Egyptin siskot ja veljet
Kristinuskolla on pitkä historia Egyptissä. Pohjois-Afrikka on ollut vahvaa kristinuskon aluetta ennen islamin saapumista. Egyptin merkittävimmän kristillisen ryhmän muodostavatkin edelleen koptikristityt, joiden juuret ulottuvat antiikin ajoille saakka. Juuri koptit ovat toistuvasti joutuneet ääri-islamistien vainon kohteeksi. Egyptissä arvioidaan olevan kristittyjä n. 10-15%. Todellista lukua on vaikea tietää muun muassa siksi, että valtio ei anna virallista tunnustusta islamista kristinuskoon kääntymiselle.
Lokakuussa 2022 sain mahdollisuuden lähteä Open Doorsin järjestämälle matkalle Egyptiin. Matkan tarkoituksena oli tavata Egyptin kristittyjä ja tutustua Open Doorsin tekemään työhön paikallisissa seurakunnissa. Egyptin kristittyjen tilanne ei ole helppo. Maa löytyy World Watch List -raportin sijalta 20. Ääri-islamistiset ryhmät ovat tehneet pommi-iskuja kirkkoihin. Naisia on kidnapattu ja pakkokäännytetty islamiin. Kristityt ovat yhteiskunnan tasolla heikommassa asemassa. Kirkkoja on suljettu. Maassa on virallisesti uskonnonvapaus, mutta käytännössä kristittyihin suhtaudutaan eri tavalla kuin muslimeihin.
Matkan aikana meihin ei kohdistunut uhkaavia tilanteita. Kuitenkin niitäkin surullisia tapauksia on ollut lukuisia, kun aseistautuneet ääri-islamistiryhmät ovat hyökänneet kristittyjä kuljettaneiden bussien kimppuun ja tappaneet useita kristittyjä, toisinaan turistejakin. Vuonna 2017 ja 2018 Egyptiä järkytti tällaiset bussihyökkäykset, kun egyptiläisiä kristittyjen ryhmiä oli matkalla Pyhän Samuelin luostariin Minyassa. Aseistautuneet Isisin ryhmät saartoivat bussit ja avasivat tulen. Iskuissa kuoli kymmeniä, joukossa myös lapsia. Tässä samassa luostarissa mekin matkallamme vierailimme.
Minya on Egyptin köyhimpiä alueita. Kolmannes tai jopa puolet väestöstä on siellä kristittyjä. Alue on ollut monissa surullisissa uutisissa mukana, sillä myös vuonna 2015 Libyassa Isisin teloittamat egyptiläiset koptikristityt olivat Minyasta kotoisin. Isis kaappasi 15 egyptiläistä nuorta miestä, jotka olivat tulleet Libyaan töihin. Teloituksesta kuvattiin raaka video nettiin. Kun miehet eivät kieltäneet uskoaan Jeesukseen, heidät tapettiin. Ruumiiden olinpaikka selvisi, kun eräs teloittajista kääntyi kristityksi ja kertoi viranomaisille, mihin miehet on haudattu. Näistä teloitetuista miehistä löytyy kuvat Marttyyrien museosta Kairosta. Jokaiselle marttyyrille on oma pieni laatikko, johon hänestä on laitettu jokin muisto. Museossa on kuvia myös muissa iskuissa kuolleista marttyyreista, sekä mielenkiintoisena yksityiskohtana rivi tyhjiä laatikoita. Isis on julistanut aikovansa puhdistaa koko Kairon kristinuskosta. Vastauksena uhkaukseen museoon on laitettu nämä tyhjät laatikot merkiksi siitä, että kristityt eivät pelkää. He ovat valmiita. Heillä ei ole hätää, koska he ovat voittajan puolella; Jeesus on heidän kanssaan. Nämä kristityt ovat valmiita kuolemaan Jeesuksen seuraajina. Miksi meille länsimaissa tuntuu välillä niin vaikealta edes elää seuraten Jeesusta?
Koskettavia kohtaamisia
Vaikka näimme paljon hienoja kirkkoja, upeaa taidetta ja kiehtovaa Egyptin historiaa, suurimman vaikutuksen tekivät ihmiset. Matkalla Wadi El Natrunin luostariin meillä oli mieleenpainuva kohtaaminen. Kun kaarroimme erämaassa luostarille johtavalle tielle, bussikuskimme pysähtyi ja otti kyytiin koptinaisen. Iloinen, hymyilevä nainen kertoi arabiaksi, että hän on menossa tapaamaan pappia. Kysyimme, olisiko hän kävellyt pitkän matkan luostariin. Hän vastasi naurahtaen, että kyllä Jumala huolehtii! Hänelle on kuulemma aina ilmestynyt kyyti. Mikä upea luottamus hänellä oli Jumalan huolenpitoon! Tapaaminen oli lyhyt, mutta tuon naisen luottamus on rohkaissut ja rauhoittanut mieleni matkamme jälkeenkin monet kerrat, kun olen murehtinut arkisia asioista.
Wadi El Natrunin luostarivierailun jälkeen suuntasimme kristillisen TV-kanavan SAT-7:n studioon. Kyseessä on Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan suurin kristillinen satelliittikanava, joiden ohjelmat tavoittavat myös monia ei-kristittyjä. Kuulemma monet muslimitkin näyttävät mielellään lapsilleen SAT-7:n ohjelmia, koska voivat luottaa niiden olevan turvallisia.
Ylistystä roskakerääjien kylässä
Kairo on kuuluisa zabbaliinien (suom. roskaihminen) kylästä, jossa hoidetaan Kairon jätehuolto. Alueella asuu pääasiassa kristittyjä. Saimme vierailla alueen upeassa Pyhän Simonin luolakirkossa. Kirkkorakennus on koko Lähi-idän suurin ja sen syntyyn liittyy mielenkiintoisia käänteitä. 1970-luvulla alueelle saapui pappi, joka oli järkyttynyt ihmisten elinoloista. Hän koki, että Jumala kehotti häntä menemään alueelle, mutta ei tiennyt miksi. Kerran hänen rukoillessaan tapahtui niin, että tuulenpuuska nosti kaikki paperit ilmaan sekoittaen ne. Kun tuuli tyyntyi, papin eteen laskeutui paperi, jossa luki nämä sanat: “Eräänä yönä Herra sanoi näyssä Paavalille: »Älä pelkää, vaan puhu edelleen, älä vaikene. Minä olen sinun kanssasi. Kukaan ei käy sinun kimppuusi eikä tee sinulle pahaa. Tässä kaupungissa on paljon minun kansaani.» Ap.t.18:9-10. Näin pappi sai kutsun alkaa evankelioida kylää ja paikalle perustettiin kirkko.
Voittajan puolella
Egyptin kristityt ovat osoittaneet ilmiömäistä kykyä antaa anteeksi vainoajilleen. He eivät ole vaatineet kostoa, vaan ovat julkisesti ilmoittaneet, että he antavat anteeksi, koska he ovat kristittyjä. Tämä heidän anteeksiantonsa ja rakkauden viestinsä on tehnyt vaikutuksen myös moniin muslimeihin. Varmasti paras tapa julistaa evankeliumia on ensin rakastaa ihmistä. Jos rakkaus ei näy teoissa, myös sanallisen viestin vastaanottaminen on hankalaa.
Viimeisenä päivänä Egyptissä kävimme jumalanpalveluksessa Kairon suuressa evankelisessa kirkossa. Kirkon viimeinenkin penkkirivi oli täytetty. Näimme kirkossa myös monia muslimikäännynnäisiä. Ymmärrän, miksi niin moni kohtaamamme kristitty Egyptissä halusi puhua nimenomaan voitokkaasta kristinuskosta. Vainoista huolimatta kristinusko on elävää ja se kasvaa. Egyptissä sai moneen kertaan elää todeksi sen, että Kristuksessa olemme yhtä perhettä. Ei ole väliä mistä tulemme, sillä meidät yhdistää usko Jeesukseen. Hänen kauttaan olemme siskoja ja veljiä keskenämme. Yhteinen tehtävämme on viedä evankeliumia eteenpäin heille, jotka ovat siitä vielä osattomia. Kaikki mitä Jumala tekee, hän tekee pelastaakseen jonkun.
Kirjoittaja on Sleyn lähetysosaston osastokoordinaattori ja toimii vapaaehtoisena puhujalähettiläänä Open Doors Finland ry:ssä.
