Kuinka suru ja pelko voivat saada aikaan sen, että nuori syyrialainen nainen loistaa valona pimeydessä ja välittää toisille Jumalan auttavan, parantavan ja vankan kädenojennuksen?
Merry on 26-vuotias nuori nainen, joka asuu isänsä, äitinsä ja pikkuveljensä Simonin, 23, kanssa. Hän on valmistunut rakennusinsinööriksi ja työskentelee nyt useissa yksityisissä järjestöissä. Hän on aina sydämestään halunnut auttaa ihmisiä, ja vuodesta 2019 asti hän on ollut mukana koulutuksessamme, joka käsittelee urheilun käyttöä palvelutyössä.
Varustamista vastuuseen
Viime lokakuussa organisaatiomme tiimi pyysi Merryn mukaan osaksi henkilökuntaa “Paikoillanne, valmiina, nyt” -koulutukseen. Se on kurssi, jonka järjestämme säännöllisesti eri tunnustuskuntien nuorisotyöntekijöille Syyrian eri kaupungeissa.
Kurssin lähtökohta on, että urheilu on erittäin suosittua ja houkuttelee luovalla tavalla lapsia ja teinejä kirkkoon. Opiskelijat oppivat yhdistämään urheilutoiminnan Raamattuun ja käyttämään sitä työnsä metodina.
Minulla ei ole aavistustakaan, mistä saan voiman tehdä sitä, mitä teen, mutta tiedän, että Jumala oli kanssani ja on yhä.
Merry
Koulutuksessa Merryn vastuulla oli järjestää opiskelijoille ohjelma ja ateriat päivän aikana. Joskus hän piti osan oppitunneista ja kertoi, kuinka urheilutyön avulla palveleminen on yhdistettävissä Raamattuun. Hän opetti myös vammojen ensiapua ja tiimityötä.
”Kerran olimme jalkautuneet paikallisen nuorison pariin ja matkalla tapaamaan läheisen kylän lapsia, kun alkoi sataa. Emme olleet varautuneet siihen. Löysimme suojan, mutta olimme viluisia ja nälkäisiä. Keskinäinen yhteys teki tilanteen helpommaksi; autoimme toisiamme tuntemaan olomme paremmaksi.”
Maanjäristyksen täydellinen kaaos
6. helmikuuta 2023 Merry ja hänen perheensä heräsivät kauhistuttavaan maanjäristykseen. Koko heidän talonsa tärisi.
”Äidilläni oli kaappi, jossa hän säilytti arvokkaita lasejaan ja lautasiaan, joihin me emme saaneet koskea ja joita emme saaneet käyttää. Näin niiden putoavan ja särkyvän juuri ennen kuin juoksimme ulos kirkuen ja itkien. Menimme alas viisi porrasta, mutta ne tuntuivat sadalta”, Merry kertoo.
”Kadut olivat täynnä ihmisiä märissä pyjamissaan. Muistin urheilukoulutuksen aikaisen kokemukseni. Nyt näkymä oli melkein sama, ja tiesin, että minun piti pysyä vanhempieni lähellä. He olivat joukkuekavereitani.”
Perhe pakkasi tavaransa ja lähti kirkon pakolaiskeskukseen.
Auringonnousun jälkeen Merry ja hänen perheensä palasivat kotiinsa.
”Kaaos oli täydellinen, paljon särkynyttä lasia ja pudonneita koristeita. Matkamuistot olivat paiskautuneet lattialle.”
Onneksi koti ei ollut pahasti vaurioitunut, vaan seinissä oli vain vähän murtumia. Perhe oli kuitenkin liian peloissaan jäädäkseen sinne, joten he ottivat vähän tavaroita mukaan ja menivät paikkaan, jonka presbyteerikirkko oli avannut pakolaiskeskukseksi.
Tilapäismajoitusta kirkoissa
Maanjäristyksen takia yli 7 000 ihmistä joutui Aleppossa jättämään kotinsa ja viettämään pari ensimmäistä päivää kirkoissa ja luostareissa.
Paikallinen yhteistyökumppanimme reagoi tilanteeseen ensimmäisenä. Kaikki kirkot eivät ole varautuneita tällaiseen kriisiin, joten yhteistyökumppanimme toimitti niille ruokaa, vettä, huopia, patjoja ja lämmityslaitteita kylmiksi helmikuun päiviksi.
Ensimmäisestä päivästä alkaen Merry palveli ihmisiä presbyteerien keskuksessa.
En voinut istua aloillani, minun piti tehdä jotain.
Merry
”Minusta tuntui kuin olisin ollut taas urheilukoulutuksessa. Siellä saadun kokemuksen pohjalta järjestin ihmisille aterioita ja autoin ruuan ja huopien jakelussa. Sain koulutuksessa vastuuta, ja nyt sain sitä jälleen”, Merry sanoo.
”En voinut istua aloillani, minun piti tehdä jotain.”
Ulkomailla asuvilta sukulaisilta ja ystäviltä saamansa tuen turvin Merry alkoi neljän hengen tiiminsä kanssa ostaa ruokaa ja hygieniatarvikkeita ja pakata niitä tarvitseville.
”Tiedämme toistemme vahvuudet ja heikkoudet ja jaoimme tehtävät aivan kuin jalkapallojoukkue. Meille voitto oli ihmisten auttaminen ja inhimillisyyden osoittaminen. Meillä on viesti vietävänämme, ja se on Rakkauden viesti”, Merry lisää.
Kriisissä lähemmäs Jumalaa
Ennen maanjäristystä Merry tunsi olevansa kaukana Jumalasta.
”Joskus otamme Jumalan itsestäänselvyytenä, mutta kun huusin Jumalaa koko sydämestäni ja hän pelasti minut ja perheeni, aloin uudelleen tuntea hänen olevan lähelläni. Kuulen ylistyslaulut uusin korvin, ymmärrän saarnat uusin mielin ja pidän kiinni hänen sanoistaan enemmän kuin koskaan: ’Ole luja ja rohkea, älä pelkää.'”
Merry hymyilee jatkaessaan: ”Minulla ei ole aavistustakaan, mistä saan voiman tehdä sitä, mitä teen, mutta tiedän, että Jumala oli kanssani ja on yhä.”
”Ainoa toiveeni on, että Jumala ilmaisisi itsensä ja näkyisi meidän kauttamme ihmisille niin, että jokainen Aleppossa ja muualla Syyriassa saisi tietää, että Kristus on rakkaus. Toiveeni on, että me hänen lapsinaan olisimme hyvä esimerkki tuosta rakkaudesta.”
