Arjun toimii leipomon kuljettajana. Hän herää joka aamu kello 4.00 toimittaakseen leipää, kakkuja ja munkkeja polkupyörällään läheisiin kyliin. Hän palaa kotiin vasta myöhään illalla vaimonsa Nehan ja kahden tyttärensä, Renan ja Parin, luokse. Hän työskentelee mielellään pitääkseen huolta perheestään. ”Se, että voin tehdä jotain lasteni onnellisuuden vuoksi, tekee minut onnelliseksi”, Arjun sanoo. ”Kun ansaitsen rahaa, annan heille mitä tahansa, mitä he pyytävät. Haluan antaa tyttärilleni hyvän koulutuksen. Haluan, että heistä tulee hyviä Intian kansalaisia ja he saavat hyvät työpaikat.”
Arjunin elämän alamäkivaiheessa, kun hän oli menettänyt työpaikkansa Nehan odottaessa heidän toista tytärtään, eräs ystävä esitteli hänet pastorille. Pastori kuunteli Arjunin ongelmia ja kertoi hänelle Jeesuksesta. Silloin Arjun antoi elämänsä Jeesukselle. ”Luotan koko sydämestäni Jumalaan”, Arjun sanoo. ”Ennen kuin opin tuntemaan Kristuksen, elämäni ei ollut kovin hyvää. Ärsyynnyin ja suutuin ihmisille. Satutin toisia. Mutta tultuani Kristuksen luokse lopetin kaiken huonon käytöksen.”
Muutakin tapahtui, kun Arjun ja pastori rukoilivat. Arjunin perhe ja äiti olivat samaan aikaan Arjunin sisaren luona, jonka talossa syttyi tulipalo. Jostain syystä kukaan ei loukkaantunut. Arjun sanoo: ”Kiitän todella Jumalaa – äitini puvusta ei palanut langan lankaa.” Kun Arjun palasi perheensä luo ja sai selville, mitä oli tapahtunut, hän koki Jumalan tulleen väliin. ”Kun pastori rukoili, Jumala pelasti perheeni. Uskoni kasvoi.”
Tultuani Kristuksen luokse lopetin kaiken huonon käytöksen.
Kylän väki uhkailee
Neha tuli myös uskoon ja parani kärsimästään sairaudesta. Mutta kun Arjun ja Neha päättivät seurata Jeesusta, vaino alkoi lähes välittömästi. Ensin Nehan vanhemmat hylkäsivät heidät. Arjun sanoo: ”Appivanhempani pyysivät minua olemaan tulematta kylään – vaikka vaimoni on heidän oma tyttärensä. He sanoivat: ”Sinun ei pitäisi tulla taloomme eikä edes lapsiesi.”
Myös muut kylän ihmiset välttelivät heitä. ”Kyläläiset eivät kutsuneet meitä häihinsä eivätkä ottaneet meitä mukaan kylän yhteiseen toimintaan. Kukaan ei halunnut tulla kotiimme.”
Kyläläiset uhkasivat Nehaa ja kertoivat hänelle, että he erottaisivat perheen kylästä, jos nämä jatkaisivat Jeesuksen seuraamista. ”Silloin sanoimme heille, että seuraamme vain Jeesusta Kristusta”, Neha kertoo. ”Hän ratkaisee kaikki ongelmamme. Siksi emme pelkää teitä, joten tehkää meille mitä haluatte.”
Arjun lisää: ”Kyläläiset sanoivat esimerkiksi: ’Me pahoinpitelemme sinut. Me tapamme sinut. Me voimme tehdä sinulle mitä vain.’ Rukoilin heidän puolestaan, että Jumala antaisi heille ymmärrystä.”
Lopulta kylän johtajat estivät Arjunia ja Nehaa saamasta vettä kaivosta. He olivat kylänsä ainoat kristityt ja heitä vainottiin julmasti, mutta vedensaannin estäminen teki siellä asumisen mahdottomaksi. Arjun joutui matkaamaan kaksi kilometriä toiseen kylään kerätäkseen vettä joka päivä. Siinä vaiheessa he pakkasivat tavaransa ja lähtivät kylästä.
Mutta myös noissa vaiheissa he luottivat Jumalan johdatukseen. ”Jumala on antanut meille paljon rohkeutta. Näissä suurissa vaikeuksissa Jumala on auttanut meitä”, Neha sanoo.
Perheen vesi katkaistiin, koska he uskovat Jeesukseen.
Apusi tarjoaa vettä
Tuohon aikaan Arjun ja Neha keskustelivat muutaman pastorin kanssa tilanteestaan ja siitä, miten he tulisivat jatkamaan elämäänsä. Kolme viikkoa kestäneen rukous- ja opetuslapseusjakson aikana Arjunin usko kasvoi ja hän ymmärsi, mitä Jumala kutsui häntä tekemään. Hän vei perheensä takaisin kotiin ja takaisin keskelle kiivaita vainoja todisteeksi kaikesta siitä, mitä Kristus oli tehnyt heidän elämässään.
”Vain Jumalassa olemme turvassa”, Arjun sanoo. ”Olen elämässäni käynyt läpi hyvin monenlaisia tilanteita, mutta kaikissa niissä Jumala on pelastanut minut. Minulle voi tapahtua mitä tahansa, mutta Jumalani pelastaa minut. Tiedän sydämessäni, että Jumala on varmasti kanssani.”
Paikallisten yhteistyökumppaneidemme kautta olimme yhteydessä Arjuniin ja hänen perheeseensä auttaaksemme heitä selviytymään vedensaantiongelmasta. Tukenne ja rukouksenne ansiosta Open Doorsin yhteistyökumppanit pystyivät asentamaan juoksevan veden Arjunin ja Nehan kotiin, jotta he voisivat pysyä kylässä kipeästi kaivattuna Kristuksen valona.
”Olin erittäin onnellinen, kun saimme vesijohdon”, Neha sanoo. ”Kyläläiset eivät salli meidän käyttää kaivoa. Kun vettä tuli, tunsin itseni todella onnelliseksi.”
Arjun sanoo: ”Jumala yhdisti meidät järjestöönne ja antoi meille tämän vesihanan. Kiitän tätä järjestöä ja kiitän kaikkia niitä, jotka ovat osa sitä. Jumala nostaa ja auttaa heitä, jotta he voivat auttaa yhä useampia ihmisiä.”
Jeesuksen jalanjälkien seuraamista
Vaikka Arjun ja Neha ovatkin kylänsä ainoita kristittyjä, he nauttivat Jeesuksen seuraamisesta. ”Kun olemme heikkoja, ylistämme häntä. Kun ongelmat ympäröivät, me ylistämme Jumalaa enemmän”, Arjun kertoo. ”Kun Jumala kutsuu meitä rakastamaan lähimmäistämme, hän vain pyytää meitä seuraamaan hänen jalanjälkiään.”
”Raamatussa sanotaan, ettei ihmisiä pidä pelätä. Luotan vain Jumalaan. Aikaisemmin pelkäsin paljon, mutta sitten sain tietää Kristuksesta, ja nyt kaikki entiset huolenaiheeni ovat kadonneet. Nyt en pelkää ihmisiä vaan Jumalaa.”
Arjun ottaa Raamattunsa ja avaa Jaakobin kirjeen luvun 1 ja lukee meille: ”Veljeni, pitäkää pelkkänä ilona niitä monenlaisia koettelemuksia, joihin joudutte. Tehän tiedätte, että kun uskonne selviytyy koetuksesta, tämä kasvattaa teissä kestävyyttä. Ja kestävyys johtakoon täydelliseen tulokseen, jotta olisitte täydellisiä ja eheitä, ette vajaita miltään kohden.”
Lopetettuaan lukemisen hän katsoo ylös ja hymyilee. Vainojen, hylkäämisen ja jatkuvien uhkien keskellä Arjun ja Neha ovat valinneet Herran ilon, ja se valinta kaikuu iankaikkisuuteen. Arjun ja Neha toivovat ja uskovat, että heidän päätöksensä jäädä kylään tuo yhä enemmän ihmisiä Jeesuksen luo.
Hinnalla millä hyvänsä.
Jumala antoi Open Doorsin kautta meille vettä.
