Kuvittele, että sinua pidetään niin alhaisena ja arvottomana, ettet ole pinon pohjimmaisena – et kelpaa koko pinoon.
Sellainen tilanne on niiden heimojen jäsenillä, joita ei luokitella kuuluvaksi mihinkään Intian kastijärjestelmän kastiin. Heitä kohdellaan kuin ali-ihmisiä. Sukupolvi toisensa perään on kituuttanut maanviljelyksellä tai raataen hyvään kastiin kuuluvien sitomana.
Viime vuosina on otettu pieniä askelia näiden alkuperäisheimojen elämän parantamiseksi, mutta vielä nykyäänkin useimmat heistä asuvat Intian vähiten kehittyneissä osissa ja joutuvat kamppailemaan päästäkseen koulutukseen ja työmarkkinoille.
Mutta kun tällaisen alkuperäisheimon jäsen kohtaa Jeesuksen, hän löytää Jumalan, joka rakastaa häntä, voi parantaa hänet ja pitää häntä niin arvokkaana, että kuoli hänen puolestaan.
30-vuotias Rupesh on kristitty eräästä Länsi-Intian heimosta. Hän asuu hyvin eristäytyneessä kylässä ja työskentelee maanviljelijänä. Vaikka hänen koulutuksensa on vähäinen, hänen uskonsa Herraan on hyvin vahva. Hän toistaa usein lausetta: “Olen nähnyt Jumalan hyvyyden.” Rupesh on kohdannut raivokasta vainoa uskonsa takia. Alkuperäisheimon jäsenenä hän oli alun perinkin yhteiskunnan ulkopuolella. Kun hän päätti kääntyä kristityksi ja jättää heimonsa perinteisen uskonnon, hänestä tuli hylkiö hylkiöiden joukossa. Mutta hän on päättänyt pysyä kylässään ja loistaa kuin lamppu yhteisönsä keskellä.
Rupeshin poika parantui
Rupesh oppi tuntemaan Herran ollessaan 24-vuotias. Hänen nuorin poikansa oli tuolloin yksivuotias ja kärsi sairaudesta, jota lääkärit eivät pystyneet parantamaan. Koska heidän heimonsa on perinteisesti animisteja, Rupesh ja hänen vaimonsa vierailivat useissa temppeleissä ja pyhätöissä etsiessään epätoivoisesti ihmettä. He toivoivat lepyttävänsä kenet tahansa jumalan joka voisi parantaa heidän pienen poikansa. Kaikki heidän yrityksensä valuivat hukkaan, ja Rupesh ja hänen vaimonsa menettivät rohkeutensa ja toivonsa.
Eräs sukulainen kertoi Rupeshille Jeesuksesta ja rukoili pojan puolesta. Ihmeellisesti poika alkoi voida paremmin. Pian poika alkoi kasvaa normaalisti, aivan kuin hän ei koskaan olisi ollutkaan sairas. Rupesh kiitti kiittämistään Herraa tästä lahjasta, ja koko perhe alkoi osallistua pienen kotikirkon toimintaan heidän kylänsä lähellä.
Panchayatin valta vainota
Rupeshin kyläläiset alkoivat huomata hänen puhuvan jatkuvasti poikansa paranemisesta ja julistavan Jumalan hyvyyttä. Kerran hänet otettiin syrjään ja häntä käskettiin olemaan menemättä enää kirkkoon. Häntä myös kiellettiin puhumasta enää Jeesuksesta. Seuraavien kuuden vuoden aikana vainoaminen paheni. Kylän vanhimpien neuvosto, panchayat, määräsi Rupeshin perheen boikotoitavaksi. Heillä on suunnattoman suuri vaikutus heimojen jäseniin ja heidän elämäänsä. Heillä on valta ratkaista pienehköjä erimielisyyksiä ja päättää, ketkä pääsevät humanitäärisen avun piiriin ja ketkä saavat käyttää paikallisia resursseja kuten kaivoja.
Rupesh sai huomata, että panchayatit voivat käyttää valtaa myös väärin. Näin käy esimerkiksi silloin, jos joku tekee jotain, mitä enemmistö heimosta ei hyväksy, kuten kääntyy pois perinteisen uskonnon piiristä. Rupesh perheineen sai kärsiä paljon, mutta he selviytyivät. Hiljalleen muutama muukin perhe kylästä tuli tuntemaan Herran ja uskovien lukumäärä kasvoi.
Vakavia seurauksia
Uskovien tietämättä heidän sunnuntaisia kokoontumisia valvottiin ja hindujen ääriliike suunnitteli heidän kirkkonsa kasvun tukahduttamista.
Mutta miksi hindujen ääriliike olisi kiinnostunut estämään heimojen jäsenten kääntymisen kristityiksi? Eiväthän he ole hinduja joka tapauksessa. Eräs intialainen kristitty selittää: “Kun heimon jäsenestä tulee kristitty, korkeampien kastien auktoriteetti suhteessa häneen katoaa ja heidän valtaotteensa vähenee.” Kun kristityt ymmärtävät arvonsa Kristuksessa, vanhat hierarkiat eivät enää merkitse heille mitään. Hinduääriliikkeen kannattajat haluavat näiden heimojäsenten tietävän paikkansa ja pysyvän siellä.
Rupesh ja hänen kirkkonsa eivät olleet poikkeuksia. Ensin heidän kirkkoonsa hyökättiin. “Hinduaktivistit tulivat suurena joukkona ja piirittivät kirkon. He vaativat meitä lopettamaan rukoilemisen Jeesuksen nimeen ja palaamaan takaisin animistiuskontoon. Meitä uhattiin vakavilla seurauksilla, mikäli emme tottelisi. Noin 50 heistä alkoi hajottaa kirkkoa silmiemme edessä, emmekä voineet kuin seistä avuttomina”, Rupesh kertoo.
”Tiesimme hindujen pitävän meitä silmällä, mutta emme antaneet periksi. Jumala on kutsunut meidät palvomaan Häntä yhdessä. Yhden suuren ryhmän sijaan kokoonnuimme kahden tai kolmeen perheen ryhmissä ylistämään ja rukoilemaan.”
Ei mennyt kauaa kun toinen hyökkäys tapahtui. Rupesh kertoo: “Noin kahden viikon päästä samat miehet, jotka hyökkäsivät kirkkoon, piirittivät kotini. Minut raahattiin ulos talostani, ja iskut, joita sain selkääni ja vatsaani saivat minut huutamaan. Vaimoani ei säästetty, he löivät häntä myös. En voinut tehdä mitään pelastaakseni hänet.”
”Iskujen lomassa he kysyivät toistuvasti, miksi kutsun itseäni kristityksi, ja että vieläkö aion mennä kirkkoon. Kivun läpi toistin vain sitä minkä tiesin. Yritin sanoa Jeesuksen olevan todellinen, että olen nähnyt Herran hyvyyden, ja että Hän on armollinen ja elämän lähde. Tämä tuntui suututtavan heitä vain enemmän. He sitoivat minut ja jättivät odottamaan perävaunuun. He tuhosivat taloni heittämällä alas ja viemällä pois arvokkaat kattotiilet.” Kattotiilet ovat hyvin kalliita Rupeshin kaltaiselle maanviljelijälle. Kun kattotiiliä ei ole, tuuli ja sade tuhoaa lopunkin bambusta rakennetusta talosta. Rupesh oli järkyttynyt talonsa tuhoamisesta. Hän oli asunut talossaan yli 20 vuotta, eikä hänellä ollut tarvikkeita rakentaa sitä uudestaan.
Äärihindut sitoivat Rupeshin silmätkin ja hänet kävelytettiin metsään. Hän tärisi silminnähden. ”Rukoilin hiljaa mielessäni suojelusta, että pääsisin palaamaan vaimoni luo häntä lohduttamaan. Koska olimme boikotissa kylästä, hänellä ei olisi mitään paikkaa mistä pyytää tukea ja apua, sillä poliisi ei meitä kristittyjä auta.”
Rupesh ei muista metsän tapahtumia kovin tarkkaan, mutta vangitsijat riitelivät jostakin ja lopulta he päätyivät päästämään hänet vapaaksi varoituksen saattelemana. Rupeshin perhe iloitsi hänen paluustaan myöhään illalla. Eräs uskova tarjosi Rupeshin perheelle yösijan muutamaksi yöksi, mutta tulevia hyökkäyksiä peläten Rupesh rakensi perheelleen oksista ja lehvistä tilapäisen asumuksen peltonsa lähelle. Hän ei halunnut muiden uskovien kohtaavan samoja seurauksia Jeesuksen seuraamisesta mitä hän oli joutunut kokemaan.
”Aion jäädä”
Rupesh ja muut kristityt ovat kovan paineen alla yhteisössään. Panchayat on kieltänyt heiltä pääsyn kylän kaivolle ja heidän täytyy kulkea kauas löytääkseen jonkun, joka suostuu myymään heille päivittäisiä tarvikkeita. Poliisi ei suostu vastaanottamaan rikosilmoitusta Rupeshin pahoinpitelystä.
Eräänä päivänä Rupesh tunsi erityisen suurta epätoivoa. Hän murehti perheen tulevaisuudesta eikä nähnyt mitään tietä ulos tilanteesta. Epätoivon keskellä hän kuuli äänen vakuuttavan: “Älä pelkää, Minä olen sinun kanssasi.” Hän tiesi heti äänen tulleen Herralta vakuudeksi, jotta hän pysyisi vahvana.
Tästä suuresti rohkaistuneena hän pyysi muita uskovia rukoilemaan tilanteensa puolesta. Eräs hänelle tuttu pastori otti yhteyttä Open Doorsin paikallisiin kumppaneihin ja pyysi heitä rukoilemaan Rupeshin puolesta. Siitä lähtien Open Doorsin paikalliset kumppanit ovat tukeneet häntä rukouksin ja antamalla hätäapua. Hänelle haluttaisiin järjestää enemmänkin apua, mutta tilanne Rupehsin kylässä on edelleen hyvin herkkä. Se, että Rupesh saa ulkopuolista apua, ei saa olla ilmiselvää, sillä se voisi aiheuttaa hänelle vaaraa tulevaisuudessa.
Kun Rupeshilta kysytään, miksei hän lähde jonnekin turvallisemmalle seudulle, hän vastaa: “En halua lähteä kylästäni mihinkään. Aion jäädä. Vain siten Jumalan nimi leviää tässä kylässä.”
”Pyydän teitä rukoilemaan”
Kun kysymme, mitä voisimme rukoilla, Rupesh vastaa: “Rukoilkaa puolestani. Uskovat kylässäni kohtaavat paljon vainoa, joten rukoilkaa, että vaino loppuisi Jeesuksen nimessä.”
Rukoile Rupeshin ja muiden kylässä asuvien uskovien puolesta, jotta he voisivat jatkaa yhteyttään, vaikka heidän kirkkonsa on tuhottu. Rukoile, että tuhoutunut kirkko ja kodit voitaisiin pian uudelleenrakentaa. Rukoile, että he saisivat päivittäiset tarvikkeet ja juomavettä omasta kylästään.
Rukoile viisautta Open Doorsin paikallisille yhteistyökumppaneille, että he löytäisivät keinoja tukea Rupeshia vaarantamatta häntä tai hänen perhettään.
Rukoile myös heidän puolestaan, jotka vastustavat evankeliumia Rupeshin kylässä ja ympäristössä, että he näkisivät totuuden ja tulisivat tuntemaan Jeesuksen pelastavan armon.
Teidän rukouksenne on suuri lohdutuksen lähde Rupeshille. “En ole yksin. Minulla on monia veljiä ja sisaria, jotka rukoilevat puolestani,” hän sanoo.
Rupeshin nimi on muutettu turvallisuussyistä.
Intia on World Watch List 2019 sijalla 10. Lue lisää.
