Häirintää, eristämistä ja vankisellejä. Pohjois-Laosissa kristityksi kääntynyt voi joutua tuntemaan tekonsa seuraukset nahoissaan. Akha-heimon jäsenet Saengchan*, Sithat* ja Sombaht* kokivat sen itse.

Saengchan*, Sithat* ja Sombaht* viettivät vuonna 2020 yli kolme kuukautta laosilaisessa vankilassa tietämättä, kuinka kauan vankeus kestäisi. Heitä syytettiin pettureiksi ja kohdeltiin muukalaisina.

Saengchan on kymmenen lapsen isä ja pastori. Myös Sombaht on pastori ja nelilapsisen perheen isä. Sithat on Saengchanin veli, joka puolestaan evankelioi ihmisiä. Veljesten nuoruus ei lainkaan enteillyt pastoriksi ryhtymistä, sillä kaikki merkit viittasivat aivan toisenlaiseen tulevaisuuteen.

Saengchan ja Sombaht asuvat animistisessa kylässä. Ennen he uskoivat, että henget omistavat niin elävät kuin elottomat asiat, ja että henkiä pitää kunnioittaa ja lepytellä.

”Ihmiset sanoivat, että saan lisää energiaa ja voimaa kun käytän huumeita.”

Heidän akha-heimonsa tunnetaan myös viljelykäytännöistään: kasvillisuus hakataan maahan, ja maa poltetaan pelloksi. Surullista kyllä, myös oopiumriippuvuus on yleistä, koska kasvia kasvatetaan perinteisesti luonnonlääketieteen tarpeisiin ja samalla huumeeksi.

Huumeriippuvaisten tie pastoreiksi

Saengchanin entinen elämäni pyöri kokonaan huumeiden ympärillä. ”Aloitin, kun ystäväni sanoi, että nyt kun elossa ollaan ja kerran joka tapauksessa kuollaan, kaikkea pitää kokeilla. Olin noin 27-vuotias. Ihmiset sanoivat, että saan lisää energiaa ja voimaa kun käytän huumeita”, Saengchan sanoo.

Alussa näin olikin. Neljäntoista vuoden kuluttua vuonna 2017 riippuvuus oli kuitenkin niin vahva ja omat voimat niin lopussa, ettei hän enää päässyt aamulla sängystä ylös ilman oopiumia. Hän tunsi itsensä vain heikoksi ja tyhjäksi ja alkoi ajatella, että ehkä elämä ilman huumeita olisi mahdollista. Hän vain tarvitsisi ”jonkun” täyttämään itsensä. Hän tarvitsi Jeesusta.

”Aluksi en ollut kiinnostunut Jeesuksesta, vaikka olinkin kuullut hänestä”, Saengchan kertoo. ”Mutta kun marraskuussa 2018 sairastuin lähes vuodeksi, otin Jeesuksen vastaan Herranani ja Vapahtajanani.”

Miesten kylässä olleet vapaaehtoiset palvelivat huumeriippuvaisia, ja halukkaat pääsivät myös vuodeksi kuntoutusohjelmaan pääkaupunkiin. Kuntoutuksen jälkeen Saengchan ja Sombaht palasivat kotiin terveinä ja muuttuneina. Moni tulikin uskoon heidän todistuksensa perusteella. Kumpikin kertoi Jeesuksesta useissa kylissä, joihin perustettiin lopulta kymmenen kotikirkkoa.

Viranomaiset eivät kuitenkaan olleet tyytyväisiä kristittyjen määrän kasvuun. Saengchan, Sombaht ja Sithat pidätettiin ja heidät suljettiin vankilaan varoittavina esimerkkeinä.

Miksi miehet vangittiin?

Varoittavaksi esimerkiksi nostaminen ei ollut ainoa syy miesten vangitsemiseen. ”Viranomaisten, kuten kylän päällikön mukaan kristinusko on ulkomainen uskonto. He sanoivat ensin pelkäävänsä meidän ryhtyvän kapinoimaan hallitusta vastaan. Sitten he sanoivat, että olemme suututtaneet henget ja meidän kristityksi kääntymisemme on tuottanut heille huonoa onnea”, Sombaht kertoo.

Saengchanin ja Sithatin vangitsemisen jälkeen Sombaht kysyi poliiseilta syytä vankeustuomioihin, mutta näillä ei ollut asiasta aavistustakaan: he vetosivat vain ”ylempien viranomaisten määräykseen”.

Laosin rahayksikön rinnalle oopiumista on tullut toinen valuuttamme.

Pastorit kuitenkin tietävät, mikä heidän vangitsemisensa todellinen syy on. ”Kylissä kasvatetaan hehtaareittain oopiumia. Kauppa kukoistaa, ja tuotto on hyvä. Paikalliset viranomaiset ovat tästä täysin tietoisia, mutta eivät tee asialle mitään. Laosin rahayksikön rinnalle oopiumista on tullut toinen valuuttamme.”

