Kun ajattelet Kolumbiaa, ajattelet kahvia, Latinalaista Amerikkaa ja mahdollisesti kokaiinia. Luultavasti et ajattele kristittyjen vainoa. Kolumbia on kaunis maa, jossa suurin osa väestöstä on katolisia. Kahvistaan kuuluisalla maalla on valitettavasti väkivaltainen historia.
Kolumbiassa kristittyjen vaino kohdistuu pääasiassa evankelisiin kristittyihin. He saarnaavat toivosta sekä Jeesuksesta Kristuksesta Vapahtajana huumeista ja väkivallasta, pakokeinona kärsimyksiltä ja köyhyydeltä. Tällä tavalla itseään ilmaisevat kristityt uhkaavat nykyistä järjestystä tai pikemminkin olemassa olevaa kaaosta.
Joka aamu nousen ylös ja ajattelen, miten jaksan jatkaa.
Pastori Plinion tarina esimerkkinä evankelioinnin hinnasta
Caucasia on pieni kaupunki, jossa on paljon köyhyyttä. Naapurustossa, jossa tiet ovat päällystämättömiä, asuu Alba Salcedo Molina lastensa, Danielan (11 vuotta) ja Sebastianin (5 vuotta), kanssa. Kun puramme tavaraa, kolme poliisihelikopteria lentää yli, ja kauempana naapurustossa aseistetut sotilaat jalkautuvat kahdesta kuorma-autosta. Paikka, jossa tapaamme Alban perheen, on alue, jolla kaksi kilpailevaa huumejengiä taistelee toisiaan vastaan.
Alba ottaa meidät lämpimästi vastaan hyvin vaatimattomassa kodissaan. Keskustelu koskee Alban perhettä ja hänen aviomiestään Pliniota, joka murhattiin 10. elokuuta 2019.
Alba kertoo: ”Mieheni oli pastori, ja kuten joka aamu, hän oli mennyt kirkkoon aikaisin aamurukouksiin. Oli aivan normaali päivä, kunnes kuulimme laukauksia. Juoksin niin nopeasti kuin pystyin huoneeseen, jossa Plinio istui, mutta matkalla pieni tyttö seurakunnastamme ohitti minut ja ehti ensin. Tyttö näki hänet ensimmäisenä. Hän oli jo kuollut, kun saavuimme sinne.”
Alba jatkaa: ”En vieläkään ymmärrä, miksi hänet murhattiin ja kenen toimesta. Plinio oli Jumalan siunaus. Hän oli ystävällinen ja lempeä ihminen, joka huolehti yhteisöstä. Danielan ja Sebastianin koulussa kuulin yhdeltä opettajalta, että eräs mies oli vihainen Pliniolle. Mies ei kuitenkaan pystynyt antamaan vastausta, kun opettaja kysyi häneltä, mitä pastori oli tehnyt hänelle: ’Ei mitään, mutta minä vain vihaan häntä’, hän oli vastannut. Plinio oli kuullut uhkauksen, mutta ei kiinnittänyt siihen juurikaan huomiota. ”
Pliniota rakastettiin seurakunnassaan ja yhteisössään. ”On vaikeaa päästä takaisin päivittäisiin rutiineihin. Joka aamu nousen ylös ja ajattelen, miten jaksan jatkaa. Katson Danielaa ja Sebastiania ja sanon itselleni, että minun täytyy jatkaa. Saan apua seurakunnan ihmisiltä. Joku kertoi minulle Plinioon kohdistuneen hyökkäyksen jälkeen, että Jumala ei koskaan jätä meitä. Olemme kiitollisia hänelle, koska meillä ei ole koskaan ollut puutetta ruuasta ja joskus vastaanotamme rahaa ihmisiltä, joita emme tunne lainkaan. Näille ihmisille lahjat saattavat tuntua pieniltä eleiltä, mutta minulle ne merkitsevät paljon.”
Kun puhumme Alban kanssa, on melkein joulu. Hän kertoo meille, millainen joulu tulee olemaan hänelle ja lapsille. ”Se tulee olemaan vaikea. Juhlimme joulua aina perheenä, ja joudumme nyt kokemaan joulun ilman Plinioa. Tämä on erittäin vaikeaa minulle ja varmasti lapsilleni.”
Daniela ja Sebastian käsittelevät Alban mukaan isänsä menetystä eri tavoin: ”Poikani on nuori ja hyvin ilmeikäs. Tällä hetkellä hän on erittäin kiintynyt minuun ja sisareensa. Hän itkee paljon ja sanoo sitten, ettei halua, että sama tapahtuisi myös minulle, koska silloin hän olisi yksin. Hänen sisarensa ilmaisee tunteitaan paljon vähemmän. Hän ei itke tai itkee tuskin koskaan, mutta sanoo, että kaipaa isäänsä kovasti ja tuntee itsensä yksinäiseksi ilman häntä. ”
Jumala ei koskaan jätä meitä.
Lasten isän murha on aiheuttanut syviä haavoja
”Sebastian ei halua enää mennä kouluun, ja olen huolissani lasteni tulevaisuudesta. En ole vain huolissani koulunkäynnistä, vaan myös siitä, että tapahtunut vahingoittaa heidän sydäntään hengellisessä mielessä. Rukoilen Jumalalta suojelua, jotta he eivät jätä Häntä tai ala vihata ihmisiä. Mieheni Plinio sanoi eräässä marttyyrikuolemaa käsittelevässä saarnassaan: ’Jos Jumala haluaa kutsua meitä tällä tavoin, meidän ei pidä nähdä itseämme häviäjinä, vaan voittajina.’ Kaikesta tuskasta huolimatta se, mitä me nyt elämme perheenä, on voitto.”
Vastauksena kysymykseen siitä, onko Alballa ollut rukouksen aiheita meille, hän vastasi:
• Rukoile perustarpeita Danielalle, Sebastianille ja minulle. Yksinhuoltajaäitinä näistä on vaikea pitää huolta.
• Rukoile Sebastianin ja Danielan koulunkäynnin puolesta.
• Rukoile lasteni hengellisen hyvinvoinnin puolesta.
Alban ja hänen lastensa kanssa pidetyn tapaamisen jälkeen viemme rikkinäisen perheen upealle alueelle Bogotan lähelle, jossa he voivat levätä useita viikkoja. Tässä paikassa keskustelemme Kolumbian Open Doorsin johtajan kanssa, ja hän kertoo meille ensimmäisestä kohtaamisestaan Alban kanssa.
”Kun kuulin tiimini kuuluvan pastori Plinio Salcedo Molinan murhasta, otin heti yhteyttä Albaan. Puhelimessa hän kertoi minulle mitä oli tapahtunut ja itki. Päätin lähettää vaimoni tapaamaan häntä, jotta Alba tuntisi olonsa mukavammaksi ja pystyisi puhumaan tapahtuneesta.”
”Tarjoamme perheelle talon ja käytännön tukea, mutta myös hengellistä apua. Paikalla, jossa perhe nyt on, on ihmisiä, jotka antavat heille rakkautta ja huomiota. Alballe, Danielalle ja Sebastianille on tarjolla psykologista tukea. Open Doors pystyy tähän vain kristittyjen maailmanlaajuisen yhtenäisyyden ansiosta, jotka haluavat tukea muita hengellisesti ja aineellisesti. ”
Kaikesta tuskasta huolimatta se, mitä me nyt elämme perheenä, on voitto.
Lue lisää vainottujen kristittyjen tilanteesta.
Kolumbia Podcast
