Tunnettu islamistinen terroristiryhmä Boko Haram on tunnettu Nigeriassa, mutta harva tietää, että myös Pohjois-Kamerun on heidän aluettaan. Terroristien hyökkäykset pakottavat alueen asukkaat pakenemaan kodeistaan yöksi vuorille.
Pohjois-Kamerunia kutsutaan Punaiseksi vyöhykkeeksi, jonne matkustamista kehotetaan välttämään terrorismin, aseellisten hyökkäysten ja kidnappausriskin vuoksi. Mutta minne voi mennä, kun tuo kolkka on kotisi ja sinun on tultava toimeen maasta korjatulla sadolla?
Useimmat Punaisen vyöhykkeen kristityt ovat löytäneet turvapaikan vuorilta, toiset on siirretty muualle. Eräs asia yhdistää heitä kaikkia – elämä Kristuksen seuraajana on vaikeaa.
Pohjois-Kamerunin alueella, missä maa avautuu laajana kuin okran ja vihreän kirjava tilkkutäkki, näyttää olevan rauhallinen kylä. Auringon noustessa hitaasti koko kylä tuntuu heräävän kultaisen valon ensimmäisiin säteisiin.
Vuohia ja kanoja kuljeskelee vapaasti, mutta talot ovat hiljaisia.
Valo paljastaa yhteen ryhmittyneitä pyöreitä ja vaatimattomia taloja, joiden seinät on tehty auringossa kuivuneesta savesta ja katot huolellisesti punotusta oljesta. Vuohia ja kanoja kuljeskelee vapaasti, mutta talot ovat hiljaisia.
Mihin kyläläiset ovat hävinneet?
”He tulivat ja hyökkäsivät”
Keski-ikäinen mies istahtaa suuren neempuun sileälle, auringon lämmittämälle juurelle. Pastori Hamza* tuli tähän kylään johdattaakseen pienen Open Doors -tiimin sen läpi. ”Muutin pois kaksi vuotta sitten”, hän sanoo.
Kun häneltä kysytään miksi, hän vastaa: ”He tulivat ja hyökkäsivät. He tappoivat. He polttivat kirkot. Seitsemän ihmistä kuoli. He paloivat tulipaloissa.”
”He” ovat Boko Haram, tunnettu islamistinen terroristiryhmä Nigeriassa. Harva tietää, että myös Pohjois-Kamerun on heidän aluettaan.
Hyökkäykset tapahtuivat öisin. Kun armeija tuli tutkimaan tapahtunutta, Boko Haramin taistelijat olivat jo poissa. Hallitus kehotti kyläläisiä lähtemään, mutta koska he ovat omavaraisia viljelijöitä, he eivät voi jättää maitaan.
Elämä maansisäisinä pakolaisina on vaikeaa. Leirejä ei ylläpidetä kunnolla, ruokaa on vähän, eikä ihmisillä ole juurikaan mitään tekemistä. Osa löytää turvaa kirkosta. Useimmat päättävät jäädä kyliinsä ja nukkua yönsä vuorilla.
Kodin ja peltojen jättäminen yöksi ja nukkuminen vuorilla ei ole millään tavalla luonnollista. Se antaa aivan uuden merkityksen raamatunjakeelle: ”Minä kohotan katseeni vuoria kohti. Mistä saisin avun?”
Myös Boko Haram leiriytyy vuorilla. Kyläläiset menevät niille vuorille, joiden he uskovat olevan vapaana terroristeista ja palaavat seuraavana päivänä.
”He eivät ryöstele joka yö”, pastori Hamza sanoo. ”Et koskaan tiedä, milloin he tulevat.”
Pastori Moustafa Samuel*, eräs Open Doorsin kumppani, vahvistaa tämän: ”Meidän alueellamme Boko Haram ei tule vain yhdeksi yöksi ja pysy sitten poissa viikkoja tai kuukausia. Joka kerta, kun he tulevat kylään, he tappavat ihmisiä, erityisesti kristittyjä, ja polttavat heidän talonsa.”
”Joka yö otamme tavaramme ja vaellamme vuorille. Päivisin olo tuntuu hieman turvallisemmalta, mutta kun kello lähestyy kolmea iltapäivällä, alkaa ahdistaa. Kaikki ajattelevat: ’Mitä tänä yönä tapahtuu? Ehkä on minun vuoroni [kuolla]?”
