Bangladeshissa joulun juhliminen on tapa osoittaa vainotuille muslimitaustaisille kristityille lapsille, etteivät he ole yksin. Osalle heistä Open Doorsin tukema joulujuhla on ensimmäinen kerta, kun he juhlivat Jeesuksen syntymää. Olosuhteet, joissa he elävät, eivät aina ole helppoja, kuten Bijlin tarina osoittaa.

 

Bijli* piirtää koulun pihalla kepillä hiekkaan. Piirroksessa on hänen näköisensä hymyilevä tyttö hymyilevien lasten ympäröimänä. Mutta todellisuudessa kukaan ei leiki hänen kanssaan.

Hän näkee parin tytön kuiskivan. Bijli tuijottaa piirrostaan, mutta on myöhäistä, tytöt kävelevät nyt häntä kohti.

”Mitä teet?” yksi tytöistä kysyy.

”Olen vain piirrellyt…”, Bijli takeltelee vastaukseksi. Yksi tytöistä talloo piirustuksen, ja hymyilevät kasvot katoavat.

”Äiti sanoo, että teidän perheenne on vääräuskoinen”, toinen tyttö sanoo.

”Emme ole vääräuskoisia”, Bijli sanoo itkien.

”Väitätkö, että äitini valehtelee?” Tyttö tönäisee Bijliä, joka kaatuu maahan tuhotun piirroksensa päälle. Tytöt juoksevat pois nauraen.

”Et ole niin kuin me”

Bijlin perhe on yksi muutamasta kristitystä perheestä 50 talon kylässä Bangladeshissa. Hänen isoisänsä on saanut raamatunopetusta paikallisilta Open Doorsin kumppaneilta ja toimii nyt seurakunnan johtajana. Mutta päätös jättää kylän perinteinen islaminusko ja lähteä seuraamaan Jeesusta ei ole ollut perheelle helppoa.

Bijlin äiti Maya* lisää: ”Enemmistö kyläläisistä on muslimeja. He sanovat meille: ’Menkää pois, olette kristittyjä, ette ole niin kuin me.’ Tämä tekee minut surulliseksi.”

Hyljeksintä ja eristys on erityisen rankkaa 10-vuotiaalle Bijlille. ”Ystäväni eivät enää halua leikkiä kanssani. He tönivät minua”, hän kertoo.

Immanuelin juhliminen

Kaiken edellä kuvatun takia Open Doorsin yhteistyökumppaneiden järjestämä joulujuhla on erityisen mieluinen Bijlille ja hänen perheelleen. Täällä Bijli ei pelkää, kun joku tytöistä kävelee häntä kohti, sillä häntä pyydetään leikkimään.

Juhlassa on 100 kristittyä perhettä, kaikilla on muslimitausta, ja he tulevat samanlaisista eristäytyneistä, pienistä maalaiskylistä kuin Bijlin perhe. Joillekin tämä on ensimmäinen kerta, kun he tapaavat näin paljon muita kristittyjä, ja ensimmäinen kerta, kun he juhlivat joulua.

Bangladeshilaisia kristittyja koolla

Bijli* (vihreävaatteinen) iloitsee toisten kristittyjen kanssa juhlissa.

”Emme voi juhlia kotikylässämme rajoitusten ja vainon tähden”, Bijlin isä Badol selittää.

Muutamaa päivää myöhemmin Bijli on taas koulun pihassa. Hän on edelleen yksin ja piirtää kepillä hiekkaan. Mutta tällä kertaa hän piirtää jonkun muun viereensä: pitkän miehen, jolla on parta ja leveä hymy. Bijli hymyilee muistellessaan joulujuhlaa. ”Jeesus on aina kanssani”, hän sanoo.

* Nimi muutettu turvallisuussyistä

Rukoile

Badol pyytää rukousta perheen terveyden ja turvallisuuden puolesta. Rukoile, että Jumala huolehtisi kaikista heidän tarpeistaan. Rukoile, että koko perhe muistaisi, mitä kuulivat joulujuhlassa: Jumala on luvannut olla heidän kanssaan eikä koskaan hylkää heitä.