Open Doorsin perustaja Veli Andreas uskalsi luottaa Jumalaan ja kulkea Jeesuksen kanssa kohti vaaroja, kun päämääränä oli rohkaista vainottuja kristittyjä.
Andreas Van der Bilj oli 20-vuotiaana keskellä kiivaita taisteluja Alankomaiden hallinnoimassa Itä-Intiassa, kun hänen joukkueensa saarrettiin ja hän kaatui verta vuotavana tantereeseen. Luodinreiät lävistivät hänen saappaansa, ja nilkka oli murskana. Hänestä tuntui, että elämä oli ohi.
”En ollut koskaan miettinyt sellaista mahdollisuutta”, hän sanoi. ”Olin elämää halveksien aina nähnyt itseni kaikessa onnistuvana. Loppuelämä rampana oli kohtalon ivaa. Pahinta oli, että olin vasta 20-vuotias eikä minulla ollut enää mahdollisuutta seikkailla tässä maailmassa.”
Andreasta odotti kuitenkin löytö. Toipuessaan kuntoutussairaalassa hän kaivoi repustaan äitinsä antaman Raamatun ja avasi sen ensimmäistä kertaa. Jumalan Sana alkoi elää, ja Andreas antoi elämänsä Jeesukselle. Niin alkoi elämä, jossa oli seikkailuja enemmän kuin olisimme koskaan osanneet kuvitella.
Veli Andreas sai lempinimen ”Sanan salakuljettaja”, koska kerta toisensa jälkeen hän onnistui toimittamaan Raamattuja rautaesiripun taakse kylmän sodan aikana. Usein hän onnistui täpärästi välttämään vangitsemisen ja selviytyi ihmeellisesti monista läheltä piti -tilanteista viranomaisten kanssa. Lisäksi hän osallistui kristittyjen kiellettyihin salaisiin kokoontumisiin ja vaaransi elämänsä puolustaessaan vainottuja kristittyjä Lähi-idässä.
Jokainen ovi on auki
”Meidän todellista lähetystehtäväämme kutsutaan nimellä Open Doors (Avoimet ovet). Uskomme, että kaikki ovet ovat auki, milloin tahansa ja missä tahansa. Uskon kirjaimellisesti, että jokainen ovi on auki. Siitä voi mennä sisälle ja todistaa Kristuksesta, kunhan vain haluaa mennä eikä huolehdi paluusta.”
Veli Andreas syntyi 1928 Sint Pancrasin kaupungin pienessä Witten kylässä Alankomaissa. Kun hän oli lapsi, naapurimaassa Saksassa nousivat valtaan natsit, jotka miehittivät hänen kotikylänsä vuonna 1940.
Andreas johti omaa vastarintaansa varastaen äidin keittiöstä tarkasti säännösteltyä sokeria, jota hän ripotteli erään luutnantin auton tankkiin. Hän heitti ilotulitusraketteja aivan joukkojen edessä ja juoksi karkuun, kun hänet yritettiin ottaa kiinni. Kun sota vihdoin loppui, Andreas oli lähes täysi-ikäinen ja hänen isänsä vaati poikaa miettimään, mitä tämä elämällään tekisi. ”Minä tiesin, mitä halusin eniten”, hän sanoi. ”Halusin murtautua ulos elämän normimuotista. Halusin seikkailla ja päästä pois Wittestä taakseni katsomatta.”
Veli Andreas halusi aina tehdä jotain erityistä, jopa mahdotonta.
Etsiessään seikkailuja 18-vuotias Andreas hakeutui maansa armeijaan, jota tarvittiin taltuttamaan Alankomaiden hallinnoimassa Itä-Intiassa (nykyisessä Indonesiassa) puhjennutta kapinaa. Äiti antoi pojalleen mukaan Raamatun, jonka tämä tunki varustereppunsa pohjalle ja unohti – siihen saakka kunnes makasi haavoittuneena kuntoutuksessa. Palattuaan kotimaahan Andreas tunnustautui kutsumuksen saaneeksi kristityksi ja päätti lähteä lähetystyöhön.
