Ugandalaiset uskovat menettivät 42 läheistään hyökkäyksessä kristilliseen kouluun. Open Doors järjesti uhrien läheisille kriisitukea, johon muun muassa Sylvia ja Kule osallistuivat. Surun keskellä yhteisö uskoo ja turvautuu Jumalan loputtomaan uskollisuuteen.
Kesäkuussa 2023 aseistautuneet miehet tunkeutuivat Lhubirihan peruskouluun Ugandassa lähellä Kongon rajaa. Ugandan ja Kongon rajalla on levotonta, sillä siellä toimivat Liittoutuneet kansanvaltaiset voimat (ADF). Koululla oli kytköksiä tähän liittoumaan.
Liittoutuneet kansanvaltaiset voimat ovat usean aseellisen vapaustaistelijaksi itseään nimittämän joukon muodostama ryhmittymä. Se pyrkii ajamaan Ugandan uskonnollista uudistamista islamiin ja vastustaa väkivaltaisesti hallitusta. YK:n mukaan suurin osa sen jäsenistä tahtoo sharia-lain voimaan.
Kristityt ovat yrittäneet jatkaa elämää kokemuksen jälkeen, mutta se on vaikeaa. Moni on joutunut hautaamaan rakkaansa.
Raaka hyökkäys vaikutti traumaattisesti paikallisiin kristittyihin. He ovat yrittäneet jatkaa elämää kokemuksen jälkeen, mutta se on vaikeaa. Moni on joutunut hautaamaan rakkaansa. Toisilla ei ole sitäkään lohtua, sillä 11 oppilasta on yhä kateissa.
Tuska sai ihmiset polvilleen. Open Doorsin tukijoiden esirukousten ja lahjoitusten turvin järjestön yhteistyökumppanit pääsivät matkaamaan Kasesen kaupunkiin, jossa hyökkäys tapahtui. Siellä he antoivat tukea paikallisille ja järjestivät kolme päivää kestävän trauma- ja kriisituen seminaarin uhrien läheisille. Ohjelmaan osallistui 37 henkilöä.
Sylvian suru
Yksi tähän kriisiavun ohjelmaan osallistuneista oli Sylvia. Hän menetti hyökkäyksessä miehensä ja poikansa. Mies toimi koulun vartijana ja oli tuona yönä vuorossa. Sylvia on surun murtama. Hänen on vaikea löytää voimia huolehtia muista lapsistaan.
”Anokaa Jumalalta minulle voimia”, hän pyysi auttajilta. ”Olen nyt ypöyksin ja aivan loppu. Jostain pitäisi löytää voimia hoitaa lapset ja työ, enkä meinaa edes jaksaa nousta sängystä ylös aamuisin. Tapahtumat ryöstivät minulta toivon.”
Ohjelmaan osallistuminen teki Sylvialle hyvää. Hänen olemuksensa piristyi hiljalleen seminaarin aikana. Paraneminen vie kuitenkin aikaa. Sylvia tulee useiden muiden tavoin tarvitsemaan yhteisönsä kristittyjen tukea vielä pitkään.
Rukoile Sylvian puolesta:
- Rukoile, että Jumala on häntä lähellä ja antaa voimaa jaksaa kaiken keskellä.
- Rukoile, että Herra osoittaisi Sylvialle Hänen rakkautensa syvyyden ja sitoisi Sylvian kaikki haavat. Kuoleman varjon laaksossakaan hänellä ei ole mitään pelättävää, sillä Herra on hänen kanssaan.
- Kiitä siitä, että Herra tietää, mitä Sylvia joutuu kestämään ja näkee hänen tuskansa.
Kulen toive jälleennäkemisestä
Seminaariin osallistui myös Kule, jonka 15-vuotias poika on yhä kateissa.
”En koe hetkeäkään rauhaa. Kotona muistelen vain häntä. Poika tuli koulun jälkeen kotiin, ruokki eläimensä ja meni hoitamaan pientä puutarhaansa. Nämä muistot ovat alati mielessäni. Vaikka haluan pitää ne lähellä sydäntäni, olen tuskainen, koska en koe minkäänlaista rauhaa”, Kule kertoo.
”Antakoon Jumala minulle mahdollisuuden nähdä lapseni, elävänä tai kuolleena. Anokaa kanssani, että Hän antaisi minun nähdä vielä lapseni. Mikä on mahdotonta ihmiselle, ei ole mahdotonta Jumalalle.”
Rukoile Kulen kanssa:
- Pyydä, että Jumalan tahto tapahtuisi ja Hän antaisi Kulelle vastauksia ja voimaa.
- Pyydä Kulelle ymmärrystä, että Jumala rakastaa hänen poikaansa enemmän kuin hän voi koskaan kuvitella ja suree yhdessä hänen kanssaan.
- Pyydä Herraa auttamaan veljeämme.
Ylistys vaikeuksien keskellä
Menneiden kuukausien aikana Kasesen kristillinen yhteisö on toiminut esimerkkinä monille. Itkun, tuskan, surun ja kipeiden kysymyksien keskelläkin he ovat erottaneet aikaa ylistykselle, iloinneet Herrassa. Näin he muistuttavat itseään Hänestä ja Hänen lupauksistaan.
Kolmipäiväisen seminaarin lopussa he lauloivat lupauksen sisältävän ylistyslaulun, ”Hän on nähnyt meidät”. Laulun kiiriessä taivaisiin pystyi näkemään pienen väläyksen siitä vapauttavasta voimasta, jonka Jeesus antaa.
Kipeiden kysymyksien keskelläkin he ovat erottaneet aikaa ylistykselle.
Yksi osallistujista kertoi: ”Tämä on ensimmäinen kerta lapseni menettämisen jälkeen, kun tunnen lohtua.”
Olemme kiitollisia tukijoillemme, jotka ovat olleet siunaukseksi Kasesen perheille. Tukijoidemme esirukousten ja lahjoitusten takia yhteistyökumppanimme niin Ugandassa kuin ympäri Saharan eteläpuolista Afrikkaa pystyvät auttamaan tuhansia kristittyjä, jotka kokevat väkivaltaa uskonsa tähden.
