Vainottujen kristittyjen lapsille tarkoitetussa traumaterapiassa Pohjois-Nigeriassa lapsia pyydettiin piirtämään kuvan niistä asioista, jotka heitä vaivaavat eniten. Martina ei piirtänyt mitään, mutta taitteli paperista arkun ja kirjoitti sen sisään isänsä nimen. Hän kertoi, että häntä vaivaa valtavasti se, että hänen vainojen vuoksi kuolleelle isälleen ei oltu koskaan pidetty kunnon hautajaisia.
Martina on 12-vuotias, Pohjois-Nigeriassa asuva tyttö, jonka poliisina työskentelevä isä kuoli kristittyjen ja muslimien välisessä konfliktissa vuonna 2005. Kuten monet muutkin lesket Afrikassa, myös Martinan äiti joutui sukunsa hylkäämäksi miehensä kuoleman jälkeen. Martinan äiti joutui elättämään perheensä yksin, minkä vuoksi on suoranainen ihme, että Martina pääsi kouluun.
“Olin isäni kuollessa kahden kuukauden ikäinen, joten en ole koskaan todella tuntenut häntä. Siitä huolimatta olen kaivannut häntä valtavasti. Kunpa olisin voinut tuntea hänet. Ja kunpa edes tietäisin, mihin hänet on tarkalleen ottaen haudattu.”
Yhteenotoissa murhattujen ruumiit haudattiin kaiken kaaoksen keskellä joukkohautoihin. Siksi koskaan ei ole saatu selville, mihin Martinan isä on haudattu. Tytöllä ei ole paikkaa, missä hän voisi käydä muistelemassa isäänsä.
“Olen joskus pyytänyt äitiäni viemään minut paikkaan, jossa isäni kuoli. En ole kuitenkaan pystynyt lopettamaan hänen ajattelemistaan. Olen myös pyytänyt Jumalaa antamaan minulle uuden isän.”
Martina on osallistunut vainottujen kristittyjen lapsille tarkoitettuun traumaterapiaan Pohjois-Nigeriassa. Ohjelmassa lapsia pyydettiin piirtämään kuvan niistä asioista, jotka heitä vaivaavat eniten. Martina ei piirtänyt mitään, mutta taitteli paperista arkun ja kirjoitti sen sisään isänsä nimen. Hän kertoi, että häntä vaivaa valtavasti se, että hänen isälleen ei oltu koskaan pidetty kunnon hautajaisia.
Traumakeskus rakenteilla
Martinaa autettiin traumaterapiassa ymmärtämään tunteitaan ja käsittelemään isänsä kuolemaa. Martinaa muun muassa pyydettiin piirtämään kuva siitä, millaiset hautajaiset hän olisi halunnut isälleen. Hän myös kirjoitti muutamia lauseita siitä, mitä hän olisi halunnut sanoa isälleen.
”Olen tuntenut lepoa siitä päivästä lähtien, kun aloitin traumaterapian. Tunnen kuin painava taakka olisi nostettu sydämeltäni,” Martina kertoo.
Open Doors rakentaa parhaillaan Pohjois-Nigeriaan traumakeskusta. Jos kaikki valmistuu ajallaan, traumakeskus aloittaa traumatisoituneiden vainottujen kristittyjen auttamisen vuoden 2017 loppupuolella.
”Meillä on Nigeriassa hyvin monenlaisia traumoja”, eräs traumaterapiaan osallistunut kertoo. ”Meillä on Boko Haram, sota ja etniset ja uskonnolliset kriisit. Ihmiset ovat traumatisoituneita kaikkialla.”
*Nimet on muutettu turvallisuussyistä
