Pohjois-Kolumbiassa muuan nainen ja hänen perheensä uhmaavat kristityille asetettuja rajoituksia. He liikkuvat yöllä ulkona, salakuljettavat Raamattuja ja vierailevat salaisissa kirkoissa viidakon keskellä. Riskit ovat suuret, mutta vielä suurempi on heidän rakkautensa niitä kohtaan, jotka eivät vielä tunne Kristusta. Jos haluaa vierailla Agustinan luona katsomassa kuinka hän voi ja rohkaisemassa häntä, on kuljettava pitkä ja vaivalloinen matka. On ajettava tuntikausia kuoppaisia ja mutkittelevia teitä ja ylitettävä joki ilman siltaa, varovasti matalimmasta kohdasta edeten ja toivoen, etteivät auton pyörät juutu joen pohjaan. Loppumatkasta tie on niin kapea, että ainoaksi vaihtoehdoksi jää kivuta jyrkkää vuorenrinnettä ylös.

Siellä viidakon ja vuoren kätkössä asuu Agustina. Hän on vahvarakenteinen, pienisilmäinen nainen, jonka tervetuliaishymy on leveä. Agustina on ollut kristitty kymmenen vuotta. Niistä viimeisimmät hän on omistanut evankeliumin levittämiseen Pohjois-Kolumbian syrjäisimpiin kolkkiin, joihin on “valkoiselta mieheltä” pääsy kielletty. Noita alueita hallinnoivat perinteisiin pitäytyvät virkamiehet, jotka torjuvat jyrkästi kristinuskon. He ovat useamman kerran vanginneet Agustinan ja hänen miehensä Hectorin heidän uskonsa takia.

Monissa Kolumbian alkuperäisyhteisöissä kristinuskon levittäminen on tulkittu hyökkäykseksi paikallista kulttuuria ja perinteitä vastaan. Siksi syntyperäiset kristityt kohtaavat väkivaltaista vainoa, joka estää heitä elämästä vapaasti uskonsa mukaan. Javier, Pohjois-Kolumbian alkuperäiskansojen parissa toimiva lähetystyöntekijä, selittää: “Alkuperäiskansaan kuuluvalle Kristuksen vastaanottaminen merkitsee koko yhteisön hylkäämäksi tulemista. Uusia kristittyjä syrjitään ja heidät eristetään yhteisöstä, mistä aiheutuu heille paljon ongelmia. Usein heiltä evätään oikeus omistaa maata, osallistua taloudellisiin ohjelmiin ja saada terveydenhoitoa. Ankarien vainojen keskellä kristittyjen usko kuitenkin lujittuu. Hector sanoo: “Pelastumme vain Jeesuksen kautta. Koska Jeesus voitti, mekin voimme voittaa.” Lastensa avulla Hector ja Agustina ovat kehittäneet tavan kulkea viidakon halki yöllä, viemään sanomaa Kristuksesta eristyneille, vaikeasti tavoitettaville yhteisöille, joita paikalliset viranomaiset kontrolloivat.

Aina ennen lähetysmatkaa Agustina perheineen hankkii kohteena olevasta paikasta mahdollisimman paljon informaatiota, joka koskee esimerkiksi välimatkoja, turvallisimpia reittejä ja alueen johtavia heimopäälliköitä. Ihmisiin, jotka haluavat kuulla evankeliumin, otetaan etukäteen yhteyttä. Heidän kanssaan tehdään järjestelyjä Agustinan ja hänen miehensä kätkemiseksi ja heidän turvallisuutensa takaamiseksi. Agustina kertoo: “Kuljemme yöllä, ettei meitä nähtäisi. Liikumme pareittain ja mahdollisimman hiljaa. Saamme majoittua niiden ihmisten luona, jotka haluavat oppia tuntemaan Jeesuksen. Heidän kodeissaan rukoilemme, jaamme Sanaa ja laulamme hyvin hiljaa, ettemme herättäisi huomiota. Jos meidät löydetään, olemme kaikki vaarassa. ”

“Joskus samaan kotiin tulee paljon ihmisiä kuulemaan opetusta ja etsimään ihmeitä. Monet vastaanottavat Kristuksen ja aloittavat uuden elämän salaisina kristittyinä.

Vaikka Kolumbian perustuslaki takaa uskonnon- ja omantunnonvapauden, monissa yhteisöissä kristityt kärsivät vainoa uskonsa tähden. Syynä on, että Kolumbian monien alkuperäisyhteisöjen hallintojärjestelmä on valtiosta riippumaton. Siksi mikään lakiin perustuva toimenpide kristittyjen suojelemiseksi näissä vihamielisissä yhteisöissä ei ole juuri menestynyt. Lisäksi hallintoviranomaiset eivät usein ole huomaavinaan kristittyihin kohdistuvia vääryyksiä ja väkivallantekoja.

Open Doors on ollut tekemisissä Agustinan kanssa viimeiset kolme vuotta. Tänä aikana olemme tarjonneet pastoraalista apua hänen lähetystehtävänsä kehittämisessä. Open Doors on tukenut perhettä ja sen hankkeita myös taloudellisesti. Lisäksi perheen lapsille on tarjottu mahdollisuus kouluttautua. Yksi heistä, Mateo, on parhaillaan “La Casita”-pakolaiskodissa, jossa lapset voivat kouluttautua ammattiin ja palata sitten palvelemaan paikallista yhteisöään.

Nykyisessä tilanteessaan Agustina ja Hector rukoilevat, että kirkko voisi olla vapaa vainoista. Rukous on yhtä kaunis kuin se on haastavakin:

“Herra, me vainoista kärsivät kristityt rukoilemme veljiemme puolesta, jotka saavat palvoa sinua vapaasti. Pyydämme, että täytät heidät voimalla ja uskolla ja suojelet heitä aina. Vain sinä tiedät ne vaikeudet ja vainot, joita he joutuvat kohtaamaan tulevaisuudessa, jotta sinun nimesi tulisi tunnetuksi. Anna heille voimaa ja ole heidän kanssaan tulevissa vainoissa. Aamen.”