Kristityt pysyivät hiljaa piilopaikassaan, kun hindulaiset ääriliikkeet valtasivat heidän asuinalueensa yhden yön aikana. Avustusleirillä olevat kristityt pitävät yhtä ja luottavat Jumalan apuun ja johdatukseen.
Sisar Hoinu* on yksi 41 500:sta Kuki-heimoon kuuluvasta kristitystä, jotka ovat joutuneet pakenemaan etnisuskonnollista väkivaltaa Manipurin osavaltiossa Intiassa. Hän jäi kodittomaksi toukokuussa 2023 tapahtuneen mellakan takia.
Hinduenemmistöisen Meitei-heimon ja kristityn Kuki-heimon väliset jännitteet ovat kyteneet jo vuosia. Viime aikoina Meitei-heimoon kuuluvia ääriryhmiä alkoi muodostua ympäri Hoinun kaupunkia, ja ne aiheuttivat tuhoa.
Paikallisten asukkaiden mukaan Arambai Tenggol- ja Meitei Leepun -nimiset ääriryhmät hyökkäsivät yli 350:een kirkkoon ja valtasivat Kuki-heimon asuinalueita. Kristittyjä pakotettiin kääntymään takaisin Sanamahist-uskontoon.
Hoinun kotikaupungin rajoja vartioivat nyt kaupungin vallanneet hindulaiset ääriliikkeet. Heimolle kuuluneiden kirkkojen paikalla on raunioita ja tuhkaa.
Open Doorsin yhteistyökumppanit vierailivat hiljattain Hoinun luona avustusleirillä ja hän kertoi tuskallisesta paostaan.
Tapahtumat tulivat lähelle kotia
”Hyökätään Kuki-heimon asuinalueelle!” mies kuuluttaa Hoinun puhelimesta näkyvällä videolla. Noin sadan hengen suuruinen ihmisjoukko kokoontuu ja huutaa solvauksia Hoinun kristittyä Kuki-heimoa kohtaan.
Myöhemmin media tunnisti heidät Meitei Leepun- ja Arambai Tenggol -nimisiksi ääriryhmiksi. He ottivat Imphalin kaupungin hallintaansa maan kansanuskonnon Sanamahismin nimissä.
”Luulimme että he olivat vain kurittomia poikia”, Hoinu sanoo. ”Luulimme, että kaikki olisi ohi päivässä.”
Vain vähän myöhemmin ääriliikkeet kokoontuivat Hoinun perheen talon lähellä ja alkoivat pitää meteliä. Ryhmä oli videolla nähtyä suurempi.
”Luulimme, että kaikki olisi ohi päivässä.”
Sisar Hoinu
“Silloin mieheni totesi tilanteen käyvän vaaralliseksi ja aloin pakata tavaroitamme. Emme tienneet, mitä tapahtuisi”, Hoinu kertoo.
Hoinu ja hänen perheensä pakenivat hänen setänsä luokse, joka asui aivan mutkan takana, ja viipyivät siellä hetken.
”Istuimme siellä, ja pian ryhmä alkoi polttaa taloja lähellä asuinaluettamme. Lapseni alkoivat itkeä: ´Äiti, meitä pelottaa hirveästi. Mitä tapahtuu? Pommittavatko he talojamme?’”
Vähän myöhemmin väkijoukko tuli aivan lähelle taloa. Hoinun perheen täytyi turvallisuutensa vuoksi lähteä pois sedän luota.
Hiljaista piileskelyä
Etsiessään turvapaikkaa Hoinu perheineen meni pappien yhteiseen asuntoon. ”Keskiyön aikaan väkijoukot polttivat viereisiä asuinalueita. Olimme niin peloissamme, ettemme voineet nukkua koko yönä.”
”Väkijoukko huusi: ´Kukit, tulkaa ulos! Tänään on viimeinen päivänne!’ He huusivat ja nimittelivät meitä rumasti.”
Papit kehottivat ihmisiä pysymään sisällä hiljaa. Heitä oli siellä yli kaksisataa ihmistä. Hoinu hiipi ikkunaan nähdäkseen mellakan ulkona. ”Heillä oli käsissään rautatankoja ja miekkoja. Joillakuilla oli pyssyjä.”
”Olimme eläneet yhdessä viimeiset 15 vuotta. Nyt he särkivät ikkunoitamme, polkupyöriämme ja muita tavaroitamme.”
Sisar Hoinu
Samalla Hoinulle paljastui tuskallinen totuus: nämä olivat hänen tuntemiaan ihmisiä.
”Olimme eläneet yhdessä viimeiset 15 vuotta. He tunsivat meidät ja me tunsimme heidät. Nyt he särkivät ikkunoitamme, polkupyöriämme ja muita tavaroitamme.”
Hoinu ja suurin osa hänen heimolaisistaan arvelevat, että nämä hyökkäykset olivat ennalta suunniteltuja. Vain vähän aikaisemmin pari vierasta miestä oli tullut Hoinun kotiin. He teeskentelivät olevansa valtion virkamiehiä, jotka suorittivat väestönlaskentaa. ”Jos talo kuului Kuki-heimon jäsenelle, he maalasivat talon porttiin punaisen merkin.”
Avustusleirin rukoileva yhteisö
Paettuaan pappien kotitalosta Hoinu ja hänen perheensä siirrettiin monitoimihalliin. ”Tähän päivään asti olemme asuneet täällä. Jumalan armosta elämämme on turvallista ja perheemme ovat turvassa”, Hoinu kertoo.
”Aina kun luen Raamattua, minulla on rauha siitä, että Jumala suunnittelee jotain hyvää meille. Luotan Jumalaan ja toivoni on siinä, että Jumala auttaa ja johdattaa meitä.”
Siitä asti, kun Hoinu ja hänen yhteisönsä asettuivat avustusleirille, he ovat pitäneet kiinni rukouksesta. ”Kokoonnumme yhteen joka aamu ja ilta, kaksi kertaa päivässä, ylistämään yhdessä Jumalaa.”
Hoinu kertoo saavansa tähän hetkeen voimaa psalmin 121 jakeesta: #Minä kohotan katseeni vuoria kohti. Mistä saisin avun? Minä saan avun Herralta, häneltä, joka on luonut taivaan ja maan.”
Open Doorsin tuen ansiosta yhteistyökumppanit pystyvät viemään Hoinun leirille hätäapua, kuten ruokaa sekä lääkintä- ja hygieniatarvikkeita.
*Nimet on muutettu turvallisuussyitä.