Veli Andreas opiskeli kaksi vuotta WEC‑järjestön (Maailman evankeliointi) koulutuksessa Glasgow’ssa. Vuonna 1955 hän oli valmis ensimmäiseen seikkailuunsa, josta muodostui myös ensimmäinen askel kohti Open Doors -järjestöä. Nuori mies lähti junalla Amsterdamista Varsovaan osallistuakseen kommunistinuorten maailmankokoukseen. Mukanaan hänellä oli matkalaukullinen erikielisiä kristillisiä traktaatteja jaettavaksi laittomasti rautaesiripun takana.
Puolassa Veli Andreas näki, kuinka eristettyinä kirkot rautaesiripun takana olivat ja kuinka kristityt tarvitsivat rohkaisua. Eräänä sunnuntaina, kun paikallinen pastori oli saarnannut pienelle, vähiin käyvälle seurakunnalleen, hän sanoi Veli Andreakselle: ”Läsnäolosi täällä on parempi kuin kymmenen parasta saarnaanne. Vaikka et olisi sanonut sanaakaan, jo sinun näkemisesi olisi merkinnyt meille todella paljon. Meistä tuntuu, että taistelemme täällä aivan yksin.”
Jäljellä olevan vahvistaminen
Ilmestyskirjan jae 3:2 ”Herää ja vahvista sitä, mikä vielä on jäljellä, sitä, mikä jo oli kuolemaisillaan” painui Veli Andreaksen mieleen hänen kiertäessään Puolassa. Hän ymmärsi näiden eristettyjen ja syrjään sysättyjen kristittyjen hirvittävän ahdingon. Seuraavien vuosien aikana hän vieraili Tšekkoslovakiassa, Jugoslaviassa, Unkarissa, Itä-Saksassa, Bulgariassa, Romaniassa ja Neuvostoliitossa. Liikkuessaan kuuluisalla kirkkaansinisellä kuplavolkkarillaan ympäri Eurooppaa hän kuljetti satoja Raamattuja laittomasti rajojen yli. Näin hän rohkaisi ja vahvisti kirkkoa, jolla viranomaisten tiukan valvonnan vuoksi ei ollut Raamattuja eikä kristillisiä julkaisuja.
”Kun elit maan päällä, teit sokeat näkeviksi. Nyt rukoilen: ’Tee näkevät sokeiksi.’”
Veli Andreas
Kerta toisensa jälkeen Veli Andreas kuuli joka maassa saman kuin ensimmäisellä kerralla Puolassa: kristittyjen joukko tunsi olevansa eristetty ja yksin, ja siksi hänen läsnäolonsa koettiin niin tärkeäksi – se oli heille kaikki kaikessa.
Kun Veli Andreas salakuljetti Raamattuja rajan yli ensimmäistä kertaa, hän rukoili: ”Herra, minulla on laukussani Sanaasi, jota haluan viedä lapsillesi rajan taakse. Kun elit maan päällä, teit sokeat näkeviksi. Nyt rukoilen: ‘Tee näkevät sokeiksi.’”
Salakuljettajan rukous toistettiin ennen jokaista rajan ylitystä, ja näin rukoilee Open Doorsin henkilökunta edelleen. Veli Andreas ei jäänyt kiinni kertaakaan. Kun hän rautaesiripun kaaduttua hankki itselleen kopion Itä-Saksan Stasin 150-sivuisesta raportista, jossa kerrottiin hänen toiminnastaan Neuvostoliitossa ja Itä-Euroopassa, hän hämmästyi, kuinka paljon hänestä tiedettiin eikä hänen työtään silti voitu pysäyttää.
Miljoona Raamattua
Salakuljetuksen huipentuma oli Operaatio Helmi kesäkuussa 1981. Open Doorsin kahdenkymmenen hengen miehistö kuljetti tulliproomulla miljoona Raamattua Kiinan rannikolle. Hiljainen kiinalaisten kristittyjen joukko vastaanotti lähetyksen – 232 tuhannen kilon pakettia. Time-lehti kutsui Operaatio Helmeä laajimmaksi tämänkaltaiseksi hankkeeksi Kiinan historiassa.
