Selaa World Watch -listan maita

7. sijalla World Watch -listalla

Eritrea

WWL 2019: Sijalla 7, pisteitä 86/100

WWL 2018: Sija 7

WWL 2017: Sija 10
WWL 2016: Sija 3

 

Asukasluku: 5,5 milj. (2,5 milj. kristittyä)
Pääuskonto: Islam ja kristinusko
Vainoamisen syy: Ääri-islam ja vainoharhainen itsehallinto

Vainoavat tahot

Eritreaa vuodesta 1993 hallinneen presidentti Isaias Afewerkin hallinto on täydellisen itsevaltainen ja tekee mitä vain pysyäkseen vallassa. Se on pidättänyt, ahdistellut ja tappanut kristittyjä, koska pitää heitä lännen agentteina ja näin ollen uhkana valtiolle.

Eritrean väestöstä noin puolet on muslimeita. Heistä suurin osa asuu alangoilla Punaisenmeren rannikolla ja Sudanin rajalla. Eritrealaisten muslimien keskuudessa on havaittavissa radikalisoitumista, mikä johtuu osittain islamilaisen militarismin noususta heidän alueellaan. Tämän takia näillä alueilla elävät kristityt, etenkin islamista kääntyneet, ovat erityisen huonossa asemassa. Eritrealaiset muslimit ajattelevat kristityksi kääntymisen olevan yhteisön, perheen ja uskonnon pettämistä.

Muslimien lisäksi myös toiset kristityt painostavat kristittyjä. Eritrean ortodoksinen kirkko, jolla on pitkä historia alueella, ei nimittäin aina katso suopeasti muista taustoista tulevia kristittyjä.

Vainojen ilmeneminen

Vaino vaikuttaa kaikkiin kristillisiin yhteisöihin Eritreassa, mutta vainojen voimakkuus ja lähde vaihtelevat. Kristittyjen pidättäminen, vangitseminen ja sieppaaminen on tavallista. Kristittyjä myös pakotetaan liittymään armeijaan. Etenkin protestanteilla on lisäksi suuria vaikeuksia saada valtion tarjoamia julkisia palveluita.

Muihin kuin perinteisiin kirkkokuntiin kuuluvat kristityt ovat voimakkaimman vainon kohteina sekä hallituksen että Eritrean ortodoksisen kirkon taholta. Perheet ja yhteisöt kohtelevat tylysti niin muslimikäännynnäisiä kuin ortodoksisuudesta johonkin muuhun kristilliseen tunnustuskuntaan kääntyneitä.

 

Esimerkkejä huomattavista kristityistä, jotka ovat olleet vankeudessa yli kymmenen vuotta:

 

  • Haile Naigzhi, Full Gospel Church -kirkon johtaja (pidätetty vuonna 2004);
  • Kiflu Gebremeskel, pastori ja Southwest Gull Gospel Church -kirkon perustaja (2004);
  • Million Gebreselasie, lääkäri ja Massawa Rhema -kirkon pastori (2004);
  • Tekleab Menghisteab, lääkäri ja pastori (2004);
  • Gebremedhin Gebregiorsis, pastori (2004);
  • Kidane Weldou, Full Gospel Church -kirkon pastori (kadonnut vuonna 2005, todennäköisesti vankilassa);
  • Abune Antonios, Eritrean ortodoksisen kirkon patriarkka (kotiarestissa vuodesta 2007 lähtien)
closer
Eritrean syvempi oppimäärä

Lähihistoriaa

Presidentti Isais Afewerki on hallinnut Eritreaa maan itsenäistyttyä, vuodesta 1993. Hänen puolueensa People’s Front for Democracy and Justice (PFDF) – Kansanrintama demokratian ja oikeuden puolesta – on ollut kansainvälisen yhteisön painostamana ihmisoikeusloukkausten takia. Lamassa oleva talous ajaa tuhansittain ihmisiä maasta.

Tämä johti upseerien epäonnistuneeseen vallankaappaukseen tammikuussa 2013. He yrittivät ottaa valvontaansa maan tiedotusvälineet.
YK-asiantuntijoiden mukaan tilanne maassa voi huonontua entisestään: ”Epäonnistunut kaappausyritys osoittaa vakavaa ja pysyvää rakoilua hallinnossa. Valtataistelu sotilasjohdossa kasvatti jännitteitä presidenttiä kannattavien ja alueellisten sotilaskomentajien välille”.

