Intialaiset kristityt eivät ole vielä parantuneet toukokuussa 2023 tapahtuneiden väkivaltaisuuksien jättämistä haavoista. Traumojen ja rikkinäisyyden keskellä he kuitenkin löytävät kiitoksen aiheita.
Toukokuussa 2023 väkivaltaisuudet horjuttivat yhteiskunnallista tasapainoa Manipurin osavaltiossa Pohjois-Intiassa. Hyökkäyksillä kirkkoja ja kristittyjä vastaan on ollut tuhoisa vaikutus alueen kristittyjen yhteisöön, jonka jäsenet kokevat pelkoa, traumoja ja syvää haavoittuvuuden kokemusta. Kimkim* on yksi näistä kristityistä.
Kimkim kuuluu kuki-heimoon, jonka jäsenistä suurin osa on kristittyjä, ja se oli yksi väkivaltaisuuksien pääosapuoli. Aluksi kukit osoittivat mieltään sitä vastaan, että valtio pyrki järjestämään meiteille ylimääräisiä etuja.
Meiteit ovat alueen hallitseva heimo, ja suurin osa heistä on hinduja. Mielenosoitukset olivat rauhallisia, mutta niitä vastaan hyökättiin julmasti ja väkivaltaisuuksien seurauksena tuhansia ihmisiä kuoli tai joutui pakenemaan kodeistaan.
Vaikka kansainvälisessä mediassa on annettu ymmärtää, että yhteenotot tapahtuivat etnisten ryhmien välillä, tapahtumiin liittyy merkittävä uskonnollinen motivaatio. Esimerkiksi hinduääriliikkeen jäsenet hyökkäsivät myös meitei-kristittyjä vastaan ja kehottivat näitä palaamaan takaisin hindulaisuuteen.
Manipurissa tilanne kahden yhteisön välillä on entisestään huonontunut. Syytökset varsinkin kristittyihin kohdistuneista vääryyksistä ja syrjinnästä ovat syventäneet epäluottamusta ryhmien välillä.
Traumatisoituneet mielet
Vuosi väkivaltaisuuksien jälkeen Kimkim ja hänen aviomiehensä Gigin* kertovat mellakoista ja iskuista kristittyjä vastaan.
”Ajattelimme, että olimme turvassa, koska mieheni suku kuuluu meiteihin. Mutta kun tilanteen vakavuus alkoi selvitä, meitä neuvottiin muuttamaan pakolaisleirille. Ajattelimme, että olemme yhden yön pakolaisleirillä ja palaamme kotiin.”
Tilanne kuitenkin vain paheni ja Kimkimin ja Giginin oli paettava henkensä edestä. He sanovat päässeensä pakoon Jumalan armosta.
Tuhon aiheuttama trauma on jättänyt pysyvän jäljen kaikkiin selviytyneisiin.
Kimkimin 5-vuotias tytär näkee yhä painajaisia. Hän herää yöllä itkien ja huutaen ja kysyy: ”Ovatko pahat pojat taas tulossa?” Kimkim kertoo surullisena, että he käsittelevät tapahtumia joka päivä. Eikä hän tiedä, miten häivyttää väkivaltaisuuksien muisto lastensa mielistä.
Tuhon aiheuttama trauma on jättänyt pysyvän jäljen kaikkiin selviytyneisiin, ja heidän on vaikea jatkaa elämäänsä normaalisti. Muistot kummittelevat heidän mielessään ja aiheuttavat heille psyykkisiä ongelmia. Miehet ovat ahdistuneita menetettyään toimeentulonsa lähteen ja naiset kokevat häpeää kokemastaan seksuaalisesta väkivallasta.
Kimkim rakastaa ylistyslaulujen laulamista Jumalalle. Mutta väkivaltaisuuksien jälkeen laulaminen lakkasi. “Minulla oli tapana laulaa, mutta sitten lopetin”, hän sanoo. ”Koettuani sen kaiken en pystynyt laulamaan ylistyslauluja.”
Kimkim laulaa jälleen
Pakenemisen jälkeen Kimkimin perheen elämä oli aluksi vaikeaa. Trauma ja pelko hallitsivat perhettä. He alkoivat kuitenkin käydä kirkossa ja olla mukana seurakunnan toiminnassa.
Jumala alkoi tehdä työtään Kimkimin sydämessä. ”Ymmärsin, että vain Jumala voi antaa meille rauhan, ja aina, kun lauloin ylistystä Jumalalle, saatoin tuntea Hänen rauhansa.”
Kimkim kiittää Jumalaa siitä, että tämä on huolehtinut hänestä ja hänen perheestään. Hän kiittää Open Doorsin yhteistyökumppaneita siitä, että nämä ovat maksaneet hänen tyttäriensä koulumaksut ja toimittaneet perheelle huopia ja ruokatavaraa.
Ajattelutavan muutos on auttanut Kimkimiä. ”Monet ihmiset ovat menettäneet henkensä tai ainakin perheenjäseniään. Minulla on vielä perhe luonani. Jumala on ollut hyvä minua kohtaan, joten miksi en olisi kiitollinen Hänelle? Siksi aloin ylistää Häntä jälleen.”
”Ymmärsin, että vain Jumala voi antaa meille rauhan.”
Kimkim
Kimkim toimii nyt ylistyksen johtajana kirkossa, jossa hänen perheensä käy sunnuntaisin. Hän on kokenut rankkoja asioita, mutta Jumala on auttanut häntä selviämään niistä. Kyyneleet silmissään hän laulaa:
Rakastan Sinua, Herra,
Sinun laupeutesi seuraa minua aina,
kaikkina elämäni päivinä Sinä olet kantanut minua
siitä hetkestä kun herään,
siihen saakka, kun menen nukkumaan.
Oi, tahdon laulaa Jumalan hyvyydestä!
Sinä olet ollut uskollinen koko elämäni ajan.
Sinä olet ollut hyvä koko elämäni ajan.
Jokaisella hengenvedolla
oi, tahdon laulaa Jumalan hyvyydestä.
*Nimi muutettu turvallisuussyistä.