Kommunismin kaaduttua Veli Andreas suuntasi huomionsa islamistien lisääntyvään väkivaltaan kristittyjä kohtaan kaikkialla Lähi-idässä, Persianlahdella, Pohjois-Afrikassa ja Kaakkois-Aasiassa. Hän saarnasi kostoa vastaan.
Pastori Hanna Massad, Gazan baptistikirkon pastori ja Gazan kristillisen lähetyksen perustaja, on todennut: ”Gazan piirityksen aikana Veli Andreas oli henkilö, joka ilmestyi keskellemme rohkaisemaan Gazan vainottua kirkkoa. Kun kristityt eivät halunneet puhua Gazan Hamas-johtajille, Veli Andreas oli ensimmäinen, joka puhui heille, ennen kaikkea kristittynä. Kuulin hänen sanovan eräälle Hamas-johtajalle, että jokaisen pitää tuntea Kristus. Veli Andreas neuvoi: ’Jos me menemme tapaamaan heitä ilman Kristuksen rakkautta, he tulevat meitä vastaan aseineen.’ Hän sai luvan puhua heille, koska hän todella välitti jokaisesta ja rakasti jokaista ihmistä.”
Hän sanoi Hamas-johtajalle, että jokaisen pitää tuntea Kristus.
Vuonna 1967 Veli Andreas julkaisi ensimmäisen kirjansa Sanan salakuljettaja ajastaan rautaesiripun takana. Siitä tuli nopeasti myyntimenestys: se on käännetty yli 35 kielelle ja sitä on myyty yli kymmenen miljoonaa kappaletta. Myöhemmin Veli Andreas kirjoitti elämästään, työstään ja vainottujen uskovien avustamisesta kuusitoista kirjaa.
Kirkkoa rohkaisten
89-vuotiaana Veli Andreas teki yhden viimeisimmistä matkoistaan, ja se suuntautui hänen rakastamaansa Pakistaniin. Matka oli yksityismatka, jolla hän tapasi niin vanhoja kuin uusia ystäviä. Hänen kutsumuksensa – kuten aina – oli rohkaista paikallista kirkkoa. ”Me olemme nääntyneitä, uupuneita ja sairaita”, yksi kirkon johtaja kertoo. ”Me odotimme häntä. Hänen ja hänen ystäviensä näkeminen muistutti meitä siitä, ettemme ole unohdettuja emmekä yksin. Kristus itse rakastaa meitä niin paljon. Veli Andreas välitti Kristuksen rakkautta.”
Open Doorsin perustaja-puheenjohtaja Johan Companjen toteaa: ”Veli Andreas nostaa mieleeni kaksi asiaa. Ensiksi hän oli uranuurtaja, aina etsimässä uutta ja erityistä. Toiseksi hän oli profeetta. Hänellä oli usein mahdottomalta tuntuvia ideoita. Vuosien kuluttua huomasimme hänen olleen aikaansa edellä. Veli Andreas halusi aina tehdä erityisiä, usein mahdottomilta tuntuvia tehtäviä. Hän ei halunnut tarttua tavanomaiseen. ’Jokainenhan sen voi tehdä’, hän saattoi todeta. Kun hän kuulikin sanan mahdoton, hän syttyi.”
Veli Andreas ja hänen vaimonsa Cornelia, kutsumanimeltään Corry, elivät yhdessä 59 vuotta. He tutustuivat toisiinsa, kun Veli Andreas työskenteli suklaatehtaassa palattuaan Itä-Intian taisteluista, ja avioituivat Alkmaarissa. He saivat viisi lasta ja yksitoista lastenlasta.
Maaliskuussa 1931 syntynyt Corry kuoli 23. tammikuuta 2018 perheensä ympäröimänä. Veli Andreas sai kutsun taivaaseen 94-vuotiaana 27.9.2022 kodissaan Alankomaissa.
Hänen elämäntyönsä tuloksena syntyi Open Doorsin maailmanlaajuinen ja yhä laajeneva työ.
”Meidän missiotamme kutsutaan nimellä Open Doors. Me uskomme, että kaikki ovet ovat auki aina ja kaikkialla.”
Veli Andreas
