Kiinan yhden lapsen politiikka on johtanut siihen, että köyhät kiinalaiset miehet ostavat ihmiskauppiailta pohjoiskorealaisia vaimoja. Naisia tuodaan Pohjois-Koreasta Kiinaan myös prostituoiduiksi. Naisia kohdellaan huonosti, ja Rebecca oli yksi niistä, jotka tarjoavat heille sielunhoitoa, lukevat Raamattua ja rukoilevat heidän kanssaan sekä auttavat heitä heidän jokapäiväisissä tarpeissaan.
Aluksi naiset nauravat Raamatun Sanalle.
Työssä on paljon riskejä
Rebeccan työ oli vaarallista, koska hänen piti varoa herättämästä Kiinan viranomaisten huomiota. Hän matkusti usein yksin pitkiäkin matkoja, ja välttääkseen viranomaisten tarkastukset hänellä oli tapana ajaa rekisteröimättömällä autolla. Hän ei joutunut kertaakaan kiinni, mitä hän pitää merkkinä siitä, että työllä oli Jumalan erityinen varjelus ja siunaus. Yksi pohjoiskorealaisista naisista jäi kuitenkin kiinni aikoessaan muuttaa Etelä-Koreaan ja joutui olemaan pitkään poliisin hallussa. Rukousvastauksena hän pääsi lopulta vapaaksi ja takaisin kiinalaisen perheensä luo, vaikka hänen alkuperäinen suunnitelmansa ei toteutunutkaan.
Pitkäjänteinen työ kantaa hedelmää.
Työssä vaaditaan sitkeyttä
Raamattuopetus on Pohjois-Koreasta saapuneille naisille aivan uutta. Rebecca kertookin, että he yleensä aluksi nauravat sille. Rebekka päätti olla kiinnittämättä asiaan huomiota ja jatkoi sitkeästi Sanan opettamista. Naiset itse kertoivat hänelle, että vaikka he halusivat uskoa, se ei ollut helppoa. Heidät oli aivopesty ajattelemaan aivan toisella tavalla. Usein he myös päätyivät Kiinassa huijaamaan aviomiehiään, harrastamaan uhkapelejä, varastamaan tai ansaitsemaan rahaa prostituution avulla.
Työ tuottaa tulosta
Vaikeuksista huolimatta raamattuopetus johti todellisiin tuloksiin pohjoiskorealaisten naisten elämässä. Heidän kiinalaiset perheensä panivat muutoksen merkille naisten tultua uskoon. Kiinalaiset miehet kohtelevat pohjoiskorealaisia vaimojaan huonosti muun muassa siksi, että pelkäävät näiden karkaavan. Uskoon tultuaan naiset alkoivat kuitenkin rukoilla uusien perheidensä puolesta. Heidän elämänsä muuttui. He oppivat myös tukemaan toisiaan: kuuntelemaan, lohduttamaan ja rohkaisemaan.
Rebecca ei ensin edes tiennyt, millaisia pohjoiskorealaiset sisaret ovat, ja se jännitti häntä. Tutustuttuaan heihin Rebecca huomasi heidän olevan ihastuttavia yksilöitä. Työn päätyttyä hän ymmärsi kaipaavansa eniten sisarta, jota epäili vakoojaksi. Kyseinen sisar oli aluksi hyvin etäinen, ja myöhemminkin hänen uskonsa tuntui välillä häilyvän. Rebecca päätyi kuitenkin ajattelemaan, että tämäkin sisar tuli aidosti uskoon.
Työssä on ihmeellinen varjelus.