Pastori Moustafan mukaan monet kuolevat vuorilla. ”Heidän verenpaineensa on jo hyvin korkea, eikä heillä ole juuri mitään syötävää. Uskon, että 80 prosenttia ihmisistä ei kykene enää ajattelemaan selkeästi.”
Unohdetut
Hamzalla on ollut monta läheltä piti -tilannetta Boko Haramin kanssa. ”Minua on jahdattu useita kertoja. Kerran piilouduin suurten kivien alle. He kiipesivät niiden päälle ja ampuivat aseillaan joka suuntaan. Yhtäkkiä minua alkoi aivastuttaa. Rukoilin: ’Jumala, jos kuolema on tarkoitettu minulle tänään, niin minä kuolen. Mutta jos ei, estä minua aivastamasta!’ Yhtäkkiä aivastamisen tarve katosi ja selvisin sinä päivänä.”
Kyläläiset kamppailevat selviytyäkseen. He pystyvät kasvattamaan vain vähäistä satoa, ruoka-apu on rajallista ja kylä ryöstetään usein, varsinkin ruoka-avun jakamisen jälkeen. Useimmat kristityt eivät kykene muuttamaan.
”Useammin kuin kerran olen palannut vuorilta vain huomatakseni, että he olivat varastaneet kaiken”, kertoo Ali* eräs kyläläinen. Hän ja hänen perheensä joutuvat siirtymään vuorille päivittäin.
”Yhtäkkiä en pystynyt enää puhumaan. Olin tunnoton. Ja sitten sydämeni täyttyi katkeruudesta. Minulla ei ollut enää mitään, millä elättää meitä, koska he varastivat kaiken. Se ei koskaan lopu.”
”Joka kerta, kun lähden kotoa, menen vaimoni luo ja sanon hänelle: ’Rakas vaimoni, rukoile puolestani, kunnes palaan. Ja jos en palaa, se on ollut Jumalan tahto.'”
Pastori Hamza
Näillä kristityillä ei ole toivoa siitä, että ihmisten väliintulo muuttaisi heidän tilannettaan. He tuntevat itsensä unohdetuiksi niin oman maansa kuin kansainvälisen yhteisön puolesta. Heidän toivonsa ja uskonsa on yksin Jumalassa.
Se, että he jatkavat päivästä toiseen, on jo itsessään vastarinnan teko vihollista vastaan, joka haluaa vain tappaa ja tuhota. He olisivat voineet kääntyä islaminuskoon jo aikoja sitten tai jäädä kylään ja kuolla. Silti he päivästä toiseen turvautuvat Jumalaan.
Pastori Hamzan matka kylään on vaarallinen. Hänen vanha moottoripyöränsä voi hajota keskelle erämaata, Boko Haram voi pysäyttää hänet milloin tahansa, hän voi ajaa tai astua miinaan, eikä kukaan saisi tietoa asiasta. ”Joka kerta, kun lähden kotoa, menen vaimoni luo ja sanon hänelle: ’Rakas vaimoni, rukoile puolestani, kunnes palaan. Ja jos en palaa, se on ollut Jumalan tahto.'”
Kysymme, uskooko pastori Hamza tilanteen muuttuvan parempaan suuntaan.
”Me luemme Raamattua”, Hamza vastaa. ”Jos katsotte tämän päivän kärsimysten määrää ja näette, kuinka monet hylkäävät Jumalan Sanan, uskon, että loppu on lähellä.”
Hänen katseensa kääntyy kohti laskevaa aurinkoa. Kello on noin kolme iltapäivällä. Pian tulee pimeää. On aika lähteä.
13 kylää ja 22 kirkkoa on tuhottu
Pastori Moustafa Samuel asuu myös Kamerunin Punaisella vyöhykkeellä. Äskettäin hän joutui muuttamaan maansisäisten pakolaisten leiriin.
”Asumme hyvin lähellä Nigerian rajaa. Boko Haram piileskelee vuorilla Nigerian puolella, mutta he ovat vain muutaman kilometrin päässä kylistämme ja kaupungeistamme.”
Noin kymmenen vuotta sitten monet nigerialaiset ylittivät rajan paetakseen väkivaltaa. Pastori Moustafan seudulla ei uskottu, että väkivalta saapuisi heidän luokseen, mutta niin tapahtui. Tähän mennessä Boko Haram on tuhonnut 13 kylää ja 22 kirkkoa. Myös 15 peruskoulua sekä viisi vanhempain johtamaa koulua on tuhottu.
”Boko Haram kohdistaa iskuja jokaiseen perheeseen. He ovat tappaneet miehiä, naisia ja lapsia. On paljon leskiä ja paljon orpoja. Ihmiset eivät juurikaan auta meitä.”
Joskus Boko Haram jää asuttamaan kyliä ajettuaan kaikki kyläläiset pois. Sitten armeija saapuu ja ajaa heidät pois. ”Mutta he eivät aina palaa Nigeriaan. Monet asettuvat tälle puolelle rajaa”, pastori Moustafa kertoo.
Pastori ja hänen kansansa ovat jääneet alueelle, koska ihmiset eivät mielellään jätä esi-isiensä maita. ”Heillä on vähän rahaa, joten uudelleenasettuminen on muutenkin vaikeaa. Tunnen ihmisiä, jotka pakotettiin lähtemään kylästään, mutta he palasivat kahden kuukauden kuluttua sanoen, että on parempi kuolla Boko Haramin käsissä kuin elää muualla.”
Boko Haram pääsee alueelle helposti
Boko Haram yhdistetään usein Nigeriaan, mutta heidän terrorinsa ei rajoitu vain sinne. Koillis-Nigerian ja Pohjois-Kamerunin välinen huonosti vartioitu raja tarjoaa terroristeille helpon pääsyn alueelle, joka on yksi Kamerunin haavoittuvimmista ja köyhimmistä.
Jo ennen Boko Haramin hyökkäyksiä alue kamppaili väkivallan, salakuljettajien, ihmiskauppiaiden ja pikkurikollisten kynsissä. Nämä hyödynsivät syrjäistä aluetta ja valtion välinpitämättömyyttä. Vielä nykyäänkin harvat kamerunilaiset tietävät, että Boko Haram terrorisoi maan pohjoisosaa.
Tämä laittomuus, köyhyys, Pohjois-Kamerunin ja Koillis-Nigerian maantieteellinen ja kulttuurinen yhtäläisyys sekä suvaitsematon islamin tulkinta ovat tehneet Boko Haramille helpoksi soluttautua ja hyökätä siviilien kimppuun. Vuodesta 2014 lähtien lähes puoli miljoonaa ihmistä on joutunut väkivallan vuoksi evakkoon alueella.
Pastori Moustafa kertoo, että Kamerunin, Nigerian, Tšadin ja Nigerin hallitusten tekemän tutkimuksen mukaan terroristien tavoite on vallata osia kaikista neljästä maasta ja perustaa sinne islamilainen valtio. ”Mutta kun kysyt pidätetyiltä Boko Haramin jäseniltä, miksi he taistelevat, he eivät osaa vastata.”
Miten Open Doors auttaa kristittyjä Pohjois-Kamerunissa?
Tällä avustuskerralla Open Doors toimitti paikallisten kumppaneidensa kautta 366 avustuspakkausta maan sisäisille pakolaisille ja joillekin vuoristossa asuville kyläläisille. Avustustarvikkeet sisälsivät riisisäkin, saippuaa, kasviöljyä, maton, kankaan naisille ja ämpärin.
Nämä toimitukset ovat elintärkeitä kristityille perheille, joista monet ovat leskiä, ja jotka huolehtivat suurista perheistä. Monet ovat myös saaneet OD:n tukemaa traumaterapiaa, ja kärsineissä yhteisöissä vieraillaan usein.
”Se mitä teette, on meille Herran siunaus. Olette jakaneet kärsimyksemme. Kansamme tietää, että ulkopuoliset välittävät meistä. Emme ole enää yksin tässä kärsimyksessä. Kiitos kaikesta tuestanne”, sanoo pastori Moustafa.
Rukoile pastori Hamzan kanssa
- Rukoile pohjoiskamerunilaisten kristittyjen uskon puolesta. ”Monien usko on heikentynyt. Rukoilkaa, että he jaksaisivat ja että meillä olisi voimaa kantaa kärsimystä”, pastori Hamza sanoo.
- Rukoile myös suojelusta kristityille ja heidän kärsimyksensä vähenemistä.
- Rukoile, että pohjoiskamerunilaiset löytäisivät ruokaa syötäväkseen.
*Kaikki nimet on muutettu turvallisuussyistä.
