Kristinuskon alkuaikoina Rooman valtakunnassa asuvat kristityt joutuivat vainotuiksi, sillä he kieltäytyivät uhraamasta roomalaisille jumalille. Sama on toistunut monesti tämän jälkeenkin. Kristityt ovat herättäneet epäluuloja valtaapitävissä, sillä Jeesuksen seuraaminen on ollut heille tärkeämpää kuin uskollisuus maalliselle vallalle tai poliittisille johtajille. Yhä tänään monet siskomme ja veljemme joutuvat pakon edessä tekemään valinnan: palvoako Jeesusta vai maallisia johtajia?
Jo muutamia vuosia sitten Kiinan kristittyjen määrän uutisoitiin olevan arviolta jopa sata miljoonaa eli hieman enemmän kuin maan kommunistisessa puolueessa on jäseniä. Kristinuskoa pidetään tuontiuskontona ja länsimaisena hapatuksena. Ei ole ihme, että kristittyihin on viime vuosina suhtauduttu yhä kielteisemmin.
Kristittyihin kohdistuva valvonta ja rajoitukset ovat kiristyneet. Tarkkailukeinoihin on valjastettu maailman älykkäimpiä ja hienostuneimpia menetelmiä. Monia kirkkoja tarkkaillaan ja niitä saatetaan sulkea, alle 18-vuotiaiden osallistuminen seurakuntien toimintaan on laitonta ja vankilatuomioita on saatettu määrätä muun muassa seurakuntien johtajille. Toki on muitakin uskontokuntia, jotka saavat osansa painostuksesta.
Eräs aasialainen vainottu kristitty kertoi vainon olevan kuin vuotava kaivo. Muutama kaivosta tipahtava vesipisara ei vielä saa paljoa aikaiseksi, mutta vuosikausia kestävä, jatkuva pisarointi kuluttaa ja syövyttää lopulta reiän kaivoa ympäröivään sementtiin. Samaan tapaan jatkuva painostus, varuillaanolo ja huoli tulevasta varmasti jättävät jälkensä.
Vainosta huolimatta Kiinan kirkot ja seurakunnat kuitenkin kasvavat. Evankeliumin voima on suurempi kuin minkään maallisen hallintavallan tai tämän maailman mahtavien. Se antaa toivon, joka kantaa ikuisuuteen asti.
”Kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä.”
Joh. 1:12
– Johanna Kultalahti, Toiminnanjohtaja
