Libyan pitkäaikainen johtaja Muammar Gaddafi syrjäytettiin 2011. Syntyi valtatyhjiö, jonka erilaiset, keskenään taistelevat poliittiset ja sotilaalliset ryhmittymät täyttivät nopeasti. Kaikkien konfliktin osapuolien on arvioitu rikkoneen karkeasti ihmisoikeuksia, ja YK:n ihmisoikeuskomitea käynnisti kesäkuussa tutkimukset asiasta.
”Se on sotaherroille ja aseellisille ryhmille varoitus, että heitä voidaan asemansa perusteella pitää vastuussa vakavista rikoksista”, sanoo Eric Goldstein, ihmisoikeusjärjestö Human Rights Watchin Lähi-Idän ja Pohjois-Afrikan johtaja.
Siviilit, etenkin kristittyjen kaltaiset vähemmistöryhmät, ovat jääneet konfliktin jalkoihin. Kun laista ja järjestyksestä huolehtivaa keskushallintoa ei ole, on kristittyjen tilanne hyvin epävarma. Open Doorsin maaraportissa kristittyihin kohdistuva vaino on nyt luokiteltu ’äärimmäisen vakavaksi’.
Tammikuussa 27-vuotiaan Romany Adly Ayoubin perhe kadotti äkkiä yhteyden poikaansa. Romany, egyptiläisessä kylässä syntynyt koptikristitty, oli lähtenyt Libyaan 2014 ja perustanut vaatekaupan tukeakseen kotiin jäänyttä perhettään taloudellisesti. Paikallislähteen mukaan perhe hälytti viranomaiset ja sai kuulla, että islamistinen Ansal al-Sharia-ryhmä oli siepannut ja tappanut hänet, koska hän ei suostunut kieltämään kristinuskoaan.
’Kaikkien libyalaisten edellytetään olevan muslimeja’
Painostus kohdistuu myös muslimeista kristityiksi kääntyneihin libyalaisiin. ”Lähteemme vahvistavat, että heitä pidätetään ja syytetään jumalanpilkasta ja kristillisen materiaalin levittämisestä verkossa”. Näin sanotaan raportissa, jonka Open Doors, uskonnonvapausjärjestö MEC (Middle East Concern) ja maailman Evankelinen Allianssi WEA yhdessä luovuttivat YK:n ihmisoikeuskomitealle.
Libyassa kaikkien oletetaan olevan muslimeja, joten sekä poliisi että perheenjäsenet painostavat käännynnäisiä palaamaan islamiin sekä fyysisin että psyykkisin pakkokeinoin.
Libya on ratifioinut monia kansainvälisiä sopimuksia, mm. Kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskevan yleissopimuksen, joka vahvistaa uskonnonvapauden. Libyan vuoden 2017 perustuslakiluonnoksessa todetaan kuitenkin, että islam on maan uskonto ja sharia-laki tärkein lainsäädännön lähde. Mitään takeita uskonnonvapaudesta tai uskontoon tai vakaumukseen perustuvasta syrjimättömyydestä ei ole. Ja vaikka Libyan rikoslaki ei kiellä luopumista, sen laveat sanamuodot mahdollistavat kristittyjen syyttämisen jumalanpilkasta.
Open Doorsin lakiasiain tiedottajan mukaan ihmisoikeuskomitea ei ottanut edelliseen raporttiinsa lainkaan uskonnonvapauteen liittyviä asioita Libyasta. ”Toivomme, että uskonnonvapaus katsotaan tällä kertaa huolenaiheeksi ja että asian esiin nostaminen vaikuttaa myönteisesti maan kristittyjen asemaan.”
