MINÄ JA RAAMATTUNI

Miten tuet Jumalan sanan leviämistä Irakissa.

Rakastatko Raamattua? Sukellatko Sanaan joka aamu saadaksesi inspiraatiota uutta päivää varten? Vai kuulutko niihin, jotka mieluummin keskustelevat Raamatun jakeista seurakunnan raamattupiirissä?

Et ole tässä suhteessa ainoa. Vainotuille kristityille Raamattu on aarre, johon he tukeutuvat vaikeimpina hetkinään. Kaikki eivät voi kuitenkaan vain tilata Raamattua tai uusinta raamattuopasta verkosta. Vainon ja muun väkivallan varjostamassa Irakissa on monia, jotka rakastavat Raamattuaan. Uuden Raamatun tai muun kristillisen kirjan saaminen omiin käsiin ei siellä onnistu vain lisäämällä se verkossa ostoskoriin. Open Doors auttaa vastaamaan Raamattujen sekä kristillisen opintomateriaalin tarpeeseen. Kirjojen hankinnan lisäksi tuella autetaan kouluttamaan vetäjiä erilaisille kohderyhmille kuten naisille, nuorille ja lapsille sekä järjestämään opetusta eri aiheista.

Miten se tapahtuu?

Tule mukaan Raamattujen jakelumatkalle. Tapaat kaukana asuvia kristittyjä ja näet, miten lahjoitustasi käytetään Jumalan sanan tuomiseen muille.

”Näin loistakoon teidänkin valonne ihmisille, jotta he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät Isäänne, joka on taivaissa.”

Matt. 5:16

Kello on kuusi aamulla, kun jakelijana toimiva Ramy* lastaa pakettiautoaan kirjoilla. Raamattujen jakaja ei voi välttyä varhaisilta aamuilta. Ramy ei kuitenkaan ole pahantuulinen aamuisin, etenkään, kun hän on lähdössä jakamaan parasta lukemaansa kirjaa toisille kristityille. ”Rukoillaan ennen kuin lähdetään”, hän sanoo ja ristii kätensä. 

Koronapandemia on tehnyt Ramyn työstä vaikeampaa. Eri alueiden väliset rajat on suljettu, ja niiden ylittäminen vaatii erityisluvan. Mutta monien kielteisten seurauksien ohella siinä on myös jotain myönteistä: ihmiset ovat alkaneet tutkia Raamattua enemmän kodeissaan. Se on yksi lisäsyy lähteä liikkeelle.

Tämän päivän toimitus sisältää Raamattuja ja Uusia testamentteja.

Tämänpäiväinen toimitus on menossa kylään Niniven tasangolle, jossa isä Poulos odottaa joidenkin vahvojen miesten kanssa kantaakseen painavat kirjalaatikot ulos autosta kirkon varastoon. Raamatut ja muut kristilliset kirjat näet varastoidaan kirkkoon, josta pappi sitten jakaa ne seurakunnan käyttöön. Raamattuoppaat annetaan seurakunnan pienryhmille, jotka tutkivat jotakin tiettyä aihetta. Lapsille annetaan lastenraamattuja. Joskus isä Poulos vie Raamatun jollekin perheelle tervehdyskäynnin yhteydessä.

”Minä annan teille uuden käskyn: rakastakaa toisianne! Niin kuin minä olen rakastanut teitä, rakastakaa tekin toinen toistanne.

Joh. 13:34

Kirkossa tapaamme 21-vuotiaan Sedarin. Nuoren naisen silmät loistavat, kun hän puhuu Jumalasta, Hänen kirkostaan ja kirjastaan. 

”Raamattu on maailman tärkein kirja. Se opettaa meille kaikkein eniten. Se on olennaisin asia jokaiselle.”

Raamattu on Sedarin mukaan korvaamaton aikana, jolloin tärkeintä on rakentaa uudelleen seurakuntayhteisöä islamilaisen ääriliikkeen aiheuttaman pakolaisuuden jälkimainingeissa. ”Meidän on rakennettava elämämme uudestaan lujalle perustukselle. Raamattu on sellainen perustus. Se on kirja, joka johtaa meidät ikuiseen elämään ja antaa meille onnen”, hän sanoo.

