Monissa Aasian maissa Open Doors työskentelee matalalla profiililla ja usein paikallisten yhteistyöseurakuntien kautta. Koronaviruskriisin vaikutukset ovat valtavia. Kristittyjä pidetään usein yhteiskunnan pohjasakkana, ja avustustyössä heitä syrjitään. Näin on erityisesti islamilaisissa maissa, jossa kristittyjä pidetään uskottomina. Työntekijämme ja paikalliset yhteistyötahomme tekevät minkä voivat saavuttaakseen eristyksissä olevat kristittyjen yhteisöt.

Monia syrjäseuduilla asuvia muslimitaustaisia kristittyjä laiminlyödään avunjaossa. Open Doors ja sen yhteistyökumppanit pyrkivät tukemaan heitä.

Eräässä salaisessa autotallissa odottaa jakelua sata pakettia. ”Nämä menevät pastoreille ja yhteistyötahoille, joita ei huomioida avustuksissa”, sanoo Hana, paikallinen avustajamme. ”Jokainen paketti on armon ja toivon osoitus yhteisöilleen. Niissä on riittävästi ruokaa ja saippuaa niin että perheet pärjäävät ainakin kaksi kuukautta. Olemme suunnitelleet muutamia kymmeniä lisää tällaisia avustuksia.”

Työ täytyy tehdä salassa ja vankilaan joutumisen riskillä, sillä viranomaiset eivät halua maailman tietävän, mitä heidän maassaan todella tapahtuu. ”Hallituksemme kyllä yrittää auttaa hädänalaisia”, kertoo Hana, ”mutta syrjäisimpiä yhteisöjä hyljeksitään, kun käy ilmi, että he ovat kristittyjä. Me jaamme tämän avun kristityille johtajille ja pastoreille, jotta heillä olisi voimia selvitä nykytilanteessa.”

Näissä erityisoloissa piilee lisäriski. Lähtemällä tien päälle työtekijät voivat saada virustartunnan. Hana sanoo: ”He pitävät hansikkaita ja itsetehtyjä maskeja. Open Doorsin tukemissa ammattioppilaitoksissa naiset ovat kutoneet paljon maskeja. Sen jälkeen, kun koulu keskeytettiin pandemian takia, he jatkoivat kodeissaan maskien valmistamista työntekijätiimeille. Valitettavasti meillä ei ole suojapukuja, mutta me desinfioimme kassit ja autot. Me luotamme Jumalaan, joka on tehnyt puolestamme niin paljon.”

Hanan mukaan on tärkeä opettaa yhteisöt taistelemaan virusta vastaan. ”Me emme ainoastaaan jaa heille ruokaa, vaan annamme heille turvaetäisyydeltä pikakoulutuksen suojautumis- ja hygieniakäytänteistä. Näin he oppivat toimimaan oikein ja pystyvät suojaamaan itsensä tässä hämmentävässä ja epävarmassa ajassa. Tuntuu silti pahalta nähdä, kun ihmisiä syrjitään ja laiminlyödään heidän kristillisen uskonsa tähden.”

Hana sai puhelun kristityltä sairaanhoitajalta. Nainen sanoi: ”Hana, rukoile puolestamme. Meitä väsyttää, ja tänä aamuna selvisi, että kristityille sairaanhoitajille annetaan koronatapaukset, koska muslimisairaanhoitajat eivät halua ottaa riskiä. Meistä ei ole niin väliä. Rukoile puolestamme. Me kuulimme sinun pastorisi sanovan rukouskokouksessa viime viikolla: ´Älkää laittako Kristuksen rakkautta karanteeniin´. Vaikka meitä pelottaa, me tunnemme itsessämme Hänen rakkautensa potilaita kohtaan. Rukoile, että voisimme olla Hänen jalkoinaan ja käsinään.”

Kristittyjen syrjintä jatkuu ja on nyt ehkä raskaampaa kantaa kuin muina aikoina, kuten Hanan kokemus osoittaa. ”Lähdin hakemaan lääkkeitä yhdelle lääkintähenkilöllemme. Eräs nainen käveli minua kohti ja yhtäkkiä otti askelen taaksepäin. Ajattelin, että hän piti turvaväliä minuun, mutta sitten kuulin hänen sihahtavan maskinsa takaa: ´Nuo saastaiset ihmiset! Milloinkahan he oikein lähtevät täältä´. Yhtäkkiä muistin, että kannan ristiä kaulalla.”

On myös vielä rankempia tapauksia. Eräs pariskunta, joka odotti vauvaa, eli rakennuksessa, jonka viranomaiset aikoivat pakkolunastaa tehdäkseen siitä karanteenileirin. ”Me lähdimme bussilla vanhempieni luo”, sanoi aviomies. ”Halusimme pysytellä heidän luonaan. Bussikuski antoi meille huonoimmat istumapaikat ja totesi: ´En tiedä, kumpi on pahempa, saada virus vai tulla kristityksi.´ Istuin oli niin huono, että teki kipeää istua siinä. Vaimoni oli tuskissa koko matkan ajan. Kun saavuimme perille, menimme suoraan sairaalaan, mutta mitään ei ollut tehtävissä. Menetimme vauvan.”

Hyvät ja huonot uutiset vaihtelevat pitkin päivää. Hana sanoo: ”Olen kuullut ihmisten itkevän ennenkin, mutta tämä on jotain ihan muuta, paljon syvempää. Samalla olen hyvin ylpeä tiimeistämme, jotka tuovat toivoa vainotuille kristityille. Tiimit selviävät käsittämättömän hienosti. Me annamme hätäapua ja järjestämme sosiaalisessa mediassa rohkaisukampanjoita kristityille. Silti kannamme huolta kaikista. Ihmiset eivät voi mennä kirkkoon. Heidän kristillinen perheensä on riistetty heiltä. Voimme kyllä tehdä jotain netissä, mutta samalla meitä valvotaan, ja meidän täytyy olla hyvin varovaisia siitä mitä sanomme.”

Huolimatta näistä vaikeista olosuhteista Hana ja hänen tiiminsä ajattelevat maailmanlaajuista Kristuksen ruumista. ”Tiimimme rukoilee ympäri vuorokauden teidän puolestanne.”

Muut maat

Myös muissa maissa on avustustoimintaa. Etelä-Filippiineillä, missä muslimit ovat enemmistönä, hallitus tekee parhaansa auttaakseen köyhiä, mukaan lukien kristityt. Osa avustustyöstä kuitenkin takkuilee.

Esimerkiksi eräs uskovien ryhmä Keski-Mindanaossa odottaa yhä paikallishallinnon jakamaa avustusta. Erään yhteistyökumppanimme mukaan avustustarvikkeita on pakkaamassa vain muutamia vapaaehtoisia, mikä hidastaa tavaroiden perille saapumista.

”Yhteisössä on yhä noin 30 perhettä vailla ruoka- ja välttämättömyystarvikkeita. Yhä tarvitaan ainakin viisi kiloa riisiä ja muita ruokatarvikkeita joka perheelle, ja se maksaa 500 pesoa”, sanoo kumppanimme.

Open Doors on luvannut lähettää käytännöllistä apua alueen 30 perheelle. Paikallinen muslimitaustainen kristitty johtaja jakaa hätäapua perheille.

Toinen johtaja on kääntynyt puoleemme, koska heidän satonsa on vahingoittunut poikkeustilan vuoksi. ”Olemme huolissamme maissisadostamme. Sadonkorjuu alkaa pian, mutta koska asiakkaamme ovat sulkeneet ovensa ja ihmiset ovat karanteenissa, emme usko myyvämme paljoa tällä kertaa”, hän sanoi.

Open Doors pystyi auttamaan myös tätä johtajaa ja hänen perhettään. Annoimme hänelle tuhat pesoa ruokaan ja muihin tarvikkeisiin pandemian ajalle.
Open Doors on myös tukenut muutamia kymmeniä muslimitaustaisia kristittyjä perheitä muissa muslimimaissa Aasiassa. Kristitty nainen Malesiasta kertoi meille puhelimessa: ”Mieheni ja minä olemme menettäneet tulomme, ja rukoilimme Herraa auttamaan pientä perhettämme. Meillä on yksivuotias tyttö huollettavanamme. Heti, kun olimme sanoneet ´aamen´, te soititte meille kysyäksenne, tarvitsemmeko perustarpeita. Kyllä tarvitsemme. Suurkiitos teille.”

Monissa Aasian maissa ongelmat ovat vasta alkamassa. Jotkut hallitukset eivät toimi riittävästi. Esimerkiksi Turkmenistan, joka on entistä Neuvostoliittoa, ei jaa kansalaisilleen juurikaan tietoa covid-19 -viruksesta ja kiistää, että maassa olisi yhtään tapausta. Toisaalla, kuten Kaakkois-Aasian Myanmarissa, on taas hyvin vaikea valvoa ihmisiä, jotka ovat tulleet infektioalueilta. Pahimmassa tapauksessa seurauksena voi olla viruksen hyvin nopea leviäminen kansan keskuudessa. ”Kristityt pysyvät kotona”, sanoo myanmarilainen yhteistyökumppanimme. ”Mutta meidän maassamme on totuttu elämään yhteisöllisesti. Tämä eristäytymisen aika on heille hyvin raskasta, ja he kaipaavat kirkossa käyntiä. Totta kai netissä on toimintaa, mutta kaikilla ei ole varaa internetiin. Monet kristityt lukevat raamattua kotona ollessaan, mutta he takuulla tarvitsevat rohkaisua ja rukouksiamme.”

Maa, joka on täysin eristäytynyt muusta maailmasta, on Pohjois-Korea. ”Tällä hetkellä emme voi tehdä paljoa uskovien eteen”, sanoo Pohjois-Korean koordinaattorimme. ”Me rohkaisemme heitä viikoittaisen radiolähetyksemme kautta.”

Hyviä uutisia tulee Kiinasta, jossa uskotaan covid-19 -viruksen ensimmäiseksi tarttuneen eläimestä ihmiseen. ”Rajoituksia poistetaan hitaasti”, kertoo eräs kiinalainen työntekijämme. ”Jotkut työntekijämme ovat palanneet töihin asuinalueellaan. Aluksi he vierailevat muslimitaustaisten uskovien luona, jotka ovat olleet hyvin eristyksissä viime kuukausina. Heidän on täytynyt olla yksin muslimiperheidensä kanssa, eivätkä he ole voineet tavata toisia kristittyjä eristyksen aikana.”

Syrjäseuduilla monia muslimitaustaisia uskovia laiminlyödään avustusten jaossa. Open Doors yrittää tukea heitä paikallisten yhteistyöseurakuntiensa avulla.

Rukoile ja avusta vainottuja kristittyjä, varsinkin nyt, kun tarpeet ja puute kasvavat. Virusepidemia ei pysäytä vainoa. Itse asiassa vainottujen veljiemme ja sisartemme paineet vain kasvavat monilla alueilla maailmassa. Tämä kriisi voi satuttaa kirkkoa tai tehdä sen vahvemmaksi. ”Emme saa väsyä tekemään hyvää. Saamme palkaksemme iankaikkisen elämän aikanaan, kun emme nyt anna periksi. Kun meillä on mahdollisuus auttaa, meidän pitää tehdä niin. Ja erityisesti meidän tulee auttaa uskonsisariamme ja -veljiämme. (Gal. 6:9-10)

Katso myös artikkeli ”Intian vainottujen kristittyjen lisääntyneet tarpeet: voiko Open Doors auttaa?”

Huom! Nimet on vaihdettu turvallisuussyistä

 

Liity postituslistalle!

Sähköposteissa rukousaiheita, uutisia ja tiedotteita.

Kiitos, olet liittynyt rukoussähköpostin saajaksi.