Uuden kirkon avaaminen, kristityn pojan ja muslimitytön välillä oletettu rakkaussuhde tai jopa väite jumalanpilkasta Facebookissa – mikä tahansa saattaa synnyttää väkivaltaisen reaktion Pohjois-Egyptissä. Harvoin, jos koskaan, hyökkääjät joutuvat vastaamaan teoistaan.
Tilanhoitaja Ramez*, iäkäs tummaksi päivettynyt mies perinteisessä djellaba-viitassaan, vaikuttaa huolestuneelta kertoessaan tarinaansa. Se ei ole yllättävää, koska joka vuosi useat kristityt yhteisöt joutuvat hyökkäyksen kohteeksi kodeissaan ja kirkoissaan ”loukattuaan” islamia. Jos hänen kylänsä fanaatikot tietäisivät hänen olevan keskustelemassa vierasmaalaisten kristittyjen kanssa, he saattaisivat vahingoittaa häntä tai hänen perhettään. Onneksi keskustelumme käydään turvallisessa paikassa.
”He kohdistivat hyökkäyksensä koko yhteisöön.”
Levottomuudet alkoivat pienestä ja laajenivat koko yhteisöön
Levottomuudet Ramezin kylässä alkoivat pienestä tapahtumasta äärimuslimien väittäessä kristittyjen loukanneen islamia. ”Kuultuaan tapahtuneesta islamistit kokosivat isomman joukon ja suuntasivat kristittyjen asuinalueelle”, Ramez kertoo. ”He kohdistivat hyökkäyksensä koko yhteisöön, eivät vain rikoksentekijöinä pitämiinsä henkilöihin.”
”Asun vaimoni, lasteni ja lastenlasteni kanssa samassa talossa. Kuultuamme väkijoukosta menimme kaikki nopeasti sisälle. Kuulimme huutoja ja kristittyihin kohdistuvia solvauksia, rikkoutuvien lasien ääniä ja seiniin ja oviin osuvien kivien iskuja.” Mitä tehdä sellaisessa pelottavassa tilanteessa? Ramez kohottaa kätensä ja katsoo kohti taivasta. ”Rukoilla! Emme voineet nukkua, joten rukoilimme.”
Rauhaton tilanne jatkui kylässä noin viikon ajan. Tänä aikana Ramez ei voinut käydä tilallaan, lapset eivät voineet mennä kouluun, eikä kirkkoon meneminen tullut kysymykseenkään. ”Eikä poliisi tehnyt mitään”, Ramez sanoo.
”Oikeuskäsittelyä tuomioistuimessa ei voi pitää todellisena vaihtoehtona.”
Oikeus ei toteudu kristittyjen kohdalla
Kylän maltilliset muslimit puuttuivat tilanteeseen kutsumalla kokoon nk. sovitteluistunnon, jossa kyläläisten väliset riidat ratkaistaan maan lainsäädännön ulkopuolella. Menettelyssä kristityt saavat oikeutta vain harvoin, minkä vuoksi koptikirkko ei suosittele sitä. Pohjois-Egyptissä se on kuitenkin usein ainoa mahdollisuus estää väkivaltaisuuksien laajeneminen.
Sovittelussa muslimi- ja kristityt johtajat kokoontuivat yhdessä muutamien vaikutusvaltaisimpien perheenpäiden kanssa. Istunnossa yksi papeista piti puheen pahoitellen ”loukkausta”. Sen jälkeen maltilliset muslimit ilmoittivat tuomion: kaikkien tapahtumaan osallisten kristittyjen tuli lähteä kylästä välittömästi. Kristityille aiheutuneista vammoista ei tullut mitään rangaistusta, ei korvauksia rikotuista rakennuksista, ei mitään suojelua.
”He ovat kuitenkin yhä elossa”, Ramez sanoo. ”Jos he palaisivat kylään, fanaatikot varmasti tappaisivat heidät.” Onko oikeus nyt toteutunut? ”Ei, ei lainkaan”, hän sanoo. Mutta kysyessämme, mitä olisi pitänyt tai pitäisi tehdä, hän empii. Auttaisiko oikeuskäsittely tuomioistuimessa tai lakien toimeenpanon valvonta maaseutualueilla? Ramezille ne ovat aivan liian etäisiä mahdollisuuksia, jotta niitä voisi pitää todellisina vaihtoehtoina.
Tapauksen jälkeen kristittyihin kohdistuvat uhkaukset ovat yleistyneet ja he pelkäävät myös sieppauksen mahdollisuutta. ”Kaiken tapahtuneen seurauksena uskoni kuitenkin vahvistui. Noina sekasorron päivinä opin, että pitää aina rukoilla, pitää kääntyä Herran puoleen.”
Vakava epäkohta maan oikeuslaitoksessa
Sovitteluistunnot ovat vakava ongelma Egyptissä. Koptiaktivisti Ridwan* kertoo: ”Tavallisesti poliisi ja kunnan edustajat aloittavat sovittelun vaikutusvaltaisten kaupunkilaisten sekä molempien osapuolten edustajien kanssa. Kristittyjä painostetaan ja heidän täytyy hyväksyä ”sopimus” muslimiosapuolen laatimassa muodossa ja vahvistaa allekirjoituksellaan, että he hyväksyvät sen estääkseen mahdolliset seuraukset.” Entä jos kristityt vain kieltäytyisivät hyväksymästä tällaista? Ridwan vastaa: ”Jos kieltäydyt ja jatkossa tapahtuu uusia hyökkäyksiä, kunnasta todetaan, ettei sinua voida auttaa, koska olet kieltäytynyt sovittelusta. Kristityt ovat heikompi osapuoli. He saavat pelätä sieppauksia, tuhopolttoja ja väkivaltaa. He eivät voi kieltäytyä.”
Vaikka kirkko ei virallisesti tahdo osallistua näihin neuvotteluihin, sovittelu on yhä laajalle levinnyt käytäntö erityisesti Egyptin tärkeimpien kaupunkien ulkopuolella. ”Ongelmallista on, että istunnot usein korvaavat oikeuskäsittelyn”, sanoo Ibrahim, joka työskentelee Egyptissä kristittyjen oikeuksia puolustavassa organisaatiossa. ”Sovitteluistunnot ovat muodostuneet rinnakkaiseksi oikeudelliseksi järjestelmäksi, joka perustuu heimojen normeihin tai yleiseen mielipiteeseen, mutta ei Egyptin perustus- tai rikoslakiin.” Paikallisten painostus saa kristityt osallistumaan sovitteluihin ja uhrit luopumaan laillisten oikeuksiensa tavoittelusta tuomioistuimessa, mikä edesauttaa syyllisten rankaisematta jättämistä.
Ramez toivoo, että hänen lastenlapsillaan tulisi olemaan vahva usko Herraan ja he tietäisivät voivansa kääntyä Vapahtajansa puoleen, mitä tahansa tapahtuukaan. ”Pyydän teitä rukoilemaan tätä ja tämän maan turvallisuustilanteen paranemisen puolesta.”
Kristityt eivät voi kieltäytyä ”sovittelusta”. He saavat pelätä sieppauksia, tuhopolttoja ja väkivaltaa.
*Nimet muutettu turvallisuussyistä