Sedar (vas.) ja Hanen (oik.) ovat innolla mukana seurakuntansa raamattupiireissä.

Sedar toimii seurakunnassa hyvin aktiivisesti ja on myös mukana vapaaehtoisena opetuslapseusryhmissä. Lisäksi hän rukoilee ja lukee Raamattua ystäviensä kanssa. ”Haluaisin kehottaa ihmisiä tuomaan kaikki vaikeutensa ja kamppailunsa Jeesukselle. On hyvä rukoilla yhdessä, kun olemme heikkoja. Eikä meidän pitäisi unohtaa Raamattuamme: sen lukeminen antaa sisäisen rauhan.”

Sedarin 26-vuotias ystävä Hanen rakastaa myös Raamattua ja toimii vapaaehtoisena seurakunnan ryhmissä. ”Raamattua voi lukea koska tahansa”, hän sanoo. 

Hanenia on inspiroinut erityisesti Matteuksen evankeliumin viidennessä luvussa oleva Jeesuksen kehotus olla maan suola. Hän oli yliopistossa kurssinsa ainoa kristitty ja koetti osoittaa Kristuksen rakkautta teoillaan. Kun opiskelijat antoivat toisilleen kuvaavia nimiä lukuvuoden lopussa, Hanenin nimeksi tuli kurssin suola. ”Muistin, mitä Jeesus oli sanonut suolasta Raamatussa, ja olin iloinen, että kurssitoverini antoivat sen minulle sen nimen.”

”Pysykää lujina, niin voitatte omaksenne elämän.”

Luuk. 21:19

Siirrymme nuoresta sukupolvesta vanhoihin Raamatun rakastajiin. Vierailemme 75-vuotiaan Jalila-nimisen naisen luona. Hänen näkönsä ei ole enää yhtä hyvä kuin ennen, mutta tämä ei estä häntä lukemasta Raamattua: hän näet käyttää suurennuslasia lukeakseen pienet kirjaimet. 

”Raamattu on sielun ravintoa. Se on elämäni tärkein asia.”

Jalila saattaa saada raamatunlukuoppaita seurakunnalta, mutta hän ei silti tarvitse uutta Raamattua. Hän pitää käsissään Raamattua, joka oli yksi niistä harvoista esineistä, jotka hän otti mukaansa, kun Isis-järjestön terroristit lähestyivät hänen kotikaupunkiaan vuonna 2014. Hänen oli paettava. ”Seisoin kirjahyllyn edessä tietämättä, palaisinko enää koskaan kotiin. Otin Raamatun mukaani ja pyysin Herraa varjelemaan kotiani, kun lähdimme”, hän kuvaa.

Jalila ja hänen lastenlapsensa nauttivat Raamatun tutkimisesta yhdessä.

Jalila ei koskaan katunut sitä, että otti mukaansa vain Raamatun. Kirja oli ainoa asia, joka opasti häntä paon aikana. Hänen ”pakolaisleirinsä” oli seurakuntasali, jossa oli useita perheitä hänen lisäkseen. Jalila ei lukenut Raamattua vain itsekseen, vaan hän kokosi muitakin tutkimaan raamatunjakeita joka päivä. Open Doorsin paikalliset kumppanit pystyivät tukijoiden lahjoitusten avulla antamaan Raamatut Jalilan ryhmäläisille.

Kun Jalilan kotikaupunki vapautettiin Isisin vallasta, hän palasi kotiin. Nyt hän lukee Raamattua päivittäin lastenlastensa kanssa. Hän on iloinen siitä, ettei hän ole yksin pyrkimyksineen. Open Doorsin tukijoiden avulla hänen lastenlapsensa ovat saaneet lastenraamatut ja myös muita kirjoja, jotka auttavat heitä ymmärtämään uskoaan. Aram-niminen poika seuraa isoäitinsä esimerkkiä. ”Kerron lukemistani tarinoista ystävilleni koulussa”, hän sanoo.

”Kaikki vihaavat teitä minun nimeni tähden, mutta se, joka kestää loppuun asti, pelastuu.”


Mark. 13:13

Kuljemme tietä eteenpäin ja tapaamme 65-vuotiaan Sabahin. Kirjahylly on näkyvällä paikalla hänen olohuoneessaan. Sabahille on kertynyt monta kirjaa vuosien kuluessa, mutta yksi niistä on pysynyt hänen suosikkinaan: Raamattu. 

