”Jouduin pitämään hijabia koulun uskontotunnilla. Tunnin jälkeen otin sen pois. Sen pitäisi olla vapaaehtoista, mutta minun oli pakko pitää sitä. Hiuksissani ei ole mitään vikaa. Miksi minun pitäisi peittää ne?”

Aina (nimi muutettu) kutsuu itseään kapinalliseksi. ”Isäni pakotti minua tekemään kaikenlaista, mutta kyseenalaistin asioita, jotka kaikki muut hyväksyvät.”  Kysyä ei kuitenkaan saanut, varsinkaan islamista. Sitä pidetään jumalanpilkkana, josta rangaistuksena on helvetti. Sen uhka pelotti. Kysymykset eivät kuitenkaan unohtuneet. Internetin tultua hän pystyi itse etsimään vastauksia. ”Järkytyin kun huomasin, että on muitakin, jotka epäilevät islamia. Luulin olleeni yksin”. Tämä rohkaisi etsimään lisää tietoa. Lopulta Aina päätti hylätä islamin. Perhe kehotti häntä katumaan, mutta hän kieltäytyi.

Sitten  Aina tapasi  ex-muslimin, josta oli tullut pastori. Se tuntui uskomattomalta. Jo islamin hylkääminen oli suuri synti – puhumattakaan tästä. Aina heidän tavatessaan pastori antoi hänelle Raamatun jakeita luettavaksi. Eräänä päivänä Aina sitten  soitti pastorille ja pyysi kastetta. ”En itsekään tiedä, miksi soitin hänelle – mutta hän ilahtui. Olin toinen kristityksi kääntyvä muslimi – hän itse oli ollut ensimmäinen.” Pastori kertoi, että oli jo ollut luopumassa papin työstään. Hän oli julistanut evankeliumia siitä asti, kun tuli kaupunkiin, mutta ei ollut löytänyt ketään, joka olisi halunnut kääntyä. Niin he ajoivat kauas kaupungin ulkopuolelle ja pastori kastoi Ainan. Tämä tapahtui 3. toukokuuta 2007.

Kirkkoon

Kasteen jälkeen Aina alkoi käydä kirkossa ja koki ensi kertaa Jumalan kosketuksen. ”Aloin itkeä hillittömästi, täysin vastoin tapojani. Näin kävi monta kertaa enkä ymmärtänyt, miksi.” Hän oivalsi, että syynä oli Jumalan läsnäolo. ”Nuorena rukoilin vanhempieni mieliksi 5 kertaa päivässä. Luin ja resitoin Koraania. Paastosin – mutta en koskaan kokenut mitään tällaista”. Nyt Aina uskoo, että Jeesus on tie Jumalan luo. Ex-muslimina hän ei kuitenkaan voi liittyä  viralliseen kirkkoon. ”Aluksi kirkot suhtautuivat meihin varauksella, vaikeuksien pelossa. En voi osallistua aktiivisesti kirkon toimintaan. Ymmärrän sen enkä halua aiheuttaa kenellekään ongelmia. Saan olla läsnä koko messun ajan ja olen kiitollinen siitä”.

Malesian laki vaatii ei-muslimeja kääntymään islamiin, jos he solmivat avioliiton muslimin kanssa. Muutoin avioliitto katsotaan laittomaksi, ja muslimi joutuu syytteeseen Sharia-oikeudessa. Monet kristityt ovat kääntyneet, mutta jos avioliitto päättyy, he eivät voi palata kristityiksi, vaan ovat lain silmissä ikuisesti muslimeja. Tällä tavoin hallitus kasvattaa muslimien osuutta alueilla, joissa kristityt ovat enemmistönä.

Aina ajattelee, että hänen tehtävänsä on varoittaa ei-muslimiystäviään tästä. Se on vaarallista, mutta jonkun se on tehtävä, hän sanoo.

Ainalla on myös kaksi tytärtä. Kun hän kertoi uudesta uskostaan, vanhempi tyttäristä vihastui peläten, että ystävät saisivat tietää. Mutta nuorempi lähti kerran äitinsä kanssa uteliaisuudesta kirkkoon. Kun saarnaaja pani kätensä hänen päälleen, hänen jalkansa horjuivat ja hän kaatui. Hänestä tuli kristitty ja hänen uskonsa on edelleen vahva. ”Minun ei tarvinnut sanoa sanaakaan. Jumala teki kaiken puolestani.” Vanhempi tytär syyttää Ainaa sisarensa käännyttämisestä ja aivopesusta. Aina kuitenkin torjuu syytökset sanoen, että kyse on sisaren omasta vapaasta tahdosta.

