Maran on perustanut Al Hadafin, Open Doorsin tukeman organisaation, joka järjestää traumaterapiataidetunteja. ”Monet näistä lapsista näkivät ISIS:in ottavan alas ristejä kirkkojen katoilta. Se vaikutti heihin paljon”, hän kertoo.
”Kun nämä lapset tulevat taidetunnille ensimmäistä kertaa, me kysymme heiltä: ’Mikä on asia, jota kaipaat eniten Irakista nyt, kun asut täällä Jordaniassa?’ Melkein kaikki piirtävät kotiseurakuntansa”, Maran kuvaa. ”He kävivät seurakunnassa säännöllisesti Irakissa asuessaan ja rakastivat sitä. Se oli paikka, jossa he kohtasivat ihmisiä.”
Marania on koskettanut eniten se, että lasten ensimmäiset piirustukset ovat lähes aina sisältäneet isoja mustia hahmoja. ”Mustat hahmot edustavat ISIS:iä ja muita pahoja asioita, joita lasten on täytynyt kestää. Jonkin ajan kuluttua näemme lasten piirustusten muuttuvan selkeämmiksi, kirkkaammiksi ja yksityiskohtaisemmiksi. Tummat hahmot muuttuvat pienemmiksi tai katoavat kokonaan. Tämä on merkki siitä, että lapset käsittelevät traumaansa”, Maran tulkitsee.
Taidehuoneen seinällä on puuta ja suurta vaaleanpunaista sydäntä esittävä maalaus, joka on Maranille erityisen merkityksellinen. ”Tämä tyttö oli niin satutettu, että hän pystyi tuskin lainkaan kommunikoimaan. Hän vain piirsi puun ja suuren sydämen. Tyttö kertoi kaipaavansa kotiaan. Puu edustaa piirroksessa hänen kotiaan ja sydän hänen kipuaan. Sydämeni särkyi, kun näin sen – Totuus kaikessa yksinkertaisuudessaan.”
Seuraava vaihe taideterapiassa on mahdollistaa se, että lapset voivat puhua tunteistaan vanhempiensa kanssa. ”Kun äiti on traumatisoitunut, myös lapset ovat traumatisoituneita”, Maran valaisee. Perheissä tapahtuu paljon mielialanvaihteluita. Äiti suuttuu lapsille ja lapset äidille, eivätkä he pysty kunnolla kommunikoimaan siitä. Joissakin tapauksissa äidit tuntevat olonsa niin voimattomaksi, että alkavat lyödä lapsiaan.”
Yksinkertainen työkalu, jota terapiassa käytetään auttamaan vanhempia ja lapsia ymmärtämään paremmin toistensa tunteita, on ’mielialakello’. Lapset valmistavat sen itse. ”Joka päivä he voivat asettaa sen kuvaamaan omaa mielialaansa: Joko he ovat iloisia, ”ok”, surullisia tai vihaisia.”
Terapiaprosessin lopussa lapset tekevät ’päämääräpilven’. ”Kun olemme käyneet läpi traumaa ja puhuneet siitä, siirrymme päämääriin. Pyydämme lapsia asettamaan itselleen päämääriä, joita he voivat työstää. Korvaamme surullisuuden ja vihan tunteet hyvillä asioilla. Lapset laittavat tuotoksen sänkynsä viereen, jossa he voivat katsella sitä päivittäin. Se ei maksa paljoa, mutta siitä on paljon apua”, Maran vakuuttaa.
Sadattuhannet lapset joutuvat kiusatuiksi, heidän kimppuunsa hyökätään tai he jäävät orvoiksi sen vuoksi, että heidän perheensä uskovat Jeesukseen. Open Doorsin visio on, että kaikki lapset, jotka kärsivät vainosta, voitaisiin tavoittaa suojelun, muonituksen ja koulutuksen piiriin. Salaiset kontaktimme ja maanalainen verkostomme mahdollistavat sen, että työntekijämme voivat tavoittaa lapset jopa kaikkein väkivaltaisimmilla alueilla tarjotakseen heille rakkautta ja pitkäaikaista tukea. Tämä on kuitenkin mahdollista ainoastaan kristittyjen lahjoitusten ja rukousten avulla.
