On pilkkopimeää, mutta houkutteleva ruuan tuoksu täyttää Isä Athanasioksen asuintalon porraskäytävän. Kaikki muut asunnot ovat pimeinä, ikkunoista puuttuu lasit, osa ovista on rikki eikä niitä ole aikoihin avattu.
Homs oli vilkas, yli miljoonan ihmisen kotikaupunki, mutta vuosia kestänyt sota on raunioittanut sen. Useita alueita pommitettiin kuukausien ajan melko lailla asumiskelvottomiksi. Kuitenkin täällä elää toivo.
Athanasioksen talo on yksi tämän alueen harvoista vielä asutuista kodeista, jotka valaisevat pimeää iltaa. Kun hän avaa oven ja toivottaa meidät tervetulleiksi kotiinsa, suorastaan kylvemme valossa. Kotinsa suojassa isä Athanasios riisuu papinkaapunsa ja tulee kanssamme pöytään valkoisessa paidassa. Hänen vaimonsa Lara touhuaa vielä keittiössä, ja illallinen valmistuu tuota pikaa. Heidän tummakiharainen kaksivuotias tyttärensä kujeilee ympäriinsä. Vanhin pojista huomaa tilaisuuden harjoitella englantia kanssamme. Emäntämme tuo illallisen pöytään. Syyrialaiset kohtelevat vieraitaan kuin kuninkaallisina, ja lautaset täyttyvät kerta toisensa jälkeen.
Vaaransi henkensä palvellakseen
Vierailu Homsissa on surrealistinen kokemus. Sota on dramaattisesti muuttanut kaupunkia, joka jaettiin heti sodan puhjettua. Osa kaupungista näyttää säästyneen lähes koskemattomana, kun taas laajat alueet ovat tuhoutuneet täysin kranaatti-iskujen ja pommitusten takia. Kokonaisia naapurustoja on autioitunut.
”Me jäimme” ,isä Athanasios sanoo. Hänen sanansa sisältävät kärsimystä ja epätoivoa, mutta myös rohkeutta ja ennen kaikkea uskoa ja rakkautta maataan kohtaan. ”Olimme kolme päivää poissa silloin, kun kukaan ei pystynyt olemaan täällä. Tilanne oli kauhea.”
Isä Athanasios pysyi uskollisena kirkolleen ja homsilaisille silloinkin, kun Syyrian taistelut olivat otsikoissa ympäri maailmaa. Samoin neljä vuotta sitten, kun islamistit murhasivat jesuiittapappi Frans van der Lungtin juuri ennen kuin Syyrian hallitus valtasi kaupungin takaisin.
”Hän oli hyvin tärkeä minulle ja monelle muulle”, isä Athanasios sanoo. Seitsemän Isä Athanasioksen seurakuntalaista surmattiin sodan aikana ja neljä kidnapattiin. Kirkon jäsenet kertovat isä Athanasioksen olleen ensimmäinen, joka tuli heidän luokseen, kun heidän omaisensa oli kidnapattu sodan riehuessa.
”Tilanne oli aivan kauhistuttava. Tarkka-ampujia oli kaikkialla. Isä Athanasios joutui juoksemaan henkensä edestä päästäkseen luoksemme, mutta hän tuli. Emme unohda sitä ikinä”, kertoo nainen, jonka isä kidnapattiin sodan aikana.
Pitkäaikaisen yhteistyön tuloksia
Isä Athanasios haluaa nähdä kaupunkinsa ja erityisesti kristittyjen yhteisön kukoistavan taas, ja Open Doors tukee häntä siinä tavoitteessa. Hän työskentelee kovasti, jotta kaupunki heräisi uudelleen eloon ja ihmisillä olisi siellä tulevaisuus. Hän ohjaa meidät huonekalujen pehmustetehtaan ja kirkollisiin vaatteisiin erikoistuneen ompelimon läpi. Ensin työllistettiin 21 henkeä, sitten 16 lisää. Se toi yhteisöön toivoa hyvin käytännöllisellä tavalla, kuten myös isä Athanasioksen järjestämät ruuanjakelut perheille ja eri tapahtumat seurakunnassa.
Sekä pehmustetehdas että ompelimo ovat niin menestyksekkäitä, että isä Athanasios on pystynyt sijoittamaan tuottoa toiseenkin tulonlähde-projektiin, nimittäin pieneen naisten koru- ja kauneustuoteliikkeeseen.
”Olemme aloittaneet uusia projekteja ja huomanneet, että muutkin haluavat investoida meihin.” Nyt myös UNDP** tarjoaa meille rahoitusta, koska he ovat todenneet meidän tulonlähde-projektiemme onnistuvan”, hän kertoo hymyillen. ”Olen todella kiitollinen siitä, että Open Doors on tukenut meitä alusta asti.”
Asukkaat eivät ole vielä palanneet ennen niin vilkkaaseen kaupunkiin, mutta toivon merkit ovat näkyvissä. Kiitos Jumalalle isä Athanasioksen kaltaisista ihmisistä, jotka pysyvät paikan päällä ja tekevät toiveista totta. Homsin pimeydessä, niin paljon menettäneiden ihmisten keskellä, hänen työllään on todella merkitystä.
*Nimi on muutettu turvallisuussyistä.
**United Nations Development Programme, YK:n kehitysohjelma
