Vasta 25-vuotias kristitty Mohan* on nähnyt enemmän vainoa kuin moni kristitty näkee koko elämänsä aikana. Intiassa hindutaustaisille kristityille tämä on tuttua. Erikoista ja tärkeää Mohanin tapauksessa on se, että sinun tukesi auttoi häntä ja hänen perhettään selviämään rajusta väkivallasta. Vielä parempaa: hänen uskonsa on kasvamassa.
Se ei vielä pelota kuulla bambukepin iskevän maahan, puihin tai talosi ulkoseinään. Kuvitteleppa viidentoista kepin synnyttämä sinfonia, mukana vielä vihaisina huutavien miesten äänet. Tämän sai kokea Mohanin perhe kotonaan, kun heidät ympäröi viisitoista kylän johtajaa. Mikään ei estänyt miehiä tunkeutumasta myös sisälle.
“Me emme osanneet odottaa vastustusta”
“Kymmenen vuotta sitten isäni vakavan sairauden kautta uskontomme vaihtui kristinuskoon,” Mohan sanoo. “Teimme kaiken mitä pystyimme jumalien lepyttämiseksi. Uhrasimme kanoja, vuohia ja possuja. Rukoilimme jumalia, mutta olimme onnettomia. Isäni ei parantunut. Ajattelimme perheemme häviävän, kun kuolisimme kaikki yksitellen. Sitten yksi kristityksi kääntynyt kyläläinen ehdotti, että meidän tulisi lopettaa epäjumalien ja esivanhempien palvominen ja rukoilla Jeesusta. Kun rukoilimme Häntä, isäni parani. Enää perheessämme ei ollut sairautta. Tietenkin lähdimme seuraamaan Jeesusta.
Vaino laskeutui perheemme ylle kuin pilvi vuoren huipulle. Kun kyläläiset näkivät meidän olevan iloisia ja terveitä, he kysyivät mitä oli tapahtunut. Selitimme heille, että nyt seuraamme Jeesusta. He eivät pitäneet tästä ja pyysivät meitä lähtemään kylästä.”
Kädet sidottuina järveen
Mohan ei pitänyt seuraavaa kysymystämme epäkohteliaana. Hän kuvailee yksityiskohtaisesti kammottavaa tapahtumaa, mikä uhkasi hänen vanhempansa elämää. “Kotimme on hieman kylän ulkopuolella keskellä viidakkoa. Viitisentoista huutavaa miestä ympäröivät talomme. He olivat aseistautuneet bambukepeillä ja huusivat. Sitten he tunkeutuivat sisälle, sitoivat vanhempieni kädet selän taakse ja puskien veivät heidät läheiseen järveen. Vesi ei ollut tarpeeksi syvää hukkumiselle, mutta se ylsi olkapäille. Vanhempani olivat ’veden vankeina’ ja vapautuminen vaati meiltä muilta rahaa.
Tuolloin kello oli viisi iltapäivällä. Veljeni kiersivät ympäri kylää yrittäen epätoivoisesti saada rahaa ja heidät pois ’vankilasta’. Aamulla rikas hindu lainasi 500 rupiaa (melkein kahdeksan dollaria) ja kello kymmenen vanhempani olivat vapaina.
Sinun apuasi
Nyt sinunkin avullasi paikallisen yhteistyökumppanin kautta Open Doors tuli perheemme tueksi. “Sinä maksoit osan vanhempieni lääkekuluista. Ilman sinun tukeasi, he olisivat voineet kuolla.”
Ehkä kyläläiset näkivät hyökkäyksen ja väkivaltaisen vesikohtelun rajuna varoituksena, koska siitä lähtien he pitivät silmällä Mohania ja hänen perhettään. “Meidän uskomme kesti ja vanhempani järjestivät avioliittoni uskovaisen tytön kanssa.
Häät
Kun kylämme hindut kuulivat tästä, he kysyivät, juhlimmeko avioliittoamme hindulaisin vai kristityin menoin. “Kristityin”, vastasin. Kylässä kristillinen seremonia ei ollut mahdollista. Päätimme kihlattuni kanssa mennä naimisiin hänen kylässään, mutta tämä hermostutti hänen kylänsä hindulaiset. Meidät pakotettiin kuuntelemaan hindulaista pastoria. Hän kertoi meille tarinoita hindulaisten pyhistä kirjoituksista ja lausui tekstejä. Hän myös uhrasi vuohen.”
Joillekin hääpäivä on elämän paras päivä, mutta ei Mohanille ja hänen vaimolleen. “Sydämissä olimme surullisia. Päästimme hindulaiset tekemään haluamansa, vaikka sisäisesti tiesimme, että kuulumme Jeesukselle. Asuimme appivanhemmillani ja salaa seurasimme Häntä.”
”Pelkäsin heitä todella paljon”
Intiassakin valehtelu paljastuu ja sen tie on lyhyt. Mohanin isä menehtyi tammikuussa 2017. “Me pohdimme hautajaisia hindulaisten sukulaisten kanssa. He ohjasivat meitä menemään toiseen kylään ja hautaamaan isäni sinne. Se ei ollut tietenkään oikea vaihtoehto, mutta me otimme viiden kristityn kanssa isän ruumiin ja hautasimme hänet viidakkoon. Seuraavana päivänä, minut kutsuttiin kylään tapaamiseen. ”Kaikki kutsujat olivat humalassa ja kantoivat keppejä. Pelkäsin heitä todella paljon. Kun he jatkuvasti kysyivät minulta, aionko seurata hindulaisuutta vai kristinuskoa, kerroin olevani hindu.”
Tapaamisen jälkeen, Mohan meni suoraan alueensa kristityn pastorin luokse. Pastori on paikallinen Open Doors-yhteistyökumppani ja kouluttautunut juuri tällaisia tilanteita varten. “Hän kertoi minulle miltä poliisilta minun kannattaa mennä pyytämään apua. Tein näin, mutta en saanut toivomaani apua. Poliisi sanoi asian olevan kyläkohtainen ja ehdotti kyläkomiteaa ratkomaan asian. Ajattelin ettei kyläkomitea ollut tarkoitettu minulle. Menin takaisin oman pastorini luokse.” Hän sanoi: ”Jos poliisi ei auta, mennään sitten oikeuteen”.
Poliisi auttaa
Pastori soitti muutaman puhelun. “Poliisi kuuli tästä, kutsui minut ja neljä muuta kyläläistä käymään asemalla. Kyläläiset eivät tulleet paikalle. He tulivat meille kotiin huutaen: “Me hakkaamme myös poliisit, jos he tulevat meidän kyläämme!” Kun kyläläiset olivat vielä meillä, soitimme poliisille. Tällä kertaa vastaaja oli toinen poliisi ja hän sanoi, että kyläläisten pitää tulla asemalle. Minäkin menin sinne, mutta en mennyt yksin. Otin yhdeksän muuta uskovaista mukaani. Kyläläisiä oli viitisenkymmentä ja he olivat suunniltaan.
Poliisi kysyi kyläläisiltä, mitä oli tapahtunut. Hindulaiset vastasivat aggressiivisella äänensävyllä: “Eikö heidän tulisi seurata heidän esi-isiään? Kuka sanoo, että he asuvat edes laillisesti meidän kylässämme? Missä ovat heidän todisteet oikeudestaan omistaa maatamme? Kun he asuvat kylässämme, heidän pitää seurata kylän uskontoa tai muuttaa jonnekin muualle!”
Poliisi kysyi Mohanilta, “Aiotko seurata kylän uskontoa?”
“En,” hän vastasi.
“Aiotko jatkaa Jeesuksen seuraamista?”
“Kyllä, mutta en halua luoda erimielisyyttä. Haluan seurata Jeesusta ja elää rauhassa.”
Korkeampi poliisiviranomainen tuli sisälle ja kysyi samoja kysymyksiä. Kun hän kuuli samat vastaukset, hän huusi kyläläisille. “Hänellä on oikeus olla kristitty! Älkää vainotko häntä millään tavalla!” Hitaasti, mutta varmasti hindulaiset jättivät poliisiaseman. Poliisi kääntyi Mohaniin päin: ”Onko tämä tarpeeksi, vai haluatko, että asia viedään oikeuteen?” Mohan jatkaa: ” Kerroin hänelle, että annan kyläläisille anteeksi, mutta ensi kerralla vien asian varmasti oikeuteen. Menimme kotiin ja vihdoin pystyimme pitämään kristillisen muistotilaisuuden isälleni”.
Poliisit ovat kymmenen kilometrin päässä, mutta Mohan tuntee olevansa nyt turvassa. “Kiitos tuestanne poliisiasemalla, minun ei tarvitse muuttaa toiseen kylään. Myös kolme karkotettua perhettä miettivät vakavasti takaisinpaluuta. Kiitän kaikkia veljiä ja siskoja, jotka lähettivät minulle apunsa ja rukoilivat puolestani. “
Rukous
“Minä en aio jättää sinua Herra, en vaikka minun täytyisi kuolla.”
Yhtäkkiä, Mohan aloittaa rukoilemaan:
“Kiitos Herra. Halleluja. Kiitos Luoja.
Kiitos, kun annat minulle elämän. Kuule minun rukoukseni, oi Herra.
Kiitos Herra, kiitos miljoonasti. Kiitos veljistäni ja sisaristani, jotka ovat puolestani rukoilleet ja joiden rukousten ansiosta olen tänään turvassa. Anna heille vahvistusta ja paranna. Siunaa heitä Pyhällä Hengelläsi. Sinä toit minut tänne asti turvassa.
Kiitos Herra, Halleluja. Minä ylistän Sinua ikuisesti enkä aio jättää sinua,
Herra, en vaikka minun täytyisi kuolla. Minä aina ylistän Sinun nimeäsi, Sinä olet suuri. Kiitos. Anna meille voimaa ja rohkeutta. Aamen!”
* Nimi on vaihdettu turvallisuuden vuoksi
Intia on World Watch List 2019 sijalla 10. Lue lisää.