”Raamattu on paras ystäväni”, hän sanoo.

Kun Sabah oli kymmenen vuotta iranilaisessa vankilassa sotavankina, hän koki tämän ”parhaan ystävän” voiman syvästi. ”Minulla oli tapana lukea raamatunjakeita ääneen ja keskustella niistä kristittyjen vankitovereitten kanssa. Ystäväni Mohammed ei ottanut osaa näihin keskusteluihin, mutta hän kuunteli niitä etäältä. Hänestä tuli kristitty. Mutta hänen yhteisönsä ei hyväksynyt tätä, ja kun hän palasi kotiin, hänet tapettiin uskonsa vuoksi.”

Sabah (vas.) ja Miron (oik.) keskustelevat mielellään Raamatusta keskenään.

Nykyään Sabah kertoo Jeesuksen opetuksista seurakunnan lapsille. Open Doorsin tuella hän voi antaa lapsille kirjoja. Koronasulun aikana hänen oli turvauduttava joksikin aikaa Zoomin käyttöön, mutta nyt kokoontumisia on taas pikkuhiljaa aloitettu. ”Näkyni on rakentaa yhteyttä eri kirkkokuntien välille ja kasvattaa lapsia lukemaan Raamattua niin, että heistä tulee uskon sotureita.” 

Sabah istutti 25-vuotiaaseen poikaansa Mironiin rakkauden Raamattuun jo hyvin varhaisessa vaiheessa. Nyt Miron rakastaa ja opettaa Raamattua itse. Isä ja poika puhuvat mielellään Raamatusta keskenään. 

”Raamattu on ruumiin henki”, Miron sanoo. ”Ilman Raamattua ruumiimme ei ole elävä”.

Miron aloitti Raamatun opettamisen aikana, joka on ollut ehkä hänen elämänsä raskain vaihe. Hän oli juuri paennut Isis-järjestöä ja menettänyt kotinsa Mosulissa. Pian sen jälkeen hänen äitinsä kuoli syöpään. ”Opin, kuinka vaeltaa kristittynä meren kuohujen keskellä”, hän selittää. ”Kaikkien näiden vaikeuksien kautta opin, kuinka heijastaa Kristusta.”

”Huuda minua avuksi hädän päivänä! Minä pelastan sinut, ja sinä kunnioitat minua.”

Ps. 50:15

Päivän viimeisellä vierailulla toimitamme kirjoja 35-vuotiaalle Basharille, joka on opettaja.

”Raamattu on ravintoa sielulleni”

Vaikka se kuulostaa oudolta, Bashar kiinnostui Raamatusta vainon takia. ”Olimme ainoa kristitty perhe naapurustossa kotikaupungissani”, hän kertoo. ”Ääriliikkeeseen kuuluvat sanoivat meille, että he puhdistaisivat alueen kristityistä. He vihasivat meitä. Se masensi ja pelotti minua. Ajattelin olevani kelvoton. 

Eräänä päivänä Herra antoi kuitenkin minulle näyn. Näin kuinka Jeesus kastettiin Jordanissa, ja näin itseni hänen vieressään.” Kyyhky laskeutui olkapäälleni ja sanoi: ”Pysy lujana. En jätä sinua koskaan.” 

Kun Bashar alkoi lukea Raamattua, Jumala muutti hänen elämänsä. ”Aloin rakastaa itseäni ja ympärilläni olevia ihmisiä. Olen tässä todistamassa, mitä Jeesus on tehnyt elämässäni.”

Bashar, paikallinen opettaja.

Päivä on päättymässä. Pakettiauto on tyhjä. Kirkossa ihmiset kokoontuvat tutkimaan Jumalan sanaa.

Lähdemme Niniven tasangon kylästä Jalilan sanat mielessämme: ”Raamatun kautta kuuntelen Herran ääntä. Tiedän, että Vapahtajani käsi on ohjaamassa minua.” 

Ramy sulkee pakettiautonsa takaovet ja käynnistää moottorin. Huomenna odottavat toiset Raamatun rakastajat.

*Nimi muutettu turvallisuussyistä

Irak

______________________