Ihmiskaupan uhriksi joutunut Hee-Yol* pakeni Pohjois-Koreasta nälänhädän vuoksi. Kiinassa hän kuitenkin löysi Jeesuksen. Jouduttuaan takaisin Pohjois-Koreaan hän tapasi vankilassa Lydian, joka opetti hänelle, mitä tarkoittaa Kristuksen vuoksi kärsiminen ja eläminen.

Hee-Yol* pakeni Pohjois-Koreasta Kiinaan ensimmäisen kerran 1990-luvulla, kun nälänhätä pakotti etsimään ruokaa perheelle. Tumenjoen ylittäminen onnistui, mutta Hee-Yol myytiin Kiinassa vaimoksi. ”Yritin paeta kahdesti, mutta minut saatiin kiinni. Ystävät auttoivat minua, kun pakenin kolmannen kerran.”

Yksi auttajista kysyi, tiesikö Hee-Yol mitään kristinuskosta. Hän kutsui Hee-Yolin pieneen Kiinan korealaiseen seurakuntaan, jossa ihmiset puhuivat koreaa. ”He rukoilivat minun ja perheeni puolesta. He rakastivat minua, rohkaisivat ja lohduttivat minua Jumalan rakkaudella.” Hee-Yol asui Kiinassa vuosia: hän työskenteli kahvilassa, ajoi moottoripyörää, opiskeli Raamattua ja ylisti Jumalaa laulaen ja tanssien.

Pidimme käsiämme yhdessä ja lausuimme Isä Meidän -rukouksen ja Apostolisen uskontunnustuksen.

Jeesus ei tuomitse minua

Elettiin 2000-lukua ja elämä Kiinassa tuntui hyvältä. ”Eräänä päivänä Kiinan poliisi ryntäsi yritykseen, jossa työskentelin. Minulla ei ollut henkilötodistusta, joten minut palautettiin Pohjois-Koreaan.

Kotimaassa Hee-Yol pidätettiin ja laitettiin selliin, jossa oli yhdeksän vankia. Nukkua saattoi vain kyljellään. ”Jos makasimme päät vierekkäin, meitä voitiin syyttää puhumisesta. Pää piti laittaa aina vieressä nukkuvien jalkopäähän. Nukuin vasemmalla kyljelläni neljä talvikuukautta, ja se kylki oli tunnoton siitä pitäen.” Vankilan ruoka oli ihmisille sopimatonta, ja Hee-Yol oli jatkuvasti nälissään. ”Mieheni vieraili luonani kahdesti. Olin todella onnellinen nähdessäni hänet monen vuoden jälkeen, mutta vielä onnellisempi olin ruoasta, jota hän toi.”

Oikeudenkäynnissä Hee-Yol tuomittiin neljäksi vuodeksi vankeuteen. ”Aiemmin olin syyttänyt kiinni joutumisestani Jumalaa. Nyt aloin anoa, että hän pelastaisi minut vankilasta.” Vankilan liikuntahetkissä Hee-Yol alkoi tanssia ylistystansseja. Hän teki ylistysliikkeitä ja lauloi hiljaa mielessään laulua Minulle ei ole tuomiota Jeesuksessa, Hengen laki vapautti minut. ”Toiset vangit kysyivät, mitä oikein teen. Sanoin, että opin Kiinassa joogaliikkeitä. Toisten mielestä ne olivat outoja. Minua ne rohkaisivat ja auttoivat pitämään kiinni Jumalasta.”

”Minulle ei ole tuomiota Jeesuksessa, Hengen laki vapautti minut.”

Helvetin läpi – mutta ei yksin

Hee-Yol siirrettiin kärsimään rangaistustaan toiseen vankilaan. Se oli pahempaa kuin hän oli odottanut.

”Vangit menettävät kansalaisuutensa tuomion jälkeen, ja heitä kohdellaan ihmistä huonompina. Yhdessä sellissä eli 50–60 vankia. Vessa oli sellin sisällä ja haju sanoin kuvaamaton. Täit, luteet, torakat ja rotat kiduttivat meitä öisin.”

Eräänä päivänä Hee-Yol oli sairas ja sai pysyä sellissä. Myös Lydia-niminen vanki sairasti. ”Yhtäkkiä huomasin, että Lydia rukoili kielillä peitteensä alla. Se on kuin hengellistä hengitystä, jonka vain kristityt tunnistavat.” Vasta muutaman päivän päästä Hee-Yol uskalsi ottaa asian puheeksi Lydian kanssa. ”Kuiskasin hänelle: ’Jeesuksen nimessä rukoilemme. Aamen.’ Lydia oli aivan ihmeissään. Hän kysyi, tunsinko Isä meidän -rukouksen ja Apostolisen uskontunnustuksen. Pidimme käsiämme yhdessä ja lausuimme ne.”

”Lydia käski minua luottamaan Isään ja seuraamaan häntä. Selvisin vankilapäivistä vain, koska tutustuin Lydiaan. Kuulin häneltä kertomuksia Jumalan Sanasta. Lydialla oli ihmeellisen epäitsekäs sydän.”

”Pyydystimme nälkäämme rottia ja käärmeitä. Huono ravinto sairastutti monia, mutta Lydia jakoi ruokansa sairaiden kanssa. Jumalan rakkaus oli hänen silmissään ja elämässään.”

Uusi onnekas pako

Jumala vastasi Hee-Yolin rukouksiin, ja hän vapautui vankilasta jo kahden vuoden kuluttua. Lydiaa sen sijaan syytettiin kristityksi vakoojaksi, ja hän joutui viiden vankilavuoden jälkeen vielä poliittiselle leirille.

Vapautumisensa jälkeen Hee-Yol yritti sopeutua uudelleen elämään Pohjois-Koreassa. ”Kiinassa kokemani vapaus oli kuin oopiumia. Pohjois-Koreassa en pystynyt hengittämään. Rukoilin Jumalaa viemään minut Etelä-Koreaan, jossa voisin ylistää häntä vapaasti.”

Kolmen vuoden kuluttua Hee-Yol pakeni jälleen. Tumenjoen ja toisen valtiorajan ylitettyään hän pääsi turvallisesti perille. Nyt Hee-Yol elää Etelä-Koreassa vapaana naisena. Hän ompelee elääkseen ja opiskelee taideterapiaa. ”Täällä voin ottaa lämpimiä kylpyjä ja syödä hyviä aterioita. Sydämeeni sattuu aina, kun muistan Lydian. Tunnen valtavaa syyllisyyttä, etten edes yrittänyt jakaa ilosanomaa toisille vangeille. En voinut kuvitellakaan tekeväni sitä, sillä halusin selvitä.”

Katsellessaan elämää taaksepäin Hee-Yol kuitenkin kiittää Jumalaa: ”Elämäni vaikeimmalla hetkellä löysin Jumalan kärsimyksen kautta. Olen varma, että nämä nykyiset kärsimykset eivät ole verrattavissa siihen kirkkauteen, joka tulee kerran osaksemme.” (Room. 8:18)

*nimi muutettu turvallisuussyistä

Matkaoppaaksi Pohjois-Koreaan

Pohjois-Korea on taloudellisesti eristäytynyt. Monet ihmiset kuolevat siellä nälkään. ”Toivon, että he selviäisivät ja löytäisivät Jumalan käsivarsille niin pian kuin mahdollista.” Hee-Yol pyytää kaikkia kristittyjä rukoilemaan, että Pohjois-Korea avautuisi evankeliumille. ”Pohjois-Korean kansalaiset ovat kuin orjia. Jumalan evankeliumin avulla he vapautuisivat.” Evankeliumin voima voisi myös tuoda rauhan Pohjois- ja Etelä-Korean välille. Silloin voisivat yhdistyä monet perheet, jotka nyt ovat jakautuneina eri puolille rajaa. ”Te olette työtovereitani, veljiä ja sisaria Kristuksessa. Tuemme Pohjois-Koreaa ja sen uskovia, vaikka emme ole fyysisesti siellä. Tulevaisuudessa, kun Koreat ovat yhdistyneet evankeliumin voimalla, toivon olevani teidän matkaoppaanne niin, että voimme tutustua Pohjois-Koreaan yhdessä.”

Tunnen syyllisyyttä siitä, etten edes yrittänyt jakaa evankeliumia toisille vangeille.