Nyttemmin Eritrea on yrittänyt parantaa suhteitaan kansainväliseen yhteisöön. Tämä näyttää mahdolliselta, kun Etiopian ja Eritrean rauhansopimus lopetti heinäkuussa 2018 maiden väliset vihollisuudet. Molemmat  maat vetivät joukkonsa pois rajavyöhykkeeltä. Eritrealla on edelleen rajakiistaa Djiboutin kanssa.

Qatar veti rauhanturvaajansa kiistellyltä raja-alueelta kesäkuussa 2017. Heinäkuussa Djibouti pyysi Afrikan Unionilta tarkkailijoita riidanalaiselle Eritrean rajalle. Etiopian pääministeri on myös yrittänyt auttaa ratkaisun löytämistä kiistaan.

Uskontojen näkymät

Eritrean uskonnollisen tilanteen ymmärtämiseksi on tarkasteltava maan historiaa. Kristinusko oli vuosisatoja eritrealaisten pääuskonto. Islam tuli arabien mukana Punaisen meren rannikkoalueelle 700-luvulla. Vuonna 1557 turkkilaisten perustama, Massawan ympäröinyt varuskunta teki Eritreasta Ottomaanien valtakunnan siirtomaan. 1860-luvulla egyptiläiset valloittajat ostivat Massawan sataman turkkilaisilta. Siitä tuli heidän paikallinen hallintoalueensa. Vuonna 1890 Eritreasta muodostui Italian siirtomaa. Turkkilaisten ja egyptiläisten läsnäolo teki rannikon muslimeista hyvin vaikutusvaltaisia. Sisämaan kristittyjen osuus voimistui, kun Eritreasta tuli Italian siirtomaa. Italia kärsi tappion toisessa maailmansodassa, ja Iso-Britannia otti haltuunsa Eritrean 1941. Vuonna 1952 YK päätti liittää Eritrean osaksi Etiopian liittovaltiota.

Etiopian kuningas purki liittovaltion ja julisti Eritrean osaksi maan yhtenäistä hallintoa. Tämä johti Eritrean vapautusliikkeen muodostumiseen. Valtaan nousseiden rannikon muslimien johtaman vapautusliikkeen päämääränä oli oma tasavalta.

Enemmistöllä Eritrean kristityistä ortodokseista oli vahvat siteet Etiopian ortodoksikirkkoon.He näkivät muslimien liikkeen vaarallisena. Jotkut radikaali-islamistit kokivat ortodoksikristityt suurimmaksi uhaksi itsenäisyydelle. Molemmat osapuolet epäilivät toisiaan. Enin osa Eritrean itsenäisyyteen vaikuttaneista johtajista oli kuitenkin ortodoksikristittyjä. Niiden johtajista tuli äärimmäisen vihamielisiä muiden tunnustuskuntien kristittyjä kohtaan.

Presidentti Isayas Afewerki on yksin määrännyt Eritrean sosiopoliittisesta tilanteesta, kansalaisvapauksista ja poliittisesta järjestelmästä. Koko Eritrean olemassaolon ajan hän on hallinnut maata. Afewerkin puolue – People’s Front for Democracy and Justice (PFDJ) – on maan ainoa laillinen puolue ja hallitsee epädemokraattisesti. Militaristis-ideologinen puolueohjelma tukeutuu sekä Eritrean ”vapaustaisteluun” Etiopiasta (1961-1991) että Afewerkin henkilökulttiin. Tämä on johtanut Afrikan kestävimpään diktatuuriin. Monet eritrealaiset, niin muslimit kuin kristitytkin, on opetettu mieltämään Eritrean kansallinen identiteetti tärkeämmäksi kuin yksilön oikeudet ja etnisyys.

Hallitus on korostanut kansallista ideologiaa. Se on kanavoinut mahdolliset sosiaaliset ja etniset erimielisyydet sosiaaliseen yksimielisyyteen. Näin on vältytty enemmiltä yhteiskunnan myllerryksiltä ja yhteenotoilta. Hallitseva eliitti on kuitenkin etniseltä taustaltaan pääosin tigrinya-heimosta.

Kansalaisvapauksien osalta läntiset valtiot ja ihmisoikeusjärjestöt luokittelevat Eritrean yhdeksi maailman ahdasmielisimmistä maista. Poliittisia mielenilmaisuja ei sallita, ja lehdistö on tiukasti valvottua. Maassa ei ole itsenäistä vapaata lehdistöä tai muuta mediaa. Lehdistön vapauskomitean (Committee to Protect Journalists) mukaan ”Eritreassa oli vuoden lopussa vangittuna 15 toimittajaa, eniten Saharan eteläpuoleisessa Afrikassa. Ne, joiden katsotaan kuuluvan oppositioon tai olevan uhka Eritrean vakaudelle, pidätetään ja kohdellaan hyvin kovakouraisesti. Eritreassa on yli 300 paikkaa, joissa on arviolta yli 20.000 henkilöä pidätettynä ilman oikeudenkäyntiä. Heillä ei ole mahdollisuutta ottaa yhteyttä sieltä ulkopuolelle. Maassa ei ole vapaita ja puolueettomia vaaleja eikä siviili- tai poliittisia oikeuksia.

Presidentti Afewerki kertoi Al-Jazeeran toimittajalle: ”Eritreassa ei ole demokratiaksi kutsuttua hyödykettä.” Rajoitukset kansainvälisesti tunnustettuihin ihmisoikeuksiin uskonnonvapaus mukaanlukien ovat hallituksen säätämiä. Ne uhkaavat maan yhteiskunnallista ja uskonnollista tasapainoa. Muut kuin alkuperäiset kristinuskon muodot (protestanttiset vapaat suunnat, esim. helluntailaiset) tai tietyt islamin muodot (esim. salafismi ) nähdään uhkana Eritrean yhteiskunnalle. Erityisesti tigrinya-heimo näyttää hyväksyvän kansalais- ja poliittisten oikeuksien uhrauksen. Tarkoituksena on maan sisäisen vakauden turvaaminen  ja Etiopiaa vastaan suojautuminen.

Eritrea on todennäköisesti sekaantunut alueen maiden sisäisiin asioihin. Kansainvälinen yhteisö on syyttänyt Eritreaa terroristiryhmien tukemisesta Somaliassa ja muuallakin. Vuonna 2006 YK:n seurantaryhmä raportoi 28 erillistä ase-, ammus- ja sotilastarviketoimitusta. Eritrea on myös hankkinut Somaliassa joukkoja ja koulutusta ICU:lle. Islamilaisten (sharia)oikeusistuinten liitto – ICU – yritti perustaa kilpailevan hallinnon Somaliaan.

YK:n raportissa todetaan myös ”kasvavaa rakoilua Eritrean politiikan ja armeijan johdossa. Tämä on aiheuttanut lisääntyvää tyytymättömyyttä hallintoon ja on johtanut kansainväliseen eristykseen. Lisäksi tuhansia ihmisiä on vangittu mielivaltaisesti. Korkeiden virkamiesten loikkauksista on raportoitu. Käynnissä on myös Eritrean nuorison jatkuva maastamuuttovirta. Kansallisesta varusmiespalvelusta karataan. Eritrealaisten maastapako jatkuu,usein vaarallisten reittien kautta”.

Vuosi 2018 tarjosi vuosikymmenen yllätyksen, kun Etiopian uusi pääministeri vieraili Eritreassa. Heinäkuun 9:ntenä Etiopia ja Eritrea allekirjoittivat rauhansopimuksen. Se ”virallisesti lopetti vuosikymmeniä jatkuneen diplomaatti- ja sotilaskonfliktin”. Vuonna 1998 kahden vuoden katkera sota oli puhjennut maiden välille. Taisteluissa menetti henkensä 70.000 ihmistä ja perheitä erotettiin toisistaan.

Nyt 20 vuoden jälkeen nämä kaksi maata palauttavat taloudellisen ja diplomaattisen yhteistyön. Ethiopian Airlines lentää Asmaraan ja käyttää jälleen Assabin satamaa.

Tämä on historiallinen ja odottamaton uutinen.
Maat ovat vuosia syytelleet toisiaan. Ne eivät ole hyväksyneet kansainvälisen rajakomission päätöksiä. Ne ovat olleet osallisina Somalian sodassa. Tämä ”diili” tuo toivon ja koskettaa. Se saattaa ensimmäistä kertaa lähes 20 vuoteen yhteen monta sodan erottamaa perhettä. Kuitenkin oikeutettu kysymys on: mitä tämä tarkoittaa vuosikymmeniä Eritrean vankiloissa kärsineille kristityille? Ei ole merkkiäkään siitä, että sadat tällä hetkellä vangittuina olevat kristityt vapautettaisiin pian. Rauhansopimus, joka ei huomioi pääperiaatteiksi ihmisoikeuksia ja uskonnonvapautta, ei ole hyväksyttävä.

Sosioekonomiset näkymät

Etiopian talous pyörii vallassa olevan puolueen ja armeijan ohjauksessa. Ne omistavat maataloustuotannon, pankit ja muut liikelaitokset. Tavallinen kansa saattaa ansaita jotain hengissä pysyäkseen.Se tekee työtä maanviljelijöinä ja karjankasvattajina tai myy elintarvikkeita Jemenin ja Saudi-Arabian kuluttajille.

NGO (kansalais-)järjestöt eivät voi toimia itsenäisesti. Niiden rahaliikenteen on kuljettava erittäin korruptoituneen valtionhallinnon kautta. Eritrea ei käytännössä saa lännestä kansainvälistä apua ihmisoikeusrikkomusten takia. Tämä johtuu hallituksen ala-arvoisesta politiikasta, joka evää ulkopuolisen avun. Eritrean hallitus pyrkii taloudelliseen itsenäisyyteen ja luomaan itse maan talousohjelman. Kuitenkin Persianlahden maat, mukaan lukien Iran ja Kiina, investoivat maahan ja täydentävät sen kansallista budjettia.

Investoinnit perusinfraan, kuten voimalaitoksiin, patoihin, teihin ja sosiaalipalveluihin, kouluihin, sairaaloihin ja puhtaaseen veteen tuottivat tulosta. Eritrean itsenäistyttyä talous kasvoi 7-10 %.

Kehitys keskeytyi vuosina 1998-2000 Eritrean ja Etiopian väliseen sotaan. Kaikki varat kohdennettiin tukemaan kansallista puolustusta. Tästä huolimatta Eritreassa HIV/AIDS-potilaiden määrä on matalin Saharan etelänpuoleisessa Afrikassa. Afrikan maista sen elinikäennuste on kymmenen korkeimman joukossa. Näyttää uskomattomalta, että julma sortohallinto ja taloudellinen itsenäisyys johtaa positiivisiin tuloksiin. Joka tapauksessa, maailmanpankin vuoden 2018 raportin mukaan: ”Eritrea on pysynyt yhtenä maailman vähiten kehittyneenä maana. Köyhyys on edelleen maassa erittäin yleistä”.

Johtopäätöksiä

Eritrealla on monia haasteita. Köyhyys ja turvallisuus ovat merkittäviä ongelmia. Monet eritrealaiset pakolaiset Etiopiassa, Sudanissa, Keniassa ja muuallakin ovat erittäin tyytymättömiä nykyiseen hallitukseen ja maan elinolosuhteisiin. Ulkopolitiikassa ja ulkoisen avun osalta Eritrean hallitus jatkaa yhteistyötä Kiinan, Iranin ja Persianlahden maiden kanssa. Se vastustaa länsimaista painostusta sallia NGO-järjestöt, mukaan lukien kristilliset järjestöt.

Hallitus jatkaa kansalaisten ihmisoikeuksien polkemista. Se lakkauttaa työmahdollisuudet sekä kristinuskon että islamin vapailta suunnilta. Näin yritetään vaalia yhteiskunnan yhtenäisyyttä. Tämä voi edistää radikaali-islamistien ohjelmaa. Samoin se voi heikentää ortodoksikirkkoa sekä tukahduttaa protestanttikristittyjen vapaita suuntia ja niiden mahdollisuuksia tavoittaa Eritrean muslimeja. Vuoden 2015 YK:n tutkintakomission raportin mukaan ”Eritreaa hallitaan pelolla, ei laillisesti”.

Heinäkuussa 2018 Eritrea paransi tilannetta Etiopian kanssa. Se allekirjoitti rauhansopimuksen Etiopian uuden pääministerin kanssa. Maat sopivat myös taloudellisesta yhteistyöstä. On todennäköistä, että pääosa eritrealaisista hyväksyy tämän uuden sopimuksen.

 

Selaa World Watch -listan maita

Uutisia maasta ja sen lähialueilta:

Liity postituslistalle!

Sähköposteissa rukousaiheita, uutisia ja tiedotteita.

Kiitos, olet liittynyt rukoussähköpostin saajaksi.