Isä Tony Botros on kokenut köyhyyttä, sodan, vainoa ja jopa jihadistien kidnappauksen. Kaikesta huolimatta hän aikoo pysyä uskollisena kutsulleen Syyriassa.
Isä Tony osoittaa sormellaan ylös ja sanoo: ”Tuolta minä saan voimani”. Tällä Shahba-Suwaydan katolisen seurakunnan 67-vuotiaalla papilla on rakastettava luonne. Perheeseen kuuluu vaimo ja kolme lasta, joista kahdella tyttärellä on myös oma perhe.
”Tulen köyhästä perheestä. Synnyin Libanonissa ja unelmoin papin ammatista, mutta tielleni tuli jatkuvasti esteitä. Jouduin auttamaan isääni perheen elättämisessä. Sitten Libanonissa puhkesi sota ja me tulimme Syyriaan. Päätin opiskella papiksi.” Tuolloin isä Tony oli jo naimisissa.
”Hain arkkihiippakuntaan, mutta heidän vastauksensa viipyi, joten menetin toivoni ja päätin muuttaa Saksaan. Kun laukut oli jo pakattu, sain hiippakunnan vastauksen. He pyysivät minua lähtemään teologian opiskelijaksi Libanoniin.”
”Jouduin hyvin vaikean päätöksen eteen. Menisinkö Libanoniin ja toteuttaisin unelmani pappeudesta vai muuttaisinko Saksaan aloittaakseni uuden elämän. Sinä yönä näin unen. Näin itseni papin kaapu päällä kirkossa rukoilemassa: ’Siunattu on taivaan valtakunta’. Tämä oli selvä viesti siitä, että Jumala halusi minun ryhtyvän papiksi.”
Vuonna 1989 isä Tonysta tuli arkkihiippakunnan nuorin pappi ja hän sai paljon vastuuta: ”Suwaydan alueella ei ole kirkkoa, jossa en olisi palvellut ja saarnannut. Matkustin paljon ja aika oli perheelleni vaikeaa. Kaikki vastuu kasautui poissa ollessani vaimoni harteille. En tiedä, miten lapseni ovat kasvaneet.”
Isä Tony pidättelee kyyneliään muistellessaan, kuinka hänen vaimonsa kärsi yksin. Hän sanoo särkyneellä äänellä: ”Tunnen hylänneeni lapseni ja vaimoni. En kadu sitä suhteessa Herraan, mutta asia vaikuttaa minuun suuresti.”
Vainoa ja rakkautta
Koska isä Tony kasvoi köyhässä perheessä, köyhät ovat aina olleet lähellä hänen sydäntään. Hän otti päämääräkseen auttaa heitä kaikin mahdollisin tavoin.
”Muistan kuinka onnellinen olin itse lapsena, jos joku halusi auttaa meitä. Haluan levittää tätä samaa iloa. Aina kun näen tarpeen, yritän vastata siihen. Eräs kotikyläni pastori tutustutti minut Open Doorsiin, kiitos Jumalalle teistä.”
”Koen tämän ajan olevan meidän kulta-aikaamme, koska nyt meillä on ihmisiä, joiden tuen avulla saamme ruokaa, lääkkeitä, lämmityksen talveksi ja kirjoitusvälineitä opiskelijoille. Me todella arvostamme teidän apuanne. Ajattelen, että me työskentelemme yhdessä Jeesuksen pellolla ja palvelemme häntä.”
Isä Tony on palvellut seurakuntaansa Shahbassa 32 vuotta ja avustustyö on laajennettu myös muihin kyliin. ”Nyt teidän organisaationne jakaa apua myös viiteen muuhun kylään, 147 kristitylle perheelle. Avulle on suuri tarve ja niin kauan, kun tuette meitä, me autamme näitä perheitä hengellisesti ja taloudellisesti.”
35 päivää vankina
Isä Tony on käynyt läpi myös hyvin traumaattisen kokemuksen. ”Sunnuntaina 12. kesäkuuta 2015 heräsin tunteeseen, että jotain pahaa on tapahtumassa. Soitin ystävilleni Sammaan ja kerroin, etten ehkä tulekaan vierailulle, mutta ystäväni sanoivat kaiken olevan hyvin. Samma on pieni kylä, mutta tunnettu siitä, että se on lähes täysin katolinen.”
”Seisoessani Samman kirkossa valmistelemassa ehtoollista, kuusi miestä syyrialaisesta jihadistijärjestöstä Jabhat Al-Nusrasta tuli sisään ja alkoi ampua. He kidnappasivat minut, ja olin heidän vankinaan 35 päivää. Ne olivat elämäni vaikeimmat päivät.”
Viimeisenä päivänä ennen vapautumista isä Tony rukoili: ”Oli keskipäivä ja näin huoneessa kirkkaan valon. Lempeä käsi koski minun olkapäätäni ja koin suurta lohdutusta. Samana iltana he kertoivat minulle vapauttavansa minut seuraavana päivänä.”
Isä Tony karistaa kurkkuaan kertoessaan vastaanotosta kotikylässään. Koko tie kylän aukiolta kirkolle oli täynnä iloisia ihmisiä juhlimassa ja toivottamassa minut tervetulleeksi. Minua kosketti se, kuinka paljon ihmiset rakastavat minua, ei ainoastaan kristityt, vaan myös ei-kristityt. Otan tämän Jumalan armona. Kun me elämme lähellä Häntä, ihmiset näkevät hedelmän.”
”Muistan kuinka onnellinen olin itse lapsena, jos joku halusi auttaa meitä. Haluan levittää tätä samaa iloa.”
Nuoret puuttuvat seurakunnasta
Isä Tony kertoo sodan tuhoavista vaikutuksista seurakuntaan: ”Nyt meidän suurin ongelmamme on nuorten puuttuminen. Tämä sukupolvi jäi sodan jalkoihin; heistä ei huolehdittu kunnolla ja tilaisuuden koittaessa he jättivät maan. Osoitan nykyisin erityistä huomioita lapsille ja huolehdin, että heille opetetaan Raamattua. Rukoilen, että tämä istuttaisi heihin halun jäädä tänne ja palvella Herraa.
”Kristittyjen on vaikea menestyä ei-uskovien yhteiskunnassa. Rohkaisen nuoria seuraamaan kutsumustaan. En voi käskeä heitä jäämään tai lähtemään, mutta tiedän itse olevani sitoutunut jäämään tänne ja toteuttamaan Jumalan minulle antaman tehtävän. Minulla on tapana sanoa: Jos yksikin kristitty jää tälle alueelle, niin minäkin jään ja palvelen häntä täällä.”
Isä Tony seisoo vahvana Jumalan antamassa kutsussa kaikkien Etelä-Syyrian kristittyjen kohtaamien vaikeuksien keskellä. Tämä on välillä vaikeaa, mutta Isä Tony rakastaa maataan ja toivoo parempaa huomista.
Isä Tonyn rukousaiheet:
- Rukoile hänen ja muiden johtajien puolesta, jotka ovat päättäneet jäädä ja palvella kirkkojaan Syyriassa.
- Rukoile myös tämän seurakunnan puolesta, jotta he saisivat Jumalalta voiman seistä kaikkien kärsimysten keskellä.
