Buddhalaisesta perheestä lähtöisin oleva Ko Aung löysi Jeesuksen kristittyjen yhteisön avulla. Muutettuaan työn perässä kaupunkiin ja kohdattuaan vaikeuksia hän oli tavannut kristittyjä, jotka antoivat hänen asua luonaan ja osoittivat hänelle Jeesuksen rakkautta.
Pandemian aikana Ko Aung joutui monien muiden myanmarilaisnuorten tapaan kamppailemaan ja vain toivomaan sen menevän ohi. Pahempaa oli kuitenkin tulossa.
Pandemiaa seurasi 2. helmikuuta 2021 sotilasvallankaappaus, joka murskasi Ko Aungin toiveet paremmasta tulevaisuudesta.
Kristityt joutuivat sisällissodan uhreiksi ja väärin syytetyiksi armeijan vastaisten ryhmien tukemisesta.
”Korona-aikana olin tiiviisti yhteydessä alueemme kristittyjen ryhmään, ja siitä jonkin ajan kuluttua tapahtui sotilasvallankaappaus. Armeija suhtautui nuoriin epäluuloisesti. Pystyimme aistimaan, kuinka jokaista liikettämme seurattiin tarkkaan.”
Nuoret kokoontuivat kaduille rauhanomaisiin mielenosoituksiin vaatimaan demokratiaa, mutta protestointi tukahdutettiin pian väkivalloin. Tilanne muuttui levottomaksi ympäri maata. Monet nuoret pakenivat vuorille armeijan pidätysten pelossa.
Liian vaarallista asua kotona
Ko Aungin tiedettiin olevan ystävällisissä väleissä kristittyjen kanssa, mikä herätti armeijan kannattajien epäilykset.
”Armeijamieliset ihmiset epäilivät minun tukevan aseellisia etnisiä ryhmiä ja armeijan vastaisia joukkoja. Kun vieläpä työni on auttaa ihmisiä tietokoneiden kanssa ja tarjota heille verkkotukea, luonani käyneet tarkkailijat näkivät minun työskentelevän kannettavalla huoneessani.”
Naapurit olivat epäluuloisia ja ajattelivat Ko Aungin tukevan armeijan vastaisia ryhmiä. Kyläläiset pitivät häntä – joka kerran oli ollut buddhalainen ja joka nyt viihtyi etnisten kristittyjen seurassa – vastenmielisenä kuvatuksena.
”Kun sotilaat leiriytyivät lähelle kyliämme, en epäiltyjen listalle kuuluvana uskaltanut enää asua kotonani. Jouduin pakenemaan kotoa ja piilottelemaan eri paikoissa metsissä. Pakenin ja piilouduin pariin kolmeen otteeseen.”
Ko Aungille pakeneminen ja piilottelu kävivät kerta kerran jälkeen hankalammiksi, kun armeija pääsi lähelle häntä. Paoista tuli toistuvia ja ennakoimattomia.
Armeijan vihollisen leima
Taistelut vaikuttivat myös kristittyihin, joiden luona Ko Aung oli vieraillut. Kylissä asuminen ei ollut heille enää turvallista, joten sotilaiden tullessa he joutuivat muuttamaan viidakon suojiin.
Kristityt joutuivat sisällissodan uhreiksi ja väärin syytetyiksi armeijan vastaisten ryhmien tukemisesta. He menettivät oikeuden asua kodeissaan, viljellä maata ja ansaita elantonsa.
Kun armeija jatkoi toimiaan nuorten pidättämiseksi, armeijan vastustajaksi leimattu Ko Aung alkoi kärsiä toiminnan seurauksista.
Minun ei katsota enää olevan Myanmarin kansalainen.
Ko Aung
”Se alkoi mobiilipankkitileistäni. Ne jäädytettiin ensin. Normaali säästötili toimi kuitenkin yhä, ja suorat rahansiirrot ja tallettaminen onnistuivat. Kuukautta myöhemmin työnantajani yritti siirtää rahaa pankkitililleni ja huomasi, että myös se oli jäädytetty.”
”Henkilökorttini hyllytettiin, joten tällä numerolla ei voi vastaanottaa tai siirtää rahaa. Kaikki siirrot on estetty. Se tarkoittaa, ettei minun katsota enää olevan Myanmarin kansalainen.”
Pakene, pakene henkesi edestä
Ko Aung päätyi epäiltyjen listalle. Hän hyvästeli perheensä, ja he kaikki tiesivät, etteivät ehkä enää koskaan tapaisi.
Ko Aung ei voinut pysytellä yhdessä paikassa. Hänen piti pysyä liikkeessä löytääkseen turvallisen nukkumapaikan. Hän oli ahdistunut, huolissaan turvallisuudestaan ja kykenemätön nukkumaan ja syömään kunnolla.
Kun he (sotilastiedustelu) ovat keränneet tarpeeksi tietoja epäillystä henkilöstä, kuten missä hän asuu, he tulevat ja pidättävät hänet.
Ko Aung
”Joka kerta, kun kuulen autojen ajavan ohi, herään niiden äänen. En tiedä, milloin sotilaat tulevat. Ilmiantajat ovat suurempi uhka, koska he ovat vallankaappausta kannattavia aseistautuneita siviilejä. Myanmar ei ole minulle enää turvallinen asuinpaikka.”
”Kun he (sotilastiedustelu) ovat keränneet tarpeeksi tietoja epäillystä henkilöstä, kuten missä hän asuu, he tulevat ja pidättävät hänet. Sitten heidät (nuoret) viedään vankilaan, josta kaikki eivät palaa elävänä. Vastaavia tapauksia on voitu todistaa eri puolilla Myanmaria.”
Ko Aung jakaa: ”Nykytilanteessa monien nuorten on valittava, liittyvätkö he vastarintaliikkeeseen ja kannattavat sitä vai kannattavatko he vallankaappausta. He voivat valita vain toisen.”
Koti-ikävä ja toivo
Ko Aung ei missään vaiheessa kannattanut junttaa tai armeijan vastaisia ryhmiä. Toisinaan armeijan kannattajat käyttävät tilannetta hyväkseen saadakseen syyn piinata kristittyjä, joista eivät pidä.
”Kun otin Jeesuksen vastaan pelastajanani, minulla oli huonot välit perheeseeni uskoni takia. Myöhemmin teimme sovinnon ja meistä tuli taas perhe. Aloin viettää aikaa siskojeni kanssa, ja oli hetkiä, jolloin söimme yhdessä ja katsoimme TV:tä yhdessä.”
”Näitä hetkiä ei enää ole. Koska olen erossa perheestäni, he ovat huolissaan siitä, olenko kunnossa vai en.”
Ko Aung toivoo vielä näkevänsä perheensä ja rukoilee rauhan puolesta.
