Kun Bhumika* ja hänen miehensä tulivat uskoon, he joutuivat kohtaamaan monenlaista häirintää. Heiltä kiellettiin myös kylän vesivarastojen käyttö – ja jopa vesipumpun kahvaan koskeminen.
Perheen uskoontulon jälkeen Bhumika* joutui usein hakemaan kaivolta vettä keskellä yötä. Joskus kahva oli otettu pois, jotta veden saaminen ei onnistuisi.
Bhumikan kotiseudulla Nepalissa useimmat ihmiset ovat hinduja. He pitävät kristinuskoa ulkomaisena uskontona ja siihen kääntymistä petoksena alkuperäiskansan uskomuksia, kulttuuria ja traditioita kohtaan. Koska perustuslain mukaan evankeliointi on maassa rikos, kristinuskon vastustaminen on sallittua.
“Kälyni tuella opin rukoilemaan. Terveyteni parani huomattavasti, eikä minulla ole enää mitään terveysongelmia.”
Hidas tie pelastukseen
Nuorina naimisiin menneet Bhumika ja Deepak* ovat ehtineet saada jo kolme tytärtä ja kaksi poikaa. Nyt noin 25-vuotias Bhumika kertoo oman uskoontulotarinansa.
Käänne alkoi Bhumikan sairastuttua krooniseen sairauteen, johon mikään lääketieteellinen hoito ei auttanut. Tuohon aikaan Deepakin kristitty sisar kertoi Bhumikalle Jeesuksesta. Deepak itse työskenteli silloin ulkomailla.
“Epäröin aluksi, mutta käytimme yhä enemmän aikaa Jeesuksesta puhumiseen”, Bhumika kertoo. “Vähitellen aloimme laulaa virsiä ja rukoilla yhdessä. Kävimme jopa seurakunnassa. Kälyni tuella opin rukoilemaan. Terveyteni parani huomattavasti, eikä minulla enää ole mitään terveysongelmia.”
Deepak palasi, mutta pelkäsi suvun reaktioita eikä ollut lainkaan kiinnostunut Jeesuksesta tai ilosanomasta. Tilanne muuttui vasta hänen jouduttuaan pahaan työtapaturmaan, jossa hänen jalkansa luu sirpaloitui ja hän joutui viettämään sairaalassa yli kuukauden. Hänen veljensä maksoivat hoidosta aiheutuneet kulut, mutta se merkitsi myös sitä, että siihen upposi hänen lakisääteinen perintöosuutensa. Kun apua ei sen jälkeen tullut enää mistään, Deepak alkoi ymmärtää, että hän tarvitsee Vapahtajaa.
Bhumika kutsui pastorin paikalle, ja Deepak antoi elämänsä Jeesukselle. Tämän jälkeen koko perhe, lapset mukaan lukien, rukoili ensimmäistä kertaa yhdessä.
”Myös lapsemme päättivät ottaa Kristuksen vastaan,” Bhumika kertoo. ”Tämä rohkaisi minua suunnattomasti. En nimittäin koskaan pakottanut heitä tekemään mitään. He päättivät aivan itse seurata Kristusta.”
Kun Bhumika ja hänen miehensä tulivat uskoon, heiltä kiellettiin kylän vesivarastojen käyttö. Jopa vesipumpun kahvaan koskeminen oli kiellettyä.
Bhumikan kiitollisuus yli ulkoisten olosuhteiden
Elämä ei ole helppoa, vaikka koko perhe tuntee nyt Jeesuksen. Naapurit halveksivat perhettä ja häiritsevät rukouskokouksia. Kielto hakea vettä kylän pumppukaivolta on edelleen voimassa. Bhumika kuitenkin jatkaa Jumalan rakkaudesta kertomista ja naapureiden rakkaudellista kohtaamista.
Bhumika näkee myös paljon rukousvastauksia kaiken vastustuksen keskellä ja on niistä hyvin kiitollinen. He ovat rukoilleet lakkaamatta ja Jumala on kuullut heitä. Jopa kylän kauppias on suostunut myymään heille riisiä, välillä velaksikin.
Open Doorsin paikalliset toimijat ovat auttaneet Bhumikan perhettä. Teidän tukenne avulla Bhumikan perhe sai oman pumppukaivon talonsa ulkopuolelle sekä muutaman vuohen, joiden avulla he selviävät pahimman yli.
Deepak sai jalkaansa metallituen ja pystyy jo tekemään töitä puutarhurina ja metsänhoitajana, vaikkei pystykään vielä kunnolla kävelemään. Pyöräily töihin onneksi onnistuu jo. Bhumika puolestaan pääsi kuukaudeksi aikuisten lukutaitokurssille ja sai oppia lukemaan.
Bhumika kiittää rukouksistanne ja avustanne: ”Olen hyvin kiitollinen Jumalalle kaikesta avusta. Kun perheemme joutui eristetyksi ja vainotuksi, Jumala antoi meille iloa ja voimaa vainon kohtaamiseen. Vaikeimpinakin hetkinä hän on ollut lähellä. Kaikkein kiitollisin Jumalalle olen kuitenkin siitä, että hän täytti kotini iankaikkisella rauhallaan ja pelasti kaikki perheenjäseneni.”
*Nimet on muutettu turvallisuussyistä
”Myös lapsemme päättivät ottaa Kristuksen vastaan. Tämä rohkaisi minua suunnattomasti.”
