Tässä artikkelissa Open Doorsin paikalliset yhteistyökumppanit Turkin ja Syyrian järistysalueella kertovat kokemuksistaan kenttätyöstä heti 6. helmikuuta tapahtuneen ensimmäisen maanjäristyksen jälkeen.
Maailma on seurannut kauhulla Turkin ja Syyrian tilanteen paljastumista. Viranomaiset ovat vahvistaneet kymmenientuhansien ihmisten kuolleen maanjäristyksissä ja jälkijäristyksissä.
Vaara ei kuitenkaan ole vielä ohi.
Vaikka hätä Turkissa ja Syyriassa on suuri, vielä suurempi on Jumalan voima.
”Puhuin kahden syyrialaisen kanssa, jotka kertoivat, etteivät he edelleenkään usko olevan turvallista palata kotiin”, sanoo Leyla*, paikallisen yhteistyöjärjestömme työntekijä, pari päivää helmikuun 6. päivän järistyksen jälkeen.
”Jotkut, jotka uskovat kotinsa olevan turvallisemmalla paikalla, tarjoavat majoitusta niille, jotka eivät uskalla palata kotiinsa. Toiset yöpyvät turvapaikoissa, kuten Open Doorsin tukemissa Toivon keskuksissa. Osa uhmaa vaaroja yöpymällä kaikesta huolimatta kotona. Osa nukkuu autoissaan.”
Tuho on sanoin kuvaamaton
Yksi Open Doorsin turkkilaisista yhteistyökumppaneista vieraili helmikuun alkupuolella Turkin Hatayn kaupungissa.
”Koko kaupunki on tuhoutunut täydellisesti – en pysty edes kuvaamaan hävityksen laajuutta”, hän kertoi.
”Kaikki rakennukset ovat raunioina. Sähköt ja vesi ovat olleet poikki järistyksestä lähtien. Ihmiset tarvitsevat vettä, mutta tiet on suljettu ja he ovat jääneet eristyksiin. Jouduimme omin silmin todistamaan tuskallisia hetkiä, kun kuolleita ihmisiä kaivettiin ylös romahtaneista rakennuksista.”
Jo aiemmin Hatayssa oli auttamassa Anna*-niminen paikallinen yhteistyökumppanimme. Yhdessä toisten kristittyjen kanssa hän pyrki olemaan avuksi kaikin mahdollisin tavoin.
”Kaikki talot ovat tuhoutuneet”, hän sanoi. ”Olemme mukana pelastusryhmässä, ja yritämme huutamalla selvittää, vieläkö taloissa on ihmisiä. Maan alla on paljon ruumiita. Täällä ei ole ollenkaan turvallista. Pyydän, rukoilkaa meidän ja näiden ihmisten puolesta.”
Tilanne Syyriassa on paljolti samanlainen.
”Aleppossa ei ole paikkaa, joka ei muistuttaisi kuolemasta”, erään paikallisen kumppanin työntekijä kertoi.
Jeesuksen kanssa toivo ei kuole koskaan
Hävityksenkin keskellä Turkin ja Syyrian kristityt ovat alkaneet arvioida tapahtunutta ja etsiä parhaita tapoja, joilla kirkko voisi auttaa lähimmäisiään ja yhteisöjään.
Molemmissa maissa kristityt elävät vainon uhan alla.
Varsinkin tässä kriisissä Toivon keskuksilla on ollut ratkaiseva rooli uhrien tukemisessa ja vastaanottamisessa.
Leyla*, paikallisen yhteistyökumppanin työntekijä
Turkissa (WWL-sijoitus 41) kristityt voivat kokea syrjintää ja ulkopuolisuutta. Iranista ja Afganistanista tulleet kristityt pakolaiset joutuvat sietämään paitsi painostusta uskontonsa vuoksi myös sitä, että pakolaisina heidän oikeuksiaan on rajoitettu.
Syyriassa (WWL-sijoitus 12) monet Jeesuksen seuraajat jälleenrakentavat yhä kotimaataan pitkän sisällissodan sekä Isisin ja Turkin armeijan kanssa käytyjen yhteenottojen jälkeen.
Islamista kristinuskoon kääntyneet syyrialaiset voivat joutua myös perheenjäsentensä ja yhteisöjensä pahoinpitelemiksi ja alistamiksi.
Tämä ei kuitenkaan ole estänyt kummankaan maan kristittyjä auttamasta lähimmäisiään ja tarjoamasta välitöntä tukeaan. Open Doorsin avustuksella seurakunnat johtajineen tuovat Kristuksen valoa synkimpään kuviteltavissa olevaan tilanteeseen.
Open Doorsin ja kumppanien korvaamaton yhteistyö
Toivon keskuksiksi muutetut kirkot ja luostarit ovat Syyriassa toimineet maanjäristysten uhreiksi joutuneiden ihmisten hoidon etulinjassa. Leyla kertoo keskusten täyttäneen jo tuhansien ihmisten tarpeet.
”Varsinkin tässä kriisissä Toivon keskuksilla on ollut ratkaiseva rooli uhrien tukemisessa ja vastaanottamisessa”, hän sanoo.
Leyla toteaa myös, että ilman Open Doorsilta tukea saavia yhteistyökumppaneita monet ihmiset jäisivät kokonaan ilman apua.
”Käveltyäni ympäri kaupunkia kaksi päivää en ole nähnyt yhdenkään toisen järjestön auttavan”, Leyla sanoo.
”Olen nähnyt YK:n lipun ja ehkä avustusjärjestö Caritasin merkin. Mutta niiden lisäksi en mitään. Nyt ymmärrän, kuinka tärkeää työtä Open Doors kumppaneidemme eli seurakuntien kautta tekee. Niillä on tässä johtava rooli.”
Perustarvikkeita ja rukouksia
Open Doorsin laajat ja pitkäaikaiset kumppanuudet Syyriassa ovat merkinneet sitä, että tukemamme Toivon keskukset ovat kyenneet auttamaan pelkästään Aleppossa jo 7 000:ta ihmistä.
Myös Turkissa kumppanimme ovat tehneet voitavansa auttaakseen. He ovat pystyneet jakamaan vettä, ruokaa ja huopia Hatayssa ja vastaamaan kylissä asuvien perheiden välittömiin tarpeisiin.
Vaikeampaa on ollut saada yhteys niihin Turkissa toimiviin kumppaneihimme, jotka olivat lähempänä maanjäristyksen keskusta – puhelimen ja internetin toimivuus alueella kun on epävarmaa.
“Ihmiset ovat yhä perustarvikkeiden tarpeessa”, Leyla sanoo.
”He tarvitsevat ruokaa, he tarvitsevat lämmittimiä, he tarvitsevat huopia. Ja mikä tärkeintä, he myös tarvitsevat jonkun, joka tulee arvioimaan, missä kunnossa heidän kotinsa on. On yhä epäselvää, kenen vastuulla se on.”
Vaikka hätä Turkissa ja Syyriassa on suuri, vielä suurempi on Jumalan voima. Molemmissa maissa paikan päällä olevat kumppanimme pyytävät jatkuvan hätäavun lisäksi rukouksia.
