Aichaa on vainottu, torjuttu ja syrjitty 7-vuotiaasta lähtien. Voimme auttaa Aichaa saamaan joulun, joka on täynnä iloa.

Seitsemänvuotias Aicha on matkalla seurakunnan kokoontumiseen Burkina Fasossa. Hän kulkee hiekkatietä pitkin parhaimpiinsa pukeutuneena, kun yhtäkkiä hänen setänsä astuu hänen eteensä uhkaava katse silmissään.

Pieni Aicha on muslimiperheensä ensimmäinen jäsen, joka on päättänyt seurata Jeesusta. Hänen setänsä on odottanut tätä hetkeä. Hän käy Aichan kimppuun, pahoinpitelee häntä rajusti ja pakottaa hänet palaamaan kotiin.

Hyökkäys on pelottava. Se on ensimmäinen kerta, kun Aicha joutuu uskonsa tähden vainotuksi.

Aicha ei kuitenkaan luovuta.

Viisi vuotta myöhemmin Aicha on 12-vuotias, eikä hän ole enää perheensä ainoa kristitty. Juuri nyt hän laskee päiviä jouluun, jolloin maailmanlaajuisen seurakunnan tuki tuo hänelle iloa.

Rohkeutta ja uskoa

Aicha tutustui kristinuskoon, kun paikallinen evankelista kertoi hänelle evankeliumin. ”Kuulin, että Jeesus on tie, totuus ja elämä, ja sanoin pastorille, että haluaisin antaa elämäni Jeesukselle”, hän kertoo.

Setänsä pahoinpitelyistä huolimatta Aicha alkoi käydä säännöllisesti kirkossa naapureidensa kanssa. Se, mitä hän oli löytänyt Jeesuksessa, oli koetun kärsimyksen arvoista. Pian myös Aichan nuorempi veli Azis ja sisar Somaia alkoivat tulla mukaan kirkkoon, ja heidänkin elämänsä alkoi muuttua.

Mutta heidän vanhempansa suhtautuivat varauksellisesti, kunnes eräänä päivänä Aichan isäpuoli sairastui vakavasti.

”Kuulin äänen, joka sanoi: mene pastorin luo, niin löydät vastauksen”, muistelee Aichan äiti Asseta. ”Pastori rukoili mieheni puolesta, mieheni ja minä otimme Jeesuksen vastaan ja me kaikki aloitimme matkamme kristittyinä.”

Jälkikäteen Asseta on ylpeä Aichan rohkeudesta ja uskosta. ”Uskon, että Jumala antoi lapsillemme rohkeuden kestää vainosta huolimatta”, hän sanoo. ”Jumalan suunnitelma oli, että lapset pysyivät lujina ja johtivat sitten meidät vanhemmat pelastukseen.”

Vaino

Kristuksen seuraamisen vuoksi perhe joutui kokemaan torjuntaa, syrjintää ja vaikeuksia.

”Kun olimme ottaneet Jeesuksen vastaan, kaikki muuttui”, Asseta muistelee. ”Perheeni syytti minua siitä, että olin johtanut mieheni kristityksi. Siitä hetkestä lähtien he hylkäsivät meidät kokonaan, lopettivat vierailunsa ja lopettivat kaiken tuen, jota he olivat antaneet meille.”

”Jumala antoi lapsillemme rohkeuden.”

Aichalle yksinäisyys ja vaikeudet ovat olleet raskaita. On vaikeaa kasvaa ympäristössä, jossa voi joutua uskonsa vuoksi vainotuksi. Eikä Aicha ole ainoa vainoa kohtaava lapsi.

Eri puolilla maailmaa tuhannet kristityt lapset ovat haavoittuvassa asemassa ikänsä ja uskonsa vuoksi. Nuoria kristittyjä kiusataan koulussa, pilkataan heidän yhteisöissään ja saatetaan jopa estää tapaamasta vanhempiaan. Kun tuntee olevansa yksin, usko voi joutua koetukselle. Jos seuraava sukupolvi luopuu uskostaan, seurakunnan tulevaisuus on vaarassa.

Jouluiloa

Siksi joulu on vainotuille lapsille erityistä aikaa. Aichalle joulu on enemmän kuin juhla. Se muistuttaa häntä toivosta, jonka hän löytää Jeesuksesta.

”Joulussa on kyse Jeesuksen vastaanottamisesta.”

”Joulu on Jeesuksen, maailman Vapahtajan, syntymäjuhla. Siinä ei ole kyse ruoasta tai vaatteista vaan Jeesuksen vastaanottamisesta sydämiimme”, Aicha sanoo hymyillen.

Kristityt ympäri maailmaa voivat tuoda iloa Aichan jouluun. Heidän tukensa avulla Open Doorsin yhteistyökumppanit tukevat perhettä ruoka-avulla, auttavat lääkärikulujen kattamisessa ja rohkaisevat heitä uskossa. Aichalle ja muille vainotuille lapsille voi myös kirjoittaa ja muistuttaa heitä siitä, etteivät he ole yksin.

”Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon…”

Luuk. 2:10

Visiomme on, että myös seuraava kristittyjen sukupolvi pysyy lujana uskossaan Jeesukseen. Open Doorsin ystävien lahjat ja rukoukset ovat tässä työssä erittäin tärkeitä. Niiden ansiosta Aicha voi kivun ja yksinäisyydenkin keskellä kokea Jumalan läsnäolon tuomaa iloa.

”Toivon, että saisin elää Pyhän Hengen täyttämänä ja kertoa muillekin Jeesuksesta”, Aicha sanoo. ”Jumalan rauha olkoon teidän kaikkien kanssa!”