Egyptiläisellä Mounirilla* oli hyvä elämä, mutta hän luopui jopa perheestään voidakseen seurata Jeesusta. Miksi Raamattuun perehtyminen ja kaiken uhraaminen oli sen arvoista?
Päältäpäin katsottuna Mounirin elämästä ei puuttuunut mitään.
Hän eli mukavaa elämää Egyptissä. Hänen perheensä huolehti hänestä, ja varakas isä oli halukas tukemaan hänen unelmiaan ja auttamaan häntä tavoittelemaan menestyksekästä uraa.
Mounir sai kulkea kohti helppoa elämää ja sai tehdä mitä halusi. Sitten hän sai tilalle jotakin vieläkin parempaa.
Löytöretki kristinuskoon alkaa
Mounirin kiinnostus kristinuskoon alkoi, kun hän ärtyi kristittyjen kokemasta syrjinnästä koulussaan. “Eräässä tilanteessa kristittyjä loukattiin luokassamme, mikä herätti kiinnostukseni kristinuskoon,” hän kertoo.
”Todistin surua ja häpeää kristittyjen luokkatovereiden kasvoilla, kun luokassa keskusteltiin kristityistä pettyneeseen sävyyn. Tunsin tästä häpeää muslimina. Solvaaminen alkoi muslimioppilaan esittämästä kysymyksestä.”
”Tunsin, että tilanne oli epäreilu ja halusin tukea kristittyjä. Tämän seurauksena halusin ottaa selvää kristinuskosta, vaikka en ollut siitä erityisen kiinnostunut aiemmin.”
Veli ei kuitenkaan ollut samaa mieltä uskonnonvapaudesta ja keskinäisestä kunnioituksesta.
Koska Mounir oli syntynyt muslimiperheeseen, hän kunnioitti edelleen islaminuskoa. Hän alkoi kuitenkin samalla tutkia kristinuskoa. Hän kertoi luokassa tapahtuneesta tilanteesta isoveljelleen.
Veli ei kuitenkaan ollut samaa mieltä uskonnonvapaudesta ja keskinäisestä kunnioituksesta. Mounir ei ollut tyytyväinen veljensä torjuvaan asenteeseen ja haastoi hänet esittämään todisteita ja esimerkkejä kristittyjen uskottomuudesta ja heidän kirjoitustensa vääristyneisyydestä.
Mounirin kiinnostus kristinuskoon kasvoi, kun hän tutki, miten oletetusti virheellinen kirja saattoi puhua rakkauden, rauhan ja armon puolesta. Tätä tutkiessaan hän törmäsi Koraanin jakeeseen, joka jäi vaivaamaan häntä. Siinä kehotettiin taistelemaan, kunnes ihmiset kääntyvät islamin uskoon.
Ristiriita islaminuskon väkivaltaan kehottamisen ja kristinuskon rakkaudentäyteisen viestin välillä ajoi hänet kyseenalaistamaan islamin todellisen luonteen.
Raamatun rakkauden sanoma
Kuukausien ja vuosien myötä Mounirin viehätys kristinuskoon syveni. Valmistuttuaan lakimieheksi hän kohtasi töissä kristityn kollegan, joka rakasti haasteita.
Mounir halusi saada Raamatun itselleen ja väitti provosoivasti kirstittyjen joutuvan helvettiin. Hän toivoi voivansa todistaa kirjoitusten olevan väärässä. Hänen kollegansa antoi hänelle Raamatun ja haastoi etsimään siitä todisteita.
Mounir ymmärsi, miksi muslimijohtajat kielsivät Raamatun lukemisen: opetukset olivat ristiriidassa sen kertomuksen kanssa, jonka parissa hän oli kasvanut.
Seuraavien tuntien ja päivien aikana Mounir luki ahnaasti Raamattua Matteuksen evankeliumista Ilmestyskirjaan. Raamatun syvä rakkauden viesti, joka ei sisältänyt väkivaltaa, aiheutti hänessä ihmetystä ja kunnioitusta.
Mounir ymmärsi, miksi muslimijohtajat kielsivät Raamatun lukemisen: sen opetukset olivat ristiriidassa sen kertomuksen kanssa, jonka parissa hän oli kasvanut.
Mounir halusi innokkaasti jakaa sydämessään heränneen rakkauden, mutta hänen perheensä torjui hänet. He uskoivat hänen olevan jonkin kristillisen lumouksen alaisena. Mounirin veli sitoi ja hakkasi häntä. Lopulta Mounir päätti, että hänen uskonsa Jeesukseen oli sen arvoista, että hän pakeni ja jätti mukavan elämänsä.
Ääni joka kutsuu jokaista
Vaikeuksista huolimatta Mounir ei kadu päätöstään. Hän löysi asuinpaikan ja työn uudessa kaupungissa. Hän on valmis todistamaan kaiken muuttavasta rakkaudesta, jonka Jeesus sytytti hänen sydämessään.
Hän on kiitollinen siitä äänestä, joka kutsui häntä ja joka kutsuu meitä jokaista.
“Jos kuulette tänään Hänen äänensä, älkää kovettako sydämiänne,” hän sanoo. “Hän rakastaa teitä jokaista ehdoitta.”
Mounir on maksanut opetuslapseuden hinnan ja huomannut, että se on silti sen arvoista. Rohkaiskoon tämän nuoren egyptiläisen miehen usko meitä kaikkia kulkemaan Jeesuksen kanssa olosuhteista huolimatta.
*Nimi muutettu turvallisuussyistä