Miltä hän näyttää? Onko hän ajanut partansa? Vaikuttaako hän laihemmalta?” Epäilys hiipii mieleen: ”Ehkä ei olekaan hyvä idea nähdä häntä tässä tilassa.”

Vartijan kutsu herättää Sanadin ajatuksistaan, ja hän lähtee hakemaan viimeistä leimaa papereihinsa.

Hänen isänsä astuu sisään toisen vartijan kanssa. Hänen kasvonsa ovat tutut, mutta niissä näkyy vankeuden jäljet.

Sanad ohjataan huoneeseen, jonka reunoilla on useita ikkunallisia koppeja. Jokaisessa kopissa näyttäisi olevan puhelin. Vartija seisoo hänen vierellään, ja sitten hänen isänsä astuu sisään toisen vartijan kanssa. Hänen kasvonsa ovat tutut, mutta niissä näkyy vankeuden jäljet.

Hänen isänsä istuu lasi-ikkunan toisella puolella. Sanad tarttuu nopeasti puhelimeen ja kutsuu isäänsä nimeltä. Tämä vastaa, ja he keskustelevat rauhallisesti, täysin tietoisina siitä, että vartijat kuuntelevat heidän keskustelunsa.

Koko keskustelu kestää sallitut seitsemän minuuttia. Sanad seuraa katsellaan, kun vartijat saattavat hänen isänsä harmaan seinän taakse keskustelun jälkeen.

”Hän näytti sairaalta, väsyneeltä ja tietämättömältä siitä, mitä on meneillään”, Sanad kertoo myöhemmin.

Huoli vangituista

Sanad on yksi monista läheisistä, jotka ovat viime aikoina vierailleet vangittujen omaistensa luona.

Yli 50 kristittyä vangittiin kevättalven aikana ennennäkemättömissä hyökkäyksissä heitä kohtaan huthien hallitsemilla alueilla Jemenissä. Sittemmin joillekin vangituille on sallittu lyhyitä puhelinkeskusteluja ja omaisten pikaisia vierailuja.

Myös muiden vangittujen kristittyjen perheenjäsenet yhtyvät Sanadin havaintoihin. Heidän mukaansa vankilassa olevat läheiset näyttävät alakuloisilta ja väsyneiltä. Useat käyttäytyvät oudosti, ja joillakin on keskittymisvaikeuksia ja merkkejä mahdollisesta kidutuksesta ja ankarista kuulusteluista.

Useat jemeniläiset vaimot, aviomiehet, tyttäret, veljet ja lapset ovat huolissaan ja peloissaan. Heitä ahdistavat synkät ajatukset tuntemattomasta tulevaisuudesta ja rakkaittensa kohtalosta.

”Kestääkö tämä tilanne viikkoja? Kuukausia? Vuosia?”

”Miten pärjään ilman miestäni?” pohtii eräs vangitun kristityn vaimo. ”Miten huolehdin pienistä lapsistani, kun minun täytyy tehdä töitä saadakseni rahaa seuraavaan ateriaamme?”

Open Doorsin paikalliset yhteistyökumppanit ovat pitäneet yhteyttä vankilassa olevien kristittyjen perheenjäseniin ja ystäviin. Puhelut ovat täynnä kyyneliä ja kysymyksiä: ”Kestääkö tämä tilanne viikkoja? Kuukausia? Vuosia?” Niin monia kysymyksiä ilman vastauksia.

Mutta kuten Raamatun lupaukset todistavat, voimme olla varmoja, että Jumalamme näkee, tietää ja huolehtii – ja täydellisessä ajoituksessaan Hän valmistaa tien seuraajilleen.

Kristuksen maailmanlaajuisena seurakuntana voimme osallistua Jemenin kärsivien kristittyjen elämään rukouksen kautta.

Rukoile:

• Rukoile vangittujen kristittyjen puolesta. Pyydä Jumalaa rauhoittamaan heidän pelkonsa ja auttamaan heitä kiinnittämään katseensa Häneen.
• Pyydä Jumalaa säästämään uskonsa vuoksi vangitut kristityt kidutukselta ja vahvistamaan heitä läsnäolollaan. Rukoile parantumista ja lohdutusta.
• Rukoile vartijoiden ja vallassa olevien puolesta; rukoile, että kristityt vangit löytäisivät armon ja suosion heidän silmissään ja että heitä kohdeltaisiin hyvin.
• Rukoile oikeutta ja vangituille vapautusta. Rukoile, että tämä vaikea kausi päättyisi pian ja että kaikki uskonsa tähden vangitut vapautetaan ja he saisivat olla taas rakkaidensa kanssa.
• Rukoile Jemenin seurakunnan puolesta. Rukoile viisautta, anteeksiantoa ja rakkautta, joka elää teoissa. Saakoon seurakunta muuttaa tämän tilanteen todistukseksi, joka tuo kunniaa Jumalalle samalla, kun seurakunta palvelee yhteisöään uskollisesti ilman pelkoa.
• Rukoile Open Doorsin paikallisten yhteistyötahojen puolesta. Rukoile viisautta ja voimaa, kun he keskustelevat kärsivien perheiden kanssa. Yksi suurimmista haasteista on kommunikoida vankilassa olevien läheisten kanssa, erityisesti silloin kun he eivät ole kristittyjä. Rukoile turvallisia tapoja olla yhteydessä. Ja rukoile kumppaneillemme kestävyyttä, kun he työskentelevät ahkerasti tukeakseen niitä, jotka ovat murtuneita.
• Lopuksi, kiitos Jumalalle siitä, että seurakuntien johtajat sekä Jemenissä että ulkomailla tekevät yhteistyötä auttaakseen Jemenin kristittyjä. Tämä Jemenin kristittyjen johtajien yhtenäisyyden osoitus on rukousvastaus.