Raghav* on yksi Manipurin väkivaltaisuuksissa ammutuista kristityistä, joka melkein kuoli vammoihinsa toukokuussa 2023. Open Doorsin paikalliset kumppanit kuitenkin kuulivat hänestä ja mahdollistivat tarpeellisen lääkintäavun hänen taistellessaan hengestään sairaalassa.
Raghav, kolmikymppinen aviomies ja pienen tytön isä kasvoi kristityssä perheessä Manipurissa, Intiassa. Maaliskuussa 2010 hän sai paikalliselta pastorilta ohjausta, joka muutti hänen elämänsä. Hän päätti seurata Jeesusta koko sydämellään ja kävi kasteella.
Toukokuussa 2023 Raghav oli torilla ostoksilla, kun hyökkääjät ilmestyivät yhtäkkiä aseiden kanssa. He ampuivat useamman sarjan Raghavia ja muita ihmisiä kohti.
”Kompuroidessani turvaan tunsin pistävää kipua olkapääni ja selkäni lävistäneistä hauleista.”
Raghav
”Ihmiset olivat paniikissa, kaikki pakenivat nopeasti. Kompuroidessani turvaan tunsin pistävää kipua olkapääni ja selkäni lävistäneistä hauleista. Tunsin, että minuun oli osunut useamman kerran ja tuuperruin pian”, Raghav ketoo.
”Hyökkääjät lähtivät muutamassa minuutissa. Vaikka olin hengissä, vuotivat haavani runsaasti ja olin menettämässä tajuntani. Tiedostin kuitenkin sen, että joku lähestyi minua ja kantoi sairaalaan.”
17 haulia ja 12 tuntia kipua
Paikalla oli monia hyökkäyksessä loukkaantuneita, mutta Raghav oli yksi pahiten haavoittuneista. Hänen kehostaan löytyi 17 haulia.
”Paikallisella sairaalalla ei ollut hoitooni tarvittavia välineitä. Minut ohjattiin toisessa kaupungissa sijaitsevaan erikoissairaanhoitoa tarjoavaan sairaalaan”, Raghav kertoo.
Raghavin veli keräsi nopeasti rahaa järjestääkseen Raghaville kyydin toiseen kaupunkiin.
”Sillä hetkellä haavojeni kipu oli sietämätöntä, mutta sydämeni ahdistus oli sanoin kuvaamaton. Ehtisinkö sairaalaan ajoissa? Vuotaisinko kuiviin matkalla? Rukoilin Jumalalta armoa koko matkan ajan.”
Matka pitkittyi huonojen teiden takia. Raghav melkein uskoi jo kuolevansa ennen kuin pääsisi sairaalaan. Matkaan kului melkein 12 tuntia.
Raghavin äiti ja perhe rukoili, että hän jäisi henkiin, mutta sydämissään he pelkäsivät. He olivat nähneet niin monen menettävän henkensä. Jumala kuuli Raghavin äidin rukoukset. Raghav saapui sairaalaan hengissä.
Raghavnin perheellä ei kuitenkaan ollut varaa maksaa etumaksua hänen hoidostaan.
”Suurin osa perheemme elannosta tulee minun kauttani. Veljeni ansaitsee vähän tekemällä pieniä töitä silloin tällöin. Se vähä, mikä meillä oli säästössä, käytettiin ambulanssimatkaan, eikä hoitoon jäänyt rahaa.”
Haasteita edessä
Raghavin veli soitti heidän pastoreilleen ja seurakuntaansa mahdollisen avun toivossa. Open Doorsin kumppanit ottivat perheeseen yhteyttä ja auttoivat maksun kanssa.
”Lääkärit hoitivat ampumahaavojani, mutta eivät saaneet hauleja pois. He sanoivat, että olisi parempi olla poistamatta niitä. Poistosta saattaisi seurata raju verenvuoto, joka voisi vaarantaa henkeni. He antoivat minulle lääkkeitä paranemista varten ja hoitivat avonaiset haavat.”
Raghav pääsi sairaalasta muutamassa päivässä. ”Kotiin pääsyn jälkeen kesti kauan, ennen kuin pystyin seisomaan ja kävelemään. Olen kuitenkin saanut voimia takaisin jalkoihini ja muualle vartalooni.”
”Olen fyysisesti heikompi kuin ennen. En tiedä, toivunko työkuntoon ansaitsemaan elannon perheelleni.”
Raghav
Vaikka Raghavin elämä on palaamassa normaaliksi, ei se ole enää samanlaista. ”Voin liikkua ja tehdä päivittäisiä askareita hitaasti, mutta en voi tehdä mitään raskasta. Olen fyysisesti huomattavasti heikompi kuin ennen.”
Se häiritsee Raghavia, sillä hän on aina ollut fyysisesti hyvässä kunnossa. ”Nyt minun on vaikeaa kävellä ja tehdä yksinkertaisia askareita. En tiedä, toivunko työkuntoon ansaitsemaan elannon perheelleni.”
Kiitos Open Doorsin kumppaneille
Kaikesta huolimatta Raghav ajattelee, että Jumala on hyvä: ”Hän kuuli rukouksemme ja antoi apua Open Doorsin kumppaneiden kautta. Olen elossa ja tämä on arvokasta.”
Raghav perheineen on kiitollinen Open Doorsin kautta saamastaan avusta ja rukoustuesta. ”Rukoilen, että Jumala siunaa heitä runsaasti ja tekee mahdolliseksi vielä useiden tarvitsevien auttamisen”, Raghav sanoo.
Raghav pyytää ruokoilemaan niiden puolesta, jotka loukkaantuivat hänen tapaansa. ”Moni perhe myös menetti rakkaitaan. Rukoilkaa, että rauha palaisi Manipuriin eikä väkivaltaisuuksia enää olisi. Rukoilkaa myös minun puolestani. Vaikka voin jo paremmin, en ole silti täysin kunnossa. Haluan palata töihin.”
Manipurin väkivaltaisuuksissa tuhannet joutuivat pakenemaan kodeistaan. Osa on yhä maansisäisten pakolaisten leireissä. Osa on kuin Raghav. He eivät joutuneet pakenemaan kodeistaan mutta haavoittuivat vakavasti. Open Doorsin kumppaneiden onnistui tavoittaa moni sellainen kristitty ja tarjota heille hätäapua, mukaan lukien pikaista lääkintätukea.
