Viidensadan kilometrin matka oman perheen luo ei välttämättä ole ongelma maassa, jossa julkinen liikenne toimii hyvin, maasto ei ole kovin vuoristoista ja olot ovat turvalliset. Kolumbiassa näin ei ole, ja se hankaloittaa Open Doorsin Lasten keskuksen lasten mahdollisuuksia tavata perheitään kouluvuoden päätyttyä.
Vaikka kristittyjen tilanne Kolumbiassa on vaikea, voimme kertoa välillä myös hyviä uutisia!
Viime jouluna kolumbialainen Valentina pääsi nauttimaan lomasta perheensä kanssa ensimmäistä kertaa viiteen vuoteen.
Kaipuu sovintoon
Valentinan loma oli täynnä iloa, naurua, hyvää ruokaa ja pikku matkoja, joista yksi suuntautui isovanhempien luokse. Myös heitä Valentina oli kaivannut paljon. Hän kertoo, että seitsemän tunnin matka isovanhempien luokse oli ehdottomasti vaivan arvoinen. Valentina pääsi vihdoin kokemaan isovanhempien läheisyyttä ja viettämään laatuaikaa heidän kanssaan.
Valentina oli viettänyt suurimman osan lapsuuttaan isovanhempiensa luona, ja yleensä paikka toi hänen mieleensä raskaita muistoja perheen siellä kokemasta vainosta. Tällä kertaa Valentinan mieleen kuitenkin tulvi lämpimiä muistoja leikeistä sisarusten, serkkujen ja ystävien kanssa, mikä sai aikaan katkeransuloisia tunteita.
Valentina alkoi syvästi kaivata sovintoa häntä satuttaneiden ihmisten kanssa, jotta hän voisi löytää heidän kanssaan yhteyden.
Onneen sekoittui nostalgiaa. Valentina alkoi syvästi kaivata sovintoa häntä satuttaneiden ihmisten kanssa, jotta hän voisi löytää heidän kanssaan yhteyden ja jättää taakseen epämukavan ja tuskallisen menneisyyden.
Helppoa se ei ole, mutta se on yksi Valentinan suurimmista toiveista, ja sitä hän rukoilee säännöllisesti kaikkivaltiaalta Jumalalta, jolla on valta parantaa, muuttaa ja palauttaa asioita ennalleen.
Vainottujen vahvistajaksi
Valentinan kaipuu viettää aikaa perheensä kanssa toteutui, ja hänellä on myös monia muita unelmia ja tavoitteita uudelle vuodelle. Yksi niistä on valmistua kandidaatiksi Lasten keskuksen oppilaitoksesta ja saada keskukselta stipendi, jotta hän voisi jatkaa opintojaan yliopistossa.
Valentinan harras toive on kasvaa sekä ihmisenä että ammatillisesti, niin että hän voisi auttaa paitsi perhettään myös kaikkia muita apua tarvitsevia niin yhteisössään kuin sen ulkopuolella.
Valentinan sydämen halu on vahvistaa kaikkia vaikeassa tilanteessa olevia kristittyjä veljiä ja sisaria, jotka hänen laillaan ovat joutuneet vainotuiksi.
Laatuaika vanhempien, sisarusten ja isovanhempien kanssa sai Valentinan muistamaan sydämen halunsa vahvistaa kaikkia vaikeassa tilanteessa olevia kristittyjä veljiä ja sisaria, jotka hänen laillaan ovat joutuneet vainotuiksi.
Valentina haluaa myös kertoa tarinaansa eteenpäin ja jakaa kokemuksiaan uskonsisarten kanssa, minkä hän saikin hiljattain kokea ollessaan kirjeenvaihdossa irakilaisen Mimin kanssa.
”Se liikutti, siunasi ja kosketti minua. Haluan tavata hänet jonain päivänä kasvotusten”, Valentina vakuuttaa.