”Oopiumilla maksetaan paikallisille shamaaneille kun pyydetään paranemisia tai annetaan lahjoja juhliin tai uhreja seremonioihin.” Kylissä kaikenikäiset ihmiset lapsista vanhuksiin käyttävät perinteen mukaan huumeita – kristityksi kääntyneet eivät. Tästä syystä heitä halveksitaan ja heidät suljetaan ulos kokoontumisista, ja he saavat osakseen häirintää.

Ei vieraita, ei tietoa vapautumisesta

Ensimmäisenä vangittiin Saengchan, sitten hänen veljensä Sithat kaksi päivää myöhemmin. Heidät vietiin keskeltä arkisia askareita samaan vankilaan mutta eri selleihin. Heidän setänsä Sombaht tuotiin vankilaan kaksi viikkoa myöhemmin hänen kyseltyään viranomaisilta sukulaismiehistään.

”Meidät vangittiin, koska uskomme Kristukseen, ja koska viranomaiset eivät pidä kristityistä”, Saengchan sanoo. ”Kun jouduin vankilaan, olin käsiraudoissa kaksi päivää ja yönkin välissä. En voinut tehdä tarpeitani tai pestä hampaitani muutoin kuin muiden vankien avustuksella. Tätä ennen olin joutunut olemaan yön yli kuorma-autossa ilman ruokaa ja juomaa. Vankilassa minua kuulusteltiin ja yritettiin yhä uudelleen saada minut kieltämään uskoni.”

Vankilan sellit olivat kooltaan noin yhdeksän neliömetriä, ja yhdessä sellissä oli useimmiten seitsemän vankia. Saengchanin pojan päivittäin tuoma ruoka jaettiin vankien kesken, joten ruoasta vain osa päätyi isälle. Poliisi ei kolmen kuukauden vankeuden aikana koskaan kertonut, kuinka kauan vankeutta tulisi kestämään. Perheet yrittivät vierailla vankilassa joka päivä, mutta eivät koskaan päässeet sisään.

”Vankilassakin koin, etten ollut yksin”

Miehiä ei havaittu syyllisiksi mihinkään ja lopulta heidät oli pakko vapauttaa. Kirkko oli ollut miesten tukena ja taistellut heidän puolestaan ylemmällä oikeusasteella. Open Doorsin kautta saatu rukoustuki ja taloudellinen apu perheille vankeuden aikana olivat tarpeen: miehet saivat ruokaa, vaatteita ja muuta tukea.

Kun vapautus vihdoin oli ajankohtainen, Saengchanin, Sombahtin ja Sithatin oli maksettava poliiseille mittava vapautusraha, muuten ”pidämme teitä täällä vielä vuoden”. Rahaa tarvittiin noin 530 euron verran ja lisäksi poliiseille riisiä, lihaa ja olutta noin 360 euron edestä.

Epäinhimillisistä olosuhteista huolimatta miesten usko vahvistui, jopa suorastaan kukoisti vankilassa. ”Rukoilemme Jumalaa ja etsimme Häntä yli kaiken”, Sombaht sanoo. ”Vankilassa huomasin, että uskoni ja rakkauteni Häneen oli suurempi kuin aikaisemmin ja että tarvitsen lisää kärsivällisyyttä. Kun Jumala vapautti minut synneistäni, Hän kyllä vapauttaa minut myös vankilasta.”

”Vankilassakin koin, etten ollut yksin. Tunsin teidän rukouksenne. En voi kyllin kiittää teitä siitä, että olitte myös perheidemme ja lastemme tukena silloin kun me itse emme pystyneet.”

Tällä hetkellä pastori Saengchanilla on kylänsä seurakunnassa kahdeksan perhettä ja Sombahtilla omassa kotikirkossaan kolmetoista perhettä. He kiittävät ja ylistävät Jumalaa siitä, kuinka Hän edelleen tuo itseään näkyväksi omillensa. Saengchan kertoo: ”Kylän päällikkö ja yhteisö kohtelevat meitä nyt paremmin. En tiedä, kuinka kauan tätä kestää, mutta tilanne on muuttunut ja on nyt hyvin erilainen. Vaino on vähentynyt vankeutta edeltäneeseen aikaan verrattuna.”

Rukousaiheita:

  • Rukoile suurempaa tilaa jumalanpalveluksille. Saengchanin taloon ei mahdu enää enempää uskovia.
  • Saengchan ja Sombaht haluaisivat perustaa kylään pienen kuntoutuskeskuksen niille huumeriippuvuudesta vapautuneille, joilla ei ole varaa mennä pääkaupunkiin asti. Rukoile, että tämä olisi mahdollista.
  • Rukoile Jumalan vaikutusalueiden laajentumista ja vahvistumista sekä Jumalan suojelusta ja johdatusta kaikissa tilanteissa.
  • Rukoile pastoreille kasvua Herran opetuslapsina, jotta he voisivat opetuslapseuttaa muita.
  • Pyydä heidän perheillensä t turvaa, suojaa ja Kristuksessa kasvamista.

*Nimet muutettu turvallisuussyistä