Ayuba*, 23, muistaa elävästi päivän, jona Boko Haram tuli hänen kyläänsä. Hänen kotiseudullaan Koillis-Nigeriassa kaikki tiesivät tämän vaaran olevan olemassa, mutta mikään ei silti voinut valmistaa heitä päivään, jona uhka toteutui.
Kyseinen päivä, 20. huhtikuuta 2020, piirtyi Ayuban mieleen ainiaaksi. Hän oli vasta 20-vuotias.
”Noin kuudelta illalla levisi tieto, että Boko Haram lähestyi kylää. Isä pyysi minua menemään kotiin ja hän pysymään siellä.”
Huhujen leviämisestä kului vain muutama tunti, kun Boko Haram oli jo kylässä.
”Te kyllä tarkoititte minulle pahaa, mutta Jumala käänsi sen hyväksi.”
1. Moos. 50:20
”Kuullessamme yhden laukauksen tiedämme yleensä, että kyseessä ovat sotilaat. Kun tulitus kiihtyy, tiedämme, että asialla on Boko Haram”, Ayuba kertoo.
Nähdessään tuleen sytytetyn oluttuvan Ayuba tiesi hyökkääjien olevan todella lähellä. Boko Haram oli saapunut kylään iltakymmeneen mennessä.
Rohkea isä
”Lähdimme juoksemaan henkemme edestä”, Ayuba muistelee. Hän toivoi isänsä seuraavan perässä, mutta hänestä ei näkynyt jälkeäkään. Tietämättä, mitä kylässä tapahtui, Ayuba ja hänen sisaruksensa pysähtyivät odottamaan ja rukoilivat.
”Aloin itkeä, mutta joku seurassamme oleva rohkaisi minua ja kehotti mieluummin rukoilemaan kuin itkemään.”
Isä oli ensin piileskellyt kälynsä talossa. Yhteisössä on paljon kristittyjä, mutta myös paljon muslimeja. Kaikki Ayuban isän veli- ja sisarpuolet ovat muslimeja, samoin äidin sisko ja isoäiti. Heiltä Ayuba kuuli, että kun Boko Haram oli rynnännyt taloon, jossa isä piileskeli, hänet oli kristittynä poimittu joukosta.
Ayuban isä ei yrittänyt salata uskoaan Jeesukseen.
”Isä oli siepattu, viety ulos ja pantu polvilleen. Hän oli monta kertaa kysynyt, mistä häntä syytettiin, muttei ollut saanut vastausta.”
Taistelijat olivat vaatineet isää lukemaan katkelman Koraanista testatakseen, oliko hän muslimi. Hän ei kuitenkaan yrittänyt salata uskoaan Jeesukseen. Kun häneltä kysyttiin, oliko hän muslimi vai kristitty, hän vastasi olevansa kristitty. Tämän vastauksen kuuleminen riitti taistelijoille. He mestasivat isän saman tien.
Herra antoi, Herra otti
Ayuba ja muut palasivat kylään aamulla tietämättä, mitä oli tapahtunut. Kaikkialla oli hiljaista.
”Kun lähestyimme kotiamme, näin maassa kolme ruumista. Tunnistin isäni hänen vaatteistaan. Putosin polvilleni hänen viereensä ja rukoilin.”
Surun hetkelläkin Ayuba pystyi kiittämään Jobin sanoin (Job 1:21): “Jumala, kiitos sinulle – sinä annoit ja sinä otit. Levätköön isäni sinun luonasi.”
Ayuban isä ei ollut ainoa, jonka Boko Haram surmasi hyökkäyksessään. Noin yhdeksän ihmistä surmattiin, kaikki kristittyjä. Koska islamistimilitanttien uhka alueella jatkui, myös Ayuba ja hänen perheensä olivat äärimmäisen suuressa vaarassa.
”Muutama viikko hyökkäyksen jälkeen Boko Haram lähetti kyläämme listan ihmisistä, jotka he tulisivat tappamaan. Minun nimeni oli listassa.”
Ayuba halusi jäädä kotikyläänsä, koska oli haudannut isänsä sinne. Hän oli myös vakaasti päättänyt tappaa miehen, joka oli auttanut Boko Haramia tunnistamaan kohteensa.
”Se oli ainut, mitä pystyin ajattelemaan.”
Lopulta Ayuba kuitenkin vakuuttui siitä, että hänen olisi parasta muuttaa perheensä kanssa toiseen kylään. Pastori myös kehotti häntä hakeutumaan Open Doorsin yhteistyökumppaneiden järjestämään traumahoitoon Shalom-keskukseen.
Toipuminen traumakeskuksessa
Nuorena kristittynä Ayuba otti yhteisössään paljon vastuuta, joten hänen elämänsä poikkesi radikaalisti ikätovereiden elämästä. Nyt hän on myös perheensä elättäjä.
Isänsä murhan aikaan Ayuba oli iässä, jossa vaino voi vaikuttaa erityisen tuhoisasti nuoren ihmisen uskoon. Se voi ratkaisevasti vaikuttaa siihen, millaisen polun nuori valitsee elämässään.
Jos koulunkäynnin maksaminen vaikeutuu perheiden kohtaaman vainon takia huomattavasti, nuori voi päättää, että Jeesuksen seuraaminen on hänen kotiseudullaan liian vaikeaa, ja valita “helpomman” polun.
Traumaterapia voi auttaa nuorta toipumaan ja ymmärtämään Jumalan rakkauden ja kaikkivaltiuden jopa vainon kohdatessa.
Traumahoito on toimiva keino varmistaa, että näin ei käy. Se voi auttaa nuorta toipumaan ja ymmärtämään Jumalan rakkauden ja kaikkivaltiuden jopa vainon kohdatessa.
Ayuballe traumakeskus merkitsi muutosta. Kun häneltä kysyttiin, mikä oli tärkein hänen siellä oppimansa asia, hän vastasi: ”Anteeksianto.”
Ennen traumahoitoa Ayuba oli vakaasti päättänyt kostaa isänsä kuoleman, mutta keskuksessa hän luovutti pois mukanaan kuljettamansa veitsen.
Koeteltu mutta vahvistunut usko
Open Doorsin yhteistyökumppaneiden tuki Shalom-keskuksessa vaikutti merkittävästi Ayuban elämään.
”Hyviä neuvoja antavat ihmiset ovat tärkeitä. He oikaisevat, kun olen väärässä, ja kertovat totuuden elämästä. Sellaisten ihmisten löytyminen helpottaa toipumista. Rehellisesti sanoen en tiedä, mihin olisin päätynyt, jos en olisi tullut tähän keskukseen.”
Boko Haram halusi tuhota Ayuban uskon, mutta kävi kuten Joosef sanoi veljilleen: ”Te kyllä tarkoititte minulle pahaa, mutta Jumala käänsi sen hyväksi.” (1. Moos. 50:20)
Rukoilkaa meidän puolestamme, jotka koemme väkivaltaa täällä Nigeriassa, erityisesti maan pohjoisosassa.
Ayuba*
Vastoin sitä, mitä Boko Haram oli suunnitellut, Ayuban usko vahvistui traumahoidon kautta. Ilman Open Doorsin yhteistyökumppaneiden tukea hän saattaisi olla eksyksissä traumaattisten kokemustensa vuoksi. Nyt hän pystyy auttamaan muita samalla tavalla traumatisoituneita.
Ayuba pyytää maailmanlaajuista kirkkoperhettään jatkamaan rukousta. “Rukoilkaa meidän puolestamme, jotka koemme väkivaltaa täällä Nigeriassa, erityisesti maan pohjoisosassa. Rukoilkaa kanssamme, että terrori loppuisi.”
Lopuksi Ayuba kiittää kaikkia, jotka ovat auttaneet häntä toipumaan traumastaan: “Teidän ansiostanne minulla on nyt mielenrauha. Olen oppinut jättämään kaiken Jeesuksen jalkojen juureen.”
*Nimi muutettu turvallisuussyistä
