Toukokuun puolivälissä ryhmä Suomesta vietti pidennetyn viikonlopun Open Doorsin matkalla järjestön syntysijoilla keväisessä Hollannissa. Nelipäiväinen matka sisälsi sopivassa suhteessa uuden oppimista kristittyjen vainoista historiassa ja nykyään, sekä tutustumista paikallisiin seurakuntiin ja Hollannin hengelliseen nykytilanteeseen. Tämä antoisa kokemus oli höystetty mukavalla ripauksella turismia.
Torstaiaamuna ajelimme lyhyen lennon jälkeen Harderwijkiin. Matkalla piipahdimme lounastamassa suloisessa merenrantakylässä Volendamissa. Iltapäivällä suurin osa neljäntoista matkalaisen ryhmästämme suuntasi Emil-oppaamme johdolla Hollannin ainokaiseen delfinaarioon, joka sijaitsi lähellä hotelliamme. Mieheni kanssa valitsimme delfinaariovierailun sijaan tutustumisen tähän suloiseen rantakaupunkiin kävellen sen kauniita kapeita kivikatuja. Ihailua meissä herätti vanhan kaupunginosan siisteys ja rakennusten kauneus sekä suloiset yksityiskohdat pienten etupihojen somistuksessa.
Illallista nautimme hotellissamme. Meillä oli suuri kunnia saada vieraiksemme Companjenin pariskunta, jotka ovat pitkään tehneet läheistä yhteistyötä veli Andreaksen kanssa Open Doorsin palveluksessa. Tuntui melkein epätodelliselta istua samassa pöydässä näiden nöyrien ja uskaliaiden jumalanpalvelijoiden kanssa kuunnellen heidän kertomustaan siitä, miten Jumala on toiminut heidän kauttaan ja heidän elämässään.
Perjantai oli monille meistä etukäteen odotetuin päivä ja myöskin kokemuksena yksi matkan kohokohdista. Pääsimme vierailulle vastikään suuren remontin läpikäyneeseen Open Doorsin vierailijakeskukseen.
Hollannin Open Doorsin johtaja kertoi, miten hän Jumalan kutsumana lähti käynnistämään mittavaa remontointiprojektia ja miten rahoituksen suhteen on nähty aivan piiruntarkkaa johdatusta ja suoranaisia ihmeitä. Hänen kertomansa oli meille kaikille innostavaa ja rohkaisevaa kuultavaa. Saimme kuulla monia esitelmiä liittyen Open Doorsin työn ja keskuksen syntyvaiheisiin, laajenemiseen ja nykytilanteeseen.
Lounastauolla piipahdimme tutustumassa piha-alueelle lapsia ja nuoria varten rakennettuun upeaan salakuljettajien metsään. Siihenkin rahoitus tuli lahjoituksena, jonka ajoitus ja määrä olivat juuri kohdallaan. Herättäköön tämä työmuoto uudessa sukupolvessa kutsunkipinän toimia vainottujen sisarten ja veljien hyväksi.
Päivän päätteeksi tutustuimme vierailijakeskuksen näyttelyyn, joka kertoi Open Doorsin työn historiasta. Esillä oli evankelioimiseen ja Raamattujen salakuljetukseen käytettyä materiaalia ja välineistöä autosta lähtien. Myös veli Andreaksen jäämistöä oli koottu näyttelyyn. Näyttelykierroksen jälkeen kokoonnuimme keskuksen kappeliin yhteiseen rukoushetkeen.
Tämän vaikuttavan päivän päätteeksi ajelimme Zwolleen ja asetuimme seuraavaan majapaikkaamme. Kaupungin laidalla maaseudun rauhassa nautimme illallista lehmien laiduntaessa lähes hotellin ikkunan alla.
Lauantaiaamuna huristelimme keskustaan. Surua herätti vierailu suuressa kirkossa, joka oli otettu kirjakauppa- ja kahvilakäyttöön, kuten monet muutkin maan kirkkorakennuksista. Tässä kauniissa, jykevässä rakennuksessa, joka oli rakennettu Jumalan huoneeksi, myytiin kaikenlaisten uskonsuuntien ja ideologioiden värittämää kirjallisuutta.
Näky oli pysähdyttävä! Mieleeni nousi Raamatusta kohta, jossa Jeesus tuli temppeliin ja kaatoi kauppiaiden ja rahanvaihtajien pöydät. Joku seurueestamme totesi: ”Kun Hän tulee takaisin, löytäneekö Hän uskoa maan päältä.” Kirkon eteiseen kokoonnuimme laulamaan yhdessä. Tämä maa tarvitsee kipeästi rukousta!
Lyhyen kaupunkikierroksen jälkeen suuntasimme vierailulle syyrialaisortodoksien pariin. Etukäteen minussa ei juurikaan herättänyt mielenkiintoa sanapari syyrialaisortodoksit ja luostari. Jälkikäteen voin todeta iltapäivän olleen itselleni merkityksellinen ja matkan parasta antia. Mielenkiintoni heräsi jo ajomatkalla, kun Emil piti meille luennon näiden kristittyjen, arameaa puhuvien sisarten ja veljien vaiheista.
Lounaalle meidät oli kutsuttu Hengelon keskustassa kahvilaan, jossa kaikki työntekijät olivat yhteisöön kuuluvia. Ostoskeskuksessa sijaitsevan, länsimaisen kahvilan seinää koristi pieni krusifiksi. Vieraanvaraisuus ja rakkaudellinen asenne tavoittivat varmasti meistä jokaisen, myös mukana kulkeneen kuljettajamme. Hänen kanssaan useampi meistä sai kokea pieniä kohtaamisen hetkiä. Saakoon päivien aikana koettu kristittyjen kohtaaminen ja seurakuntavierailulla kuullut puheet olla kantamassa hyvää hedelmää hänen elämässään.
Saimme vierailla syyrialaisortodoksien seurakunnassa, missä rakennukset ja piha-alue vilisivät väkeä. Jokalauantaiseen tapaan 250 lasta ja nuorta oli kokoontunut seurakuntakouluun, jossa heille opetetaan Raamattua ja aramean kieltä. Seurakuntaan oli kokoonnuttu perheittäin. Sisällä parturi leikkasi hiuksia. Naiset laittoivat ruokaa ja eri-ikäisiä miehiä oli kokoontunut piha-alueelle keskustelemaan ja touhuamaan. Tämä yhteisöllisyys teki moniin meistä suuren vaikutuksen. Pienestä saakka lapset saavat kasvaa isiensä uskoon osana omaa perhettä, sukua ja suurta kristittyjen perhettä. Jäin miettimään, mitä tästä voisin viedä mukanani omaan arkeeni ja perheeseeni.
Päivän päätteeksi pääsimme vierailulle syyrialaisortodoksien luostariin, jossa piispa kertoi meille heidän toiminnastaan ja esitteli luostarin aluetta. Osallistuimme heidän jokailtaiseen arameankieliseen rukoushetkeensä. Moni meistä koki yhteyttä Hengessä näiden sisarten ja veljien kanssa, vaikka meillä ei ollutkaan yhteistä kieltä. Me vierailijat lauloimme rukoushetken lopuksi Pyhän kosketus- nimisen laulun, joka sopi sanojensa puolesta juuri tuohon hetkeen. Piipahdimme vielä luostarin kirjakaupassa ostamassa tuliaisia kotiin, ja saimme samalla mahdollisuuden tukea heidän toimintaansa.
Helluntaiaamuna Enschedessä pääsimme osallistumaan kansainvälisen seurakunnan jumalanpalvelukseen. Tässä nuorekkaassa ja rennossa yhteisössä meidät otettiin rakkaudellisesti vastaan. Virvoittuneina ja iloisin mielin saimme lähteä lounaan jälkeen ajelemaan kohti lentokenttää.
Iloitsin matkatovereideni kanssa tavasta, joka meille muodostui heti ensimmäisenä päivänä. Lauloimme ravintoloissa ruokaillessamme ja eri paikoissa vieraillessamme aina jonkin tilanteeseen sopivan hengellisen laulun suomeksi. Näin saimme viedä Jumalan valtakuntaa sinne, missä kuljimme. Useat ihmiset pysähtyivät ja alkoivat ottaa meistä videota. Heille oli hyvä hymyillen toivottaa Jumalan siunausta, kun jatkoimme matkaa.
Ihana rukousvastaus oli sateisten säänennustusten vastaisesti koko matkallamme vallinnut poutasää. Lämpötila hipoi paikoin jopa hellelukemia. Iloa ja kiitollisuutta nostatti matka kokonaisuudessaan ja yhteyden kokemus matkalaisten kesken.
Seurueestamme monia kosketti se, miten pienestä Open Doorsin toiminta lähti liikkeelle. Kotiin viemiseksi jäi sydämelle noussut rukous vainojen keskellä elävien siskojen ja veljien puolesta. Monilla meillä on mielessä kysymys, mitä voisin tehdä heidän hyväkseen. Eräs matkalla olleista kertoi matkan avanneen hänelle aivan uudenlaisen maailman ja tavan nähdä asioita ja rukoilla kristittyjen puolesta ympäri maailmaa.
Matka jatkuu, uusia matkoja tulee ja joidenkin meistä tiet kohtaavat uudelleen näillä reissuilla. Kaikille matkoille ja koko elämän matkalle hyväksi ohjenuoraksi haluan jakaa sinulle lukijani Hollannin-reissussa oppimani hyvän periaatteen. Turisti valittaa, pyhiinvaeltaja siunaa ja kiittää.
Jatketaan matkaa kiittäen ja siunaten!
Kirjoittaja on matkalle osallistunut Maarit Saarela.