Jumalan kosketus rukouksessa

Vuonna 2016 Aina kutsui kotiinsa hollantilaisia vieraita. He kuuluivat Open Doorsin tukemaan rukousryhmään, joka käy vainottujen uskovien luona ja rukoilee heidän puolestaan. Hänen äitinsä tuli auttamaan ruuan valmistamisessa. Ainan ollessa keittiössä, äiti piti olohuoneessa seuraa vieraille ja näytti perhevalokuvia. Yksi naisista kysyi, saisiko rukoilla hänen puolestaan. Äiti sanoi olevansa muslimi. Nainen vastasi, että voi silti rukoilla hänen puolestaan, ja äiti suostui. Vieraiden mentyä Aina pelkäsi äitinsä antavan hänelle kunnon läksytyksen. Mutta äiti sanoikin: ”Tiedätkö, vieraasi rukoilivat minun puolestani”. ”He puhuivat englantia – ymmärsitkö mitä he sanoivat?” Aina kysyi. ”Kyllä”, vastasi äiti.”He rukoilivat lastenlasteni ja minun elämäni puolesta.” Hetken hiljaisuuden jälkeen äiti kysyi äkkiä ”Kuka on heidän Jumalansa?” Aina säpsähti – tiesihän jokainen maassa asuva, että Jeesus on kristittyjen Jumala. Miksi äiti kysyi sitä? Aina olisi halunnut julistaa evankeliumia, mutta ei uskaltanut, vaan vastasi ”Jeesus”. Molemmat olivat hiljaa.

Aina ei saanut asiaa mielestään. Olisiko hollantilaisten ystävien rukous voinut koskettaa äitiä? Kuukautta myöhemmin äiti sairastui ja menetti tajuntansa. Hän joutui teho-osastolle. Aina tiesi, että äidin kuolema oli lähellä, ja keräsi rohkeutensa kertoakseen hänelle Jeesuksesta. Hän kuiskasi tämän korvaan: Äiti, kutsu Jeesusta. Hän parantaa sinut.” Äidin kuolinpäivänä Aina sisarineen meni katsomaan häntä viimeisen kerran. Äidin kasvot nähdessään sisaret hämmästyivät. He kertoivat Ainalle, että äiti hymyilee ja näyttää ihmeen rauhalliselta. Aina katsoi itse – ja äiti todella hymyili. ”Sisareni ovat muslimeja, ja he huomasivat sen. Moni muukin mainitsi siitä. Kun ajattelen asiaa, olen täysin varma siitä, että hän kohtasi Jeesuksen. Hollantilaisten rukoukset varmasti koskettivat häntä. Uskon, että hän kutsui Jeesusta, sillä Raamattu lupaa, että ”jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu”. Uskon hänen olevan Herran luona. Siksi hän hymyili kuollessaan.”

Kameran linssin läpi

Veimme ammattivalokuvaajan ottamaan kuvia Ainasta ja kysyimme, miltä hänestä tuntui kohdata Aina.

”Kameran läpi näin kasvojen yksityiskohdat:  voimakkaat piirteet ja hieno ryhti. Edessäni seisoi moderni, itsetietoinen ja itsenäinen nainen. Se on harvinaista maassa, jossa naisia väheksytään. Aina syntyi muslimiksi, mutta sanoo olleensa aina kapinallinen.

Monien sivupolkujen kautta hän päätyi lopulta kirkkoon muslimitaustaisen pastorin kanssa. Aina sanoo, ettei hänen tarkoituksensa ollut kääntyä kristityksi, mutta niin vain kävi – pelastuksen sanoma oli niin vahva.
Ainan lapsuudenperhe ja ystävät eivät vieläkään tiedä hänen kääntyneen kristityksi. Riski on suuri: hän saattaisi joutua vankilaan.

Nyt kun tyttäret ovat vanhempia ja itsenäisempiä, Aina uskaltaa ottaa enemmän riskejä. Naisena ja hänen sisarenaan Kristuksessa ymmärrän häntä hyvin. Halusin näyttää kuvillani kunnioitukseni häntä kohtaan. Mutta kameran zoom näytti myös hänen huulensa… jäykät ja suljetut. Vahvuuden takana on syviä haavoja ja pelkoja. Kaiken tapahtuneen jälkeen hän ei vieläkään ole vapaa… ei ehkä koskaan.

Rukous: Taivaallinen Isä, ole Ainan kanssa. Anna hänelle rohkeutta ja ole Sinä se, joka tuo hymyn hänen kasvoilleen ja sydämeensä.”

Faktaa Malesiasta

Malesia koostuu kahdesta Etelä-Kiinan meren erottamasta alueesta Kaakkois-Aasiassa, rajanaapureina Thaimaa, Singapore, Brunei ja Indonesia.
Asukkaita 31 miljoonaa, kristittyjä n. 9 %, muslimeja 60 %  ja buddhalaisia 20 % .
Malesia on sijalla 42 vuoden 2019 World Watch -listalla.
Kristityksi kääntyvät muslimit joutuvat suuriin vaikeuksiin perheissään. Seurauksena voi olla avioero, pahoinpitely, aresti tai karkotus yhteisöstä. Suku saattaa myös paljastaa heidät viranomaisille. Uskontoviranomaiset ovat perustaneet ”puhdistuskeskuksia”, joissa heidät ”koulutetaan uudelleen” islaminuskoon.