Uutiset
17.06.2022

Ihmeparantuminen: Leebee uhmasi kuolemaa ja päätyi terveyskouluttajaksi

Laosilainen Leebee, 53, istuu puun alla. Viileä tuuli puhaltaa hänen harmaiden hiustensa lomitse. Hän kertoo ihmeidentäyteistä elämäntarinaansa.

“Mieheni jätti minut, kun adoptoitu tyttäremme oli viisikuinen ja olin kolmannella kuulla raskaana”, hän sanoo. Leebeen mies meni käymään kotikylässään. Hän sanoi palaavansa parin kuukauden sisällä, mutta häntä ei enää koskaan näkynyt. Tuolloin elämä oli niin rankkaa, että Leebee melkein antoi periksi. “Söimme puiden lehtiä ja villikasveja, jos ruokaa ei ollut saatavilla. Harkitsin itsemurhaa.” Eräs naispuolinen kaupustelija kuitenkin rohkaisi häntä jatkamaan elämää. Leebee työskenteli tuolloin kahviviljelmällä 80 kilometrin päässä kodistaan. Hän tienasi 2 000 kipiä päivässä, mikä vastaa alle yhtä dollaria.

Elättääkseen perheensä Leebee teki monta työtä. Hän osti ja myi, teki töitä puuvillamattotehtaassa pääkaupungissa sekä kumipuuviljelmällä Thaimaassa. Eräänä päivänä työkaveri antoi hänelle vettä, kun hänen oli jano. “Sitten yhtäkkiä nieluni turtui täysin ja tunsin polttavan tunteen leviävän kurkustani vatsaa kohti”, Leebee kertoo. Vesi oli happopitoista. Lääkärit ennustivat hänen elävän kaksi kuukautta, sillä ruokatorven sisäpinta oli palanut. Hän meni kotiin Laosiin ja kävi kahdesti tarkastuksessa. Molemmilla kerroilla tulos oli sama: hänen suolistonsa pullotti, eikä sitä voinut korjata. Hänellä oli säästössä noin 170 dollarin arvosta Thaimaan bahteja. Hän pohti vain, miten saisi lapsensa tulevat opinnot maksettua.

“En voinut kääntyä kenenkään puoleen. En voinut tehdä mitään, jotta elämäni jatkuisi pidempään. Silloin lankoni kertoi minulle Jeesuksesta”, Leebee sanoo. Koska hänellä ei ollut mitään menetettävää, hän päätti laittaa toivonsa Jumalaan, joka parantaa.

Kuukausia kului, sitten vuosi. Leebee oli yhä elossa.

“Se oli ihmeparantuminen Jumalalta. Jumala on todellakin avunantajamme hädän hetkellä, kun meistä tuntuu, ettei ole ketään muuta, johon turvautua. Hän ei koskaan jätä sinua. Tunsin selittämätöntä iloa”, Leebee sanoo hymy kasvoillaan.

Lääkärit poistivat häneltä umpilisäkkeen vuosi happoveden juomisen jälkeen. He olivat ihmeissään, että hän oli yhä elossa. Hänen suolistonsa näytti rypistetyltä paperilta. Lääkärit sanoivat, että hänen olisi pitänyt jo kuolla.

Jumalalla oli kuitenkin suunnitelma hänen elämälleen.

Leebeen kotiseurakunnan pastori lähetti naisen terveyskoulutukseen. Siinä keskityttiin perinteisiin lääkkeisiin. Koulutuksen järjesti Open Doorsin paikallinen yhteistyökumppani vuonna 2019, viisi vuotta Leebeen parantumisen jälkeen. Hän oli yksi kurssin seitsemästä osallistujasta ja ainoa omalta kylältään, koska Covid-epidemia oli silloin juuri alkanut.

Kun Leebee saapui paikalle, hän melkein jätti kurssin kesken, sillä kaikki muut osanottajat olivat häntä nuorempia. “En ollut pätevä, mutta kukaan muu kylältämme ei olisi voinut lähteä. Silloin tajusin, että Jumala kutsui minut”, Leebee lisää. Hänen kiinnostuksensa kasvoi koulutuksen edetessä.

Leebeen elämä alkoi muuttua, kun hän palasi kotiin.

Ennen tilanteen paranemista Leebee oli kärsinyt vainoa uskonsa tähden. Perheensä ainoana kristittynä hänet uhattiin häätää kylästään ja peloteltiin jopa viidakkoveitsellä. Joskus viranomaiset tulivat kuulustelemaan häntä. He yrittivät selvittää, kuka käännytti hänet kristinuskoon. Kyläläiset välttelivät häntä, kun hän yritti sopia tapaamisia. Hänet eristettiin sosiaalisista tapahtumista, hänen tekemisiään tarkkailtiin ja silloin tällöin häneltä varastettiin kotieläimiä.

Hieman koulutuksen jälkeen uskosta osaton nainen tuli kysymään Leebeeltä neuvoa. “Hänen pojallaan oli korkea kuume, ja nainen tuli pyytämään lääkettä. Annoin hänelle lehtiä perinteisestä köynnöskasvista, jota kutsumme nimella “bayanang”.Neuvoin, miten niitä käytetään lääkkeenä”, Leebee kertoo. Koskaan ennen ei ollut tapahtunut, että avunpyytäjä ei olisi ollut uskossa. Kun hän kysyi naiselta, miksei tämä mennyt lääkäriin, nainen kertoi kuulleensa, että Leebee oli käynyt terveyskoulutuksen.

Sairaala sijaitsee todella kaukana heidän kylästään, noin 40 kilometrin päässä. Sinne pääsee moottoripyörällä epätasaisia teitä. Ne ovat kesällä pölyisiä ja sadekauden aikaan mutaisia. Matka kestää noin tunnin. Leebeen kylällä on terveyskeskus, mutta sieltä saa vain peruslääkkeitä. Ihmiset käyttävät paljon itsehoitomenetelmiä ja reseptivapaita lääkkeitä. Usein kyläläiset turvautuvat perinteiseen lääketieteeseen ja yrtteihin, koska reseptilääkkeet eivät heille toimi. Toiset käyttävät perinteisiä menetelmiä, sillä heillä ei ole varaa lääkkeisiin.

Perinteisten lääkkeiden käytöstä on tullut suosittua. Kaikilla ei kuitenkaan ole tarvittavaa tietoa aiheesta. Leebee oli kylänsä ensimmäinen, joka sai virallisen terveyskoulutuksen. Hänen koulutuksensa ja neuvojensa perusteella noin 50 ihmistä kylältä ja lähikylistä on parantunut yleisistä sairauksista, kuten ihosairauksista. Joukossa on ollut sekä kristittyjä että ei-kristittyjä. 

Kyläläisten suhtautuminen kristittyihin on myös muuttunut, ja vainoaminen vähentynyt. He tietävät, että Leebeehen voi luottaa, ja heillä on suuri tarve terveysapuun.Leebee on myös itse kouluttanut perinteisen lääkityksen saloihin yli 100 ihmistä.He ovat enimmäkseen naisia alueen yhdeksästä kotikirkosta.

“Toivon ja unelmoin, että muillakin naisilla olisi samat mahdollisuudet. Nyt minä opetan ja toivon, että he jatkavat sitä, mitä aloitin”, Leebee sanoo ja lisää: “Olen kiitollinen, että Jumala avasi mahdollisuuden liittyä Open Doorsin paikallisen yhteistyökumppanin kautta  tähän terveystiimiin. Kiitos tästä tiedon ja avun levittämismahdollisuudesta, joka tuo toivoa meille ja muille.”