Sulttaani on perinteisesti ollut hengellisessä auktoriteettiasemassa suhteessa alamaisiinsa, mutta hänellä on ollut myös laajempi rooli alueen johtajana. Sulttaanin virkaan asettaminen tapahtui lähes kaksi vuotta sen jälkeen kun päätös julkistettiin, sillä erinäiset erimielisyydet esimerkiksi siitä, missä määrin sulttaanille on tarvetta – alueen perinteinen johtaja on ylipäälikkö, jonka asema on periintyvä – ovat hidastaneet prosessia. Lisäksi on esiintynyt epäilyjä sulttaanikandidaatin kuulumisesta kuninkaalliseen sukuhaaraan, johon kuuluminen on sulttaanina toimimisen edellytys.
Tästä huolimatta kesäkuisessa uuden kuvernöörin virkaanastujaiseremoniassa Sarhissa aluehallinnosta vastaava ministeri, Ahmat Mahamat Bachir, asetti Mahamat Moussa Bezon sulttaaniksi. ”Kuvernöörin virkaan asettamisen jälkeen ihmiset alkoivat tehdä lähtöä, luullen, että seremonia oli ohi. Heidän suureksi yllätyksekseen ministeri kuitenkin kutsui heidät takaisin, sillä jäljellä oli vielä toinen seremonia”, paikallinen lähde kertoi.
Paikallinen prefekti ja hänen varapäälikkönsä kieltäytyivät kuitenkin toteuttamasta seremoniaa, joten ministeri pidätti heidät virantoimituksesta ja yleissihteeri – kolmantena hierarkiassa – toimitti seremonian.
Agenda
Päätös sai aikaan vahvan reaktion, erityisesti alueen kristittyjen joukossa. ”Seremonia toimitettiin sunnuntaina, sillä he tiesivät vallan hyvin, että kristityt olisivat silloin kirkossa (ja niin se menisi heiltä ohitse). Ja edes niiden joukossa, jotka olivat paikalla, ei osattu aavistaa, että ministerillä olisi sellaista suunnitelmaa”, sanoi paikallinen seurakunnan johtaja, joka ei halunnut kertoa nimeään.
Aluehallinnosta vastaava ministeri kielsi, että nimitys olisi ollut laiton. ”Ei ole ollenkaan tavanomaista, että sellaisia säädöksiä ei voida soveltaa”, hän sanoi Radio France Internationalin mukaan. Ministeri myös lisäsi, että erimielisyydet voidaan käsitellä laillisin keinoin ja että hallitus ei tule hyväksymään ’anarkistista toimintaa’.
Ennen sulttaanin nimittämistä alueen perinteinen päälikkö oli korkein auktoriteetti Moyen-Charissa.
Kristillis- ja animistisenemmistöisen alueen johtajat eivät voi käyttää sulttaaniuteen liittyvää terminologiaa. Paikallisen kansanedustajan Nobo Ndjibon mukaan se on uhka paikalliselle elämäntavalle. ”Voiko sulttaani todella olla meidän tapojemme ja kulttuurimme suojelija?” hän kysyi, lisäten, että presidentti oli harhaanjohtamalla saatu allekirjoittamaan sulttaanin nimityksen vahvistava asiakirja. ”Me emme halua nimityksen toteuttamisen uhkaavan rauhaa”, hän sanoi.
Jotkut paikalliset kansanedustajat sekä oppositiosta että hallitsevasta puolueesta kirjoittivat presidentille sulttaanin nimitykseen liittyvästä uhasta joitakin kuukausia sitten.
Tšad on pääasiassa muslimaa, mutta merkittävä osa (35 %) sen väestöstä on kristittyjä.
Islamilainen agenda
Nimityksen seurauksena kristittyjä ja animisteja hallitsee nyt maan eteläosissa muslimikuvernööri sekä sulttaani. ”Monet kristityt pelkäävät, että sulttaani tulee käyttämään asemaansa ajaakseen islamistista agendaa Moyen-Charissa ja koko etelässä… Islam on levinnyt Moyen-Charin alueella”, paikallinen seurakunnan johtaja sanoi.
”Esimerkiksi noin 25 kilometrin päässä Sarhista Mandan kylässä sijaitsee Mabourkan islamilainen keskus, jonka kerrotaan isännöivän noin yhtätoistatuhatta entistä animistia ja kristittyä. Yleinen näkemys on, että joku paikallinen vietiin Mekkaan koulutukseen, ja sieltä palattuaan hän on pyrkinyt islamilaistamaan etelää. Nykyisin samantapaista koulutusta on pienemmissä määrin tarjolla ympäri aluetta (kuten esimerkiksi Kumogossa, Marossa ja Kyabessa)”, hän lisäsi.
Islamilainen vaikutus ympäri Afrikan mannerta on lisääntynyt viime vuosikymmeninä Open Doorsin raportin mukaan. Raportissa myös kiinnitetään huomiota islamilaisten kansalaisjärjestöjen toimintaan, jota ovat rahoittaneet – ja yhä rahoittavat – Saudi Arabian, Qatarin ja Iranin kaltaiset maat. Nämä kansalaisjärjestöt ovat viimeisen 20 vuoden aikana perustaneet ja levittäneet laajemmalle madrasoja sekä islamilaisia kouluja, jotka opettavat radikalistisia näkemyksiä.
Tämän seurauksena suvaitsemattomuus kristittyjä kohtaan on lisääntynyt, kuten voidaan nähdä Open Doorsin vuoden 2018 tarkkailulistasta verrattaessa sen tuloksia vuoden 2017 tilanteeseen. Useat Saharan eteläpuolisen Afrikan maat ovat nousseet lähemmäs kohti viidenkymmenen eniten kristittyjä vainoavan maan joukkoa.
