Maaliskuussa Suomessa vieraillut Gloria Afordia on yksi Nigeriassa kristittyihin kohdistuvan vakavan vainon silminnäkijöistä. Hän rohkaisee kristittyjä elämään kutsumustaan todeksi vainosta huolimatta.
Lokakuun 29. päivä vuonna 2014 muutti nigerialaisen Glorian elämän pysyvästi. Miehensä kanssa seurakuntaa vapaa-ajallaan johtanut viiden lapsen äiti oli juuri päässyt työpaikalleen Mubin kaupungin sairaalaan, kun Boko Haram hyökkäsi. Satojen islamistiterroristien sotilasjoukot valtasivat kaupungin kortteli kerrallaan. Pyrkiessään miehensä kanssa autolla pakoon lastensa luokse he törmäsivät sotilaiden tiesululle.
”Luulin aluksi, että kyseessä oli Nigerian armeijan sotilaat, mutta mieheni huomasi, ettei näin ollut. Sandaalit paljastivat nämä maastopukuiset miehet Boko Haramin taistelijoiksi”, Gloria muistelee.
Taistelijat määräsivät pariskunnan ulos autosta ja rynnäkkökiväärit ojossa tivasivat Glorian mieheltä, oliko hän muslimi vai ”vääräuskoinen”.
”En ole muslimi enkä vääräuskoinen! Olen kristitty”, Glorian mies, pastori Izac sanoi rauhallisesti ja hetkeäkään epäröimättä. Taistelijat määräsivät pastori Izacin tien reunaan. Gloria näki silmäkulmasta miehensä polvistuvan rukoilemaan. Seuraavassa hetkessä viisi laukausta lävisti ilman. Pastori Izacin eloton ruumis rojahti maahan.
”Entä sinä?” taistelijat tivasivat nyt Glorialta osoittaen häntä aseilla, ”oletko sinä muslimi vai vääräuskoinen?” ”Sama kuin mieheni”, Gloria vastasi. Hän sulki silmänsä, valmistautui laukaukseen ja rukoili mielessään: ”Jeesus, ota minut vastaan luoksesi taivaaseen.”
Huuto Boko Haramin riveistä keskeytti tilanteen. ”Kuka käski ampua tuon naisen?” vihainen ääni tivasi. Gloria avasi silmänsä. Pian hänen käskettiin ajaa tiehensä.
Tuona kohtalokkaana päivänä Mubin kaupungissa murhattiin satoja kristittyjä. Boko Haram piti kaupunkia hallussaan kokonaisen kuukauden, ennen kuin armeijan joukot onnistuivat valtaamaan kaupungin takaisin.
”Tuo päivä muutti kristittyjen ja muslimien välejä alueellamme. Kun me henkiin jääneet kristityt palasimme kaupunkiin, muslimit heittivät päällemme hiekkaa ja pilkkasivat meitä. He yrittivät pelotella meidät jättämään kaupungin lopullisesti. Löysimme kotimme täysin hävitettyinä. Kaupungissa ainakin 150 kirkkoa oli poltettu, mutta kokoonnuimme silti kirkkojen raunioille ylistämään Jumalaa”, Gloria muistelee.
Open Doorsin traumaterapian ja aineellisen tuen avulla Gloria ja monet hänen tavoin leskeksi jääneet saivat vähitellen jälleenrakennettua elämänsä. Open Doors antoi vertaistukea sekä varat kodin korjaamiseen ja maksoi lasten koulumaksut.
”Kiitän kaikkia Open Doorsin tukijoita myös Suomessa siitä pitkäjänteisesti avusta, jota olemme saaneet. Sen kautta tajusin, ettemme ole tilanteessamme yksin, vaan maailmanlaajuinen kristittyjen joukko on tukenamme. Teidän tuellanne olen voinut antaa vainoojillemme anteeksi”, Gloria toteaa.
