Perheväkivallasta ja kiusaamisesta kärsinyt Shivani ymmärsi Open Doorsin yhteistyökumppaneiden tuella, että Jumala ei ole unohtanut häntä.
Ensitapaaminen
Näin hänet jo kaukaa kirkkaanpunaisessa puuvillatunikassaan. Kun hän tervehti minua, huomasin häivähdyksen surua hänen silmissään. Tämä kahden lapsen äiti on kolmissakymmenissä ja kohdannut paitsi äärimmäistä kotiväkivaltaa, myös yhteisönsä vastustusta siksi, että on kristitty ja siksi, että on nainen.
Halusin kuulla hänen rohkean selviytymistarinansa ja nähdä, miten paikallisten Open Doors -yhteistyökumppanien tuki oli auttanut häntä. Hän oli valmistanut meille upean lounaan. Koska tiesin hänen taloudellisen tilanteensa, ymmärsin aterian maksaneen hänelle ainakin kahden päivän ansiot. Hän kuitenkin selvästi iloitsi voidessaan kestitä minua.
Jeesuksen kohtaaminen
Lounaan jälkeen Shivani alkoi kertoa tarinaansa: ”Avioliittoni oli perheeni järjestämä. Appivanhempani vaikuttivat hyvin toimeentulevilta, joten perheeni arveli minun saavan viettää mukavaa ja turvallista elämää. Vain muutamia kuukausia naimisiinmenon jälkeen huomasin kauhukseni, että aviomieheni oli alkoholisti ja hyvin väkivaltainen.” Usein mies myös vietti yöt poissa kotoa juoden ja pelaten ystäviensä kanssa baareissa.
”Mieheni kävi silloin tällöin töissä, mutta ei hänen palkkansa riittänyt perheen elättämiseen. Hän tuli usein kotiin juovuksissa ja kävi minuun käsiksi. Pyysin apua appivanhemmiltani, jotka asuivat kanssani, mutta turhaan. He jopa syyttivät minua siitä, etten ollut saanut puolisoani lopettamaan juomista. Joskus hekin hakkasivat minua”, Shivani kertoo.
Muutaman avioliittovuoden jälkeen Shivani oli yhä lapseton, mikä vain pahensi tilannetta. Sitten joku kertoi appivanhemmille Jeesuksesta. ”Appiukkoni tuli ensin uskoon ja halusi koko perheen kääntyvän kristityksi. Hän sanoi minulle, että jos vain uskoisin Jeesukseen, voisin tulla raskaaksi. Kieltäydyin aluksi, mutta kun sain keskenmenoja, aloin rukoilla: Jeesus, jos olet oikeasti olemassa, anna minulle lapsi. Jumala vastasi rukouksiini, ja sain pian terveen vauvan. Jeesus todisti näin, että Hän elää ja välittää minusta. Silloin annoin koko elämäni Jeesukselle.”
Perhe ja yhteisö vainoaa
Perhe riemuitsi vauvan tulosta. Onni ei kuitenkaan kestänyt kauaa: ”Muutamaa kuukautta myöhemmin appivanhempani luopuivat kristinuskosta. Minä halusin käydä kirkossa ja elää uskoani todeksi, mutta he estivät minua.” Perhe palasi entisiin elämäntapoihinsa käyttäytyen jopa aiempaa pahemmin.
Puolisoni jatkoi juomistaan ja väkivaltaista käytöstään. Sain toisen lapsen, ja elämä vaikeutui entisestään, koska mieheni ei osallistunut kasvaneen perheemme elättämiseen. Hän pilkkasi nähdessään minun rukoilevan. Hän etsi syitä riitaan, jonka päätteeksi pahoinpiteli minut. Peitin lyömäjäljet meikillä.”
Minä halusin käydä kirkossa ja elää uskoani todeksi, mutta he estivät minua.
Shivani
Perheen lisäksi myös muu suku ja yhteisö vastustivat Shivania, kun hän puhui avoimesti uskostaan. ”He painostivat ja syyttivät minua ja jopa levittivät vääriä huhuja pilaten maineeni ja yllyttivät appivanhempianikin kimppuuni. Siitä on nyt kaksi vuotta. Väärien huhujen takia lapsenikin alkoivat vihata minua.”
Apu tulee
Shivani jatkoi kuitenkin rukoilemista. ”Minulla ei ollut aikaa eikä yksityisyyttä istahtaa rukoilemaan, joten rukoilin hiljaa sydämessäni kotitöitä tehdessä. Rukoilin, että Jumala auttaisi minua löytämään tavan hankkia toimeentulon perheelleni ilman appivanhempien tukea. Rukoilin myös, että pystyisin kouluttamaan lapseni.”
Shivani kertoo: ”Kuukausia rukoiltuani Jumala vastasi minulle. Yksi paikkakuntalainen ystäväni omistaa kauneushoitolan. Kun hän näki tilanteeni, hän lupasi ilmaiseksi opettaa minulle liikkeessään hoitolan pitoa. Kävin siellä päivittäin oppimassa ja autoin häntä töissä. Olin ikionnellinen.”
Tässä vaiheessa Open Doorsin yhteistyökumppanit kuulivat Shivanin tilanteesta. He kysyivät appivanhemmilta, saisivatko he avustaa Shivania perustamaan pienen kauneushoitolan. Nämä suostuivat, ja hoitola avattiin. ”Korona vaikeutti aluksi toimintaa. Nyt näyttää kuitenkin jo hyvältä. Kun uudet asiakkaat pitävät palveluistani, heistä tulee pian vakioasiakkaita.”
Tulevaisuuden toivo elää
Shivani katselee jo tulevaisuuteen luottavaisesti, vaikka häntä yhä kiusataan. ”Kärsimyksistäni huolimatta olen toiveikas. Jumala ei ole minua unohtanut, ja tunnen, että Hän varjelee minua kuin silmäteräänsä. Olen onnellinen, että appivanhempani ovat antaneet minun työskennellä, vaikkei yhteisöni kannustakaan naisia kodin ulkopuoliseen työhön. Tämä on jo itsessään huikea edistysaskel”, Shivani toteaa.
Shivani kertoo, miten työ on auttanut häntä jaksamaan: ”Voin viettää suurimman osan ajasta hoitolassa, missä voin yrittää unohtaa surut ja kehittyä työssäni. Kaiken aikaa rukoilen kuitenkin mielessäni ja tiedän Jumalan johdattavan minua. Saan paljon voimia myös siitä, että lapsenikin kannustavat nyt minua ja vakuuttavat, että ovat puolellani, vaikka kaikki muut vastustaisivatkin minua uskoni tähden.”
Kärsimyksistäni huolimatta olen toiveikas. Jumala ei ole minua unohtanut, ja tunnen, että Hän varjelee minua kuin silmäteräänsä.
Shivani
Rukoilettehan puolestamme
Lopuksi Shivani pyytää vielä muistamaan perhettään: ”Rukoilettehan, että mieheni ja appivanhempani palaisivat Jeesuksen luo. Rukoilkaa myös, että lapsistani kasvaa vahvoja ja menestyviä ja että he eivät ikinä luovu Jeesuksesta.”
Maailmassa on monia Shivanin kaltaisia perheväkivallan uhreiksi joutuneita naisia, joiden kärsimykset vain lisääntyvät, kun he kääntyvät kristinuskoon. Open Doorsin yhteistyökumppanit yrittävät saada heihin yhteyden voidakseen auttaa heitä tulemaan toimeen omillaan.
