”Kiitos, että tulit!”

Istumme syrjäisen ravintolan sivuhuoneessa Keski-Aasiassa sijaitsevan totalitaarivaltion suurkaupungissa. Maanalaisen seurakunnan pastorina toimiva viisikymppinen mies kertoo, kuinka seurakunta jatkaa kokoontumisiaan kodeissa viranomaisten kotietsinnöistä, sakoista ja uhkauksista huolimatta. Kuuntelen. Rukoilemme yhdessä. Rukouksen päätyttyä mies murtuu kyyneliin. ”Kiitos, että tulit! Olet ensimmäinen ulkomaalainen, joka on tällä tavoin kuunnellut tilannettamme. Rukouksesi ja muidenkin rukoukset merkitsevät meille niin paljon.”

Auttamiseen ei tarvita suuria lahjoja, valtavia rahasummia, erikoiskutsumusta tai huippuosaamista. Meille jokaiselle on suotu ne taidot, joita voimme käyttää. Meidän vastuullamme on vain laittaa käyttöön se, mitä meillä on.

”Kiitos, että tulit! Olet ensimmäinen ulkomaalainen, joka on tällä tavoin kuunnellut tilannettamme. Rukouksesi ja muidenkin rukoukset merkitsevät meille niin paljon.”

Tästä Open Doorsin toiminnassa on kyse. Vuonna 1955 yksi hollantilainen mies näki, että vainotut kristityt tarvitsevat tukea Neuvostoliitossa. Hän teki sen, mitä pystyi. Meni rinnalle. Kuunteli. Auttoi. Siitä syntyi Open Doors. Tästä lehdestä voit lukea, mitä siitä seurasi. Vuonna 2016 Open Doors palveli vainottuja kristittyjä jo 60 kohdemaassa 400 000 eri projektin kautta.

Joulun lähestyessä saamme hiljentyä joulun sanoman äärelle: ”Olkoon teilläkin sellainen mieli, joka Kristuksella Jeesuksella oli. Hänellä oli Jumalan muoto, mutta hän ei pitänyt kiinni oikeudestaan olla Jumalan vertainen vaan luopui omastaan. Hän otti orjan muodon ja tuli ihmisten kaltaiseksi. Hän eli ihmisenä ihmisten joukossa, Hän alensi itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, ristinkuolemaan asti.” (Fil. 2:5-8)

Jumalan rakkaus sinua ja minua kohtaan on niin suurta, että Hän tuli sovittamaan syntimme, jotta voimme olla vapaat. Saan päivittäin yhtyä rukouksessa toteamukseen: ”Kiitos, että tulit!